Pattitilanne sateenvarjojen alla

Hongkong oli aina vuoteen 1997 asti brittien hallussa ja siirtyi tuolloin Kiinan haltuun. Tämän siirtymän pohjana oli ajatus kahdesta systeemistä yhdessä maassa, eli Honkong ja sen noin 7 miljoonaa asukasta sai huomattavan itsenäisen aseman osana Kiinaa.

Honkongilla on oma ”pienoisperustuslaki”. Siinä määritellään muun muassa ne erityisoikeudet joita kaupungilla on suhteessa muuhun Kiinaan. Kaupunkilaisilla on muun muassa oikeus valita demokraattisesti hallintonsa ja tähän prosessiin Peking on puuttunut. Se on asettanut osan ehdokkaista ja pyrkinyt vahvistamaan asemiaan Hongkongissa. Erityislainsäädäntö on voimassa vuoteen 2047, eikä kukaan tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu.

Hongkongilaiset ovat aina olleet hanakoita lähtemään kadulle, mellakoita on ollut jo brittein alaisuudessa ja silloinkin ne on lopettu pääosin voimatoimin. Protesteja on ollut myös Kiinaan liittämisen jälkeen, mutta aiemmin ne ovat laantuneet ajan kanssa.

Kiinaa huolestuttaa juuri nyt varmasti eniten se, että kaupunkilaiset kannattavat irrottautumista Kiinasta. Yhtenäisyys on aina ollut kiinalaisten ykköstavoite ja itsehallinnollisten alueiden ja kansojen kysymys on sille vaikea.

Tällä hetkellä tunteita kuumentaa myös Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppasota, jossa ehkä tällä hetkellä on käynnissä tulitauko. Kiina ei kuitenkaan voi luottaa Yhdysvaltojen hyvätahtoisuuteen ja Hongkongin levottomuudet on syystäkin nähty myös hyvin hyödyllisiksi juuri Yhdysvaltojen Kiinan vastaisille toimille. Vaikka suoraa vaikuttamista ei pystyttäisi näyttämään toteen, sopii kiusallisen kansainvälisen huomion keskittyminen Hongkongiin mainiosta USA:n agendaan.

Toisaalta juuri tämä tilanne on nähdäkseni suurin syy siihen, miksi laajamittainen voimankäyttö ei ole Hongkongissa todennäköistä. Poliisi on kovaotteinen mielenosoittajia vastaan, mutta se ei sinänsä ole Kiinassa poikkeuksellista. Merkittävää on se, ettei sotilaita ole komennettu kaduille ihmisiä vastaan. Peking haluaa välttää kansainvälisen selkkauksen, joka hyädyttäisi suoraan Yhdysvaltoja ja siksi se antaa Hongkongin paikallishallinnon hoitaa asian.

En pidä todennäköisenä, että Kiina muuttaisi linjaansa Hongkongin suhteen. Pyrkimys löytää rauhanomainen ratkaisu neuvottelelmalla on vahva, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että mielenosoittajat saisivat kaiken sen, mitä vaativat ja tämän myös he tietävät oikein hyvin. Todennäköisesti tilanne jatkuu vielä pitkään hyvin samanlaisena kuin se on nyt ja on kiinnostavaa nähdä millainen sopimus lopulta sorvataan Hongkongin roolista. Kuka joustaa ja miten paljon.

Kirjoittaja

Suomen kommunistinen puolue