Asunto on ihmisoikeus

Kahdeksankymmentäluvun lopussa vielä yli 4000 ihmistä asui ulkona tai tilapäisissä suojissa. Siitä on poliittisten ratkaisujen avulla päästy muutamiin satoihin. Myös laitosasumista on saatu vähennettyä. Sen sijaan esimerkiksi sukulaisten nurkissa asuvien asunnottomien määrä on 2000-luvun alun hyvästä tilanteesta nopeasti uudelleen huonontunut. Asunnottomuuden ehkäisyssä ei ole varaa hengähdystaukoihin.

Hallituksen hätiköinti johtaa asunnottomuuteen

Kun toimeentuloturvan maksatus siirrettiin KELA:n hoidettavaksi, tehtiin useita pahoja virheitä. Hakemusten määrät aliarvioitiin, hakemusten käsittelyyn ei ohjattu tarpeeksi henkilökuntaa ja muutoksesta tiedottaminen tökki. Tämä johti siihen, että tuhansien ihmisten toimeentulotuki viivästyi pahasti.

— Kun kyse on käytännössä tulottomista ihmisitä, ei kenenkään luulisi yllättyvän siitä, että tämä johti häätöjen määrän paisumiseen. Hätkähdyttävää on se, miten suuri vaikutus oli. Häätöjen määrä kohosi vuonna 2017 yli 21 prosenttia kun se siihen asti oli ollut vuosia tasaisessa laskussa. Tämä tarkoitti yli 400 menetettyä kotia, jyrähtää SKP:n pääsihteeri Tiina Sandberg.

Yhteiskuntamme hyvinvoivat kykenevät tarvittaessa selviytymään hallinnollisten myllerrysten ylimenojaksoista keräämänsä taloudellisen puskurin turvin. Sosiaalitoimen tukiasunnossa asuvalle pari kuukautta taloudellisia ongelmia riittää aiheuttamaan sotkun, jota ei enää omin voimin ratkaista.

— Kun Juha Sipilä puhuu nyt koko sosiaaliturvajärjestelmän muutoksesta, on hyvä pitää mielessä kokemukset aiemmista uudistuksista. Toimeentulotuen siirto KELA:lle johti satoihin häätöihin, taksiuudistus jätti ihmiset ilman tuiki tarpeellisia kyytejä ja aiheuttaa jatkuvasti vaaratilanteita. Meillä on hallitus, joka ajaa päämääriään inhimillisistä seurauksista välittämättä. Sille on saman tekevää, moniko jauhautuu järjestelmän rattaissa, kunhan on hyvä pöhinä. Näin ei voida asioita hoitaa, toteaa Sandberg.

Tarpeeksi asuntoja

Jotta ihmisille riittää asuntoja myös silloin kun omaa maksukykyä ei syystä tai toisesta ole, on yhteiskunnan huolehdittava riittävästä asuntotuotannosta ja siitä että asunnot vastaavat ihmisten erilaisia asumistarpeita. Kasvukeskuksissa tämä on ollut jatkuvana haasteena.

— Esimerkiksi Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla laajemminkin juuri asuntotuotanto ja kunnallisten vuokra-asuntojen saatavuus ja hintataso on suurin pullonkaula asunnottomuuden vähentämiseen. Tämä todetaan myös Eduskunnan tarkastusvaliokunnan asuntopolitiikkaa käsittelevässä mietinnössä, joka julkaistiin lokakuussa, kiteyttää Sandberg.

Vaikka esimerkiksi Helsinkiin muuttaa vuosittain noin 4000 ihmistä lisää ja kaupungin nuorisosta aikuistuu noin 5000, rakennetaan kaupungissa vuosittain vain 5000 uutta asuntoa, joista alle 900 on ARA-vuokra-asuntoja. Eduskunnan tarkastusvaliokunta kiinnitti huomiota juuri näiden edullisten asuntojen rakentamisen vähyyteen ja jatkuvasti alittuviin valmistumismääriin kasvukeskuksissa. Vain tätä tuotantoa lisäämällä voidaan todella reagoida pulaan kohtuuhintaisista asunnoista.

— Isoilla kaupungeilla on halutessaan mahdollisuuksia lisätä edullisten vuokra-asuntojen rakentamistaan ja myös valtio yrittää patistaa niitä toimiin mm alueellisilla maankäytön ja rakentamisen sopimuksilla. Niiden asettamat tavoitteet ovat jatkuvasti jääneet toteutumatta. On aika laittaa ne toteutumaan. Siihen meillä on sekä varaa että velvollisuus, päättää Sandberg.