Somen suurin ongelma

On kiinnostavaa miten monelle tuli yllätyksenä se, että sosiaalisen median jätit käyttävät ja ovat käyttäneet valtaansa myös politiikassa. Hyvin harvat ovat oikeasti pahoillaan Trumpin sekoilujen estämisestä, mutta harva näyttää juurikaan pohtineen miten some toimii ja keitä se hyödyttää.

On totta, että sosiaalinen media loi joksikin aikaa suhteellisen vapaan yhteisön, jossa pystyttiin organisoimaan muun muassa mielenosoituksia, jopa ihan oikeita vallankumouksia. (Siitä miten edistyksellisiä ne olivat, en nyt tässä kirjoita). Itsekin muistelen edelleen lämmöllä sitä, miten Joukkovoiman 2015 mielenosoitus ponnisti somesta ja miten se kääntyi poliittiseksi voimaksi Sipilän oikeistohallitusta vastaan.

Silti nämä alustat eivät lopulta ole mitään muuta kuin markkinoinnin apuvälineitä ja meidät kaikki on valjastettu toimimaan houkutuslintuina, joiden tarkoitus on ennen kaikkea houkutella yhä enemmän ihmisiä mukaan. Luomme sisältöä, riitelemme, tykkäämme, annamme kaikki tietomme käyttöön ja aiheutamme kohuja. Kaikki se palvelee somen todellisia asiakkaita: mainostajia.

Minusta on hyvä, että Trumpin bannit ovat nyt nostaneet somen roolin tarkasteltavaksi. Samalla on noussut erinomaisen tärkeä kysymys siitä, kuka saa käyttää valtaa somessa ja kenen pitäisi sitä käyttää.

Olen täsmälleen samaa mieltä niiden kanssa, jotka näkevät tilanteen ratkaisuksi valtiolliset tai laajemmatkin demokraattisesti hallinnoidut somealustat. Sellaiset todella tarvitaan, mutta ei ensisijaisesti sen takia että superbannit määräisi jatkossa virkamies toimitusjohtajan sijaan. Me tarvitsemme sen siksi, että sosiaalinen media voitaisiin irrottaa sen kaupallisesta roolista. Todellinen ongelma on juuri tässä.

Niin kauan kuin somen algorytmejä ohjaa markkinoiden loputon tarve haalia tänne yhä lisää potentiaalisia kuluttajia, joiden tiedot ovat myytävä hyödyke, emme pääse irti haitallisista ilmiöistä. Kohut, ylilyönnit ja tappelut ovat vääjäämättä tavoiteltavia asioita ja somen maailma pysyy raadollisena.

Olen varma, että tässä kysymyksessä me voimme sekä syödä kakun että säästää sen. Voimme saada alustan, jossa verkostoitua ja olla sosiaalisia. Voimme saada somen, joka ei kannusta loputtomaan kilpailuun tykkäyksistä, eikä aja meitä toisiamme vastaan. Somen, joka ei käytä meitä hyväkseen. Meillä ei ole muuta menetettävää kuin tykkäyksemme, mutta voitettavanamme meillä on some ilman markkinoita.