Ohjelma sosiaalisen Euroopan puolesta – Yhteinen toimintaohjelma vastarinnalle ja vaihtoehdoille Euroopassa

Euroopan vasemmiston poliittinen toimintaohjelman 2011-2013 luonnos jäsenistön käsittelyyn,
3. kongressi, Pariisi 3.-5.12.2010
(Epävirallinen käännös / SKP)

Euroopan vasemmiston kolmas kongressi pidetään tilanteessa, jossa Euroopan kansoilta vaaditaan yhä enemmän sietämättömiä uhrauksia. Suurimmassa osassa Euroopan maista toteutetaan julkisten menojen leikkauksia, äärimmäistä säästölinjaa sekä julkisten palveluiden ja työmarkkinoiden yksityistämistä. Tämän politiikan levittämiseksi Euroopan maita ollaan hallitusten täydellä hyväksynnällä viemässä EU-komission, Euroopan keskuspankin ja muiden instituutioiden, kuten IMF:n, hallintaan.

Edellä kuvattu politiikka esitetään välttämättömänä ratkaisuna rahoitus- ja talouskriisiin. Kriisi on kuitenkin markkinoiden ylivallan ja suurpääoman kriisi, nykyisen globalisoituneen finanssikapitalismin kriisi. Kriisi vaikuttaa myös ympäristöön, energiatalouteen, ruokaan sekä kulttuurisiin ja moraalisiin arvoihin. Siksi tämä kriisi tulee ilmi kaikilla poliittisilla tasoilla ja kaikissa yhteiskunnissa, joissa vallitsee kapitalistinen tuotantotapa. Vastaavasti kriisi ilmenee Euroopan rakentamisessa ja sen viimeaikaisissa linjoissa, uusliberalistisessa politiikassa ja instituutioissa.

Nykyinen velkakriisi on uusi vaihe pitkittyvässä kriisissä. Sen juuret ovat viimeisten 30 vuoden taloudellisissa ja poliittisissa kehityskuluissa. Nykyisessä tilanteessa yhdistyvät lukuisat erilaiset kriisin syyt ja kriisi vaikuttaa ihmisten arkeen entistä enemmän.

Me, Euroopan vasemmiston puolue, yhdessä muiden sosialististen, kommunististen ja punavihreiden puolueiden ja järjestöjen kanssa – laajasti ottaen nykyisen Euroopan moniarvoinen vasemmisto – vastustamme edellä kuvattua uusliberalistista politiikkaa ja rakenteita, joita EU:ssa on otettu käyttöön monilla peräkkäisillä sopimuksilla aina Lissabonin sopimusta myöten.

Vastuu tällaisesta politiikasta on Euroopan konservatiivisten, liberaalien ja sosiaalidemokraattisten puolueiden suurella liittoutumalla, joka on hallinnut Eurooppaa ja sen maita viime vuosina. Haluamme luoda poliittisen vaihtoehdon uusliberalistiselle mallille. Laajamittaisen kurjistamisen vuoksi eri puolilla Eurooppaa kehittyy uutta vastarintaa. Vasemmiston suuria haasteita ovat vastarinnan rohkaiseminen, mahdollisten vaihtoehtojen hahmottelu ja protestin muovaaminen liikkeeksi, joka pyrkii vaihtoehtoiseen ja solidaariseen sivilisaation logiikkaan. Tämän teemme sosiaalisen, ekologisen ja rauhanomaisen Euroopan nimessä.

Yhä tiukempi sitoutuminen EU:n vakauspakettiin ja EU 2020 -strategiaan, jotka on suunniteltu IMF:n rakennesopeutusohjelmien mukaisiksi, ei tuo loppua kriisiin. Päinvastoin, näköpiirissä on vääristymien, jännitteiden, autoritaarisuuden ja yhteiskunnallisen epätasa-arvon lisääntyminen. Riskinä on taloudellinen romahdus, köyhyyden ja epävarmuuden valtava lisääntyminen sekä sosiaalisen mallin ja eurooppalaisen sivilisaation tuho. Vaarana on laman paheneminen euroalueella sekä ylittämättömien ongelmien aiheuttaminen alueen ulkopuolisille maille, kuten Britannialle ja Baltian maille. Vaarana on myös kyvyttömyys vastata ympäristökysymyksen aiheuttamiin haasteisiin. Muita vaaroja ovat demokratian kaventuminen, autoritaarinen hallinto markkinoiden intressien ohjaamissa jäsenmaissa ja kansatalouksien ohjailu EU-komission, EKP:n ja IMF:n toimesta.

Jo nyt on merkittävä vaara, että EU:n legitimiteettikriisi syvenee ja että Euroopan demokraattisten ideoiden ja solidaarisuuden kannatuksen väheneminen hyljeksittyjen ja syrjäytettyjen parissa, jotka eivät voi puolustaa oikeuksiaan ja päättää omasta kohtalostaan, vahvistaa äärioikeiston äärinationalististen, muukalaisvihamielisten ja rasististen näkemysten kannatusta.

Ihmisten rauhanomainen yhteiselo sekä Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden vähemmistöt ovat jo nyt vakavasti uhattuina. Myös mahdollisuus saavuttaa todellinen tasa-arvo naisten ja miesten välillä on vaarassa. Tähän liittyy suunta dramaattisiin takaiskuihin aiemmin jo saavutetussa edistyksessä sukupuolten tasa-arvossa ja kaikkien vähemmistöjen syrjinnän poistamisessa EU:ssa ja sen ulkopuolella.

Kriisin maksajiksi ei pitäisi panna Euroopan kansoja – työtätekeviä ja työttömiä, opiskelevaa ja kouluttautuvaa nuorisoa, vanhuksia, naisia, lapsia, sairaita, vammaisia, köyhiä tai keskiluokkaa. Korostamme, että on politiikan radikaalin muutoksen aika. Tämän muutoksen on taattava, että kriisistä vastuussa olevat laitetaan maksamaan sen kulut. On luotava kestävä sääntelymalli, alistettava pankki- ja luottojärjestelmä julkiseen kontrolliin ja uudelleensuunnattava rahoitusjärjestelmä kohti sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita. Konkreettisia askelia voidaan ja tulee ottaa, jotta EU:n politiikka ja hallitukset irrotetaan rahoitusmarkkinoiden otteesta ja voitontavoittelun logiikka muutetaan uudeksi inhimillisen kehityksen logiikaksi, joka perustuu yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja ekologiseen kestävyyteen.

Tämä on nykypäivän realistinen tie. Se on Euroopan maiden ja kansojen etujen mukainen lähestymistapa. Esitämme seuraavat ehdotukset rakentavasti haluten muovata vaihtoehtoja laajassa kansalaiskeskustelussa ja järjestää yhteistä taistelua. Nämä eivät ole ota tai jätä -ehdotuksia vaan ne on tarkoitettu kehitettäväksi etappeina tiellä välttämättömiin toimiin, joista kaikki poliittiset ja yhteiskunnalliset voimat ja kaikki Euroopan kansalaiset voivat esittää näkemyksensä.

1. On aika tehdä Euroopan politiikasta radikaalisti demokraattisempaa

Nykyinen kriisi on myös demokratian kriisi. Ratkaisevat päätökset tehdään aivan liian usein ilman työtätekevien ihmisten osallistumista. Työtätekevät ajattelevat, että EU on kaukainen, käsittämätön ja kaikkeen puuttuva rakennelma, joka ei välitä heidän vaatimuksistaan tai toiveistaan. EU:n ja sen jäsenmaiden ulko-, ympäristö-, sosiaali- ja talouspolitiikan muuttaminen tarkoittaa, että on aloitettava uusi demokraattinen prosessi, joka perustuu kansalaisten, kansallisten parlamenttien ja EU:n parlamentin aktiiviseen osallistumiseen, uusiin oikeuksiin puuttua asioihin ja työläisten oikeuksiin. Kannatamme demokraattisia tasavaltoja, joissa on suhteellista vaalitapaa kunnioittavat vaalilait. Kuvaamamme demokraattisen muutosprosessin täytyy koskea niin Euroopan instituutioita kuin EU:n ja kaikkien muiden Euroopan maiden politiikkaa. Taistelemme Euroopan ja Euroopan unionin demokraattisen uudelleenrakentamisen puolesta.

Monet näkevät kasvavan sosiaalisen köyhyyden ja epätasa-arvon Euroopan unionin epäonnistumisena. Jos Euroopan unioni ei kykene pysäyttämään keinottelua, kuka sitten kykenee? Nationalistiset tai eurokeskeiset ratkaisut, jotka suuntautuvat muiden Euroopan maiden tai muun maailman etuja vastaan, eivät johda tasa-arvoon. Ilman solidaarisuutta ja kansalliset rajat ylittävää yhteistyötä emme pysty luomaan tulevaisuutemme politiikkaa. Uskomme, että sosiaalinen vastuullisuus syntyy vain yhteistyöstä, ei kilpailusta.

Työläisten, opiskelijoiden, maanviljelijöiden ja eläkeläisten mielenosoitukset ja muut protestit kaikkialla Euroopassa osoittavat, että kurjistamistoimien vastustus lisääntyy. Yhä useammat vaativat ihmis-, työpaikka- ja ympäristömyönteistä tietä ulos kriisistä ja suuntaa kohti sosiaalista eheyttä, täystyöllisyyttä sekä kohtuullisia palkkoja ja eläkkeitä. Protestit eivät kuitenkaan ole pitemmän päälle tuloksellisia ilman Euroopan-laajuista poliittista toimintaa ja syviä muutoksia Euroopan politiikassa ja instituutioissa. Tällaisia tavoitteita yhdistää usein tunnus ”Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen”. Euroopan vasemmisto pyrkii edelleen lisäämään kiinnostusta järkeviin vaihtoehtoihin sosiaalisen, demokraattisen, ympäristöystävällisen ja rauhanomaisen Euroopan puolesta. Monet ihmiset, myös Euroopan ulkopuolella, pitävät toivottavana, välttämättömänä ja konkreettisena vaihtoehtona siirtymistä uuteen kehitysmalliin, joka perustuu yhteistyöhön, solidaarisuuteen, ekologisiin periaatteisiin ja sukupuolten tasa-arvoon.

Ihmiskunnan kohtalo riippuu siitä, pystymmekö muuttamaan tuotantotapamme kestäviksi ja hyödyntämään luonnon antimia kohtuudella, sen sijaan että riistämme ja tuhoamme niitä. Puhdas vesi, laadukas koulutus, itsenäisyys, kunnollinen työ, terveydenhoito, kulttuurien välinen vuoropuhelu ja nykyaikainen viestintä ja liikkuminen eivät ole ylellisyyshyödykkeitä vaan sosiaalisia oikeuksia, jotka on taattava. Silti monilta on evätty mahdollisuus saada peruspalveluja.

Euroopan vasemmiston puolue kampanjoi demokraattisen poliittisen vaihtoehdon puolesta, jotta tilanne muuttuisi kaikilla tasoilla; niin paikallisella, kansallisella, eurooppalaisella kuin maailmanlaajuisellakin. Etsimme tähän taisteluun liittolaisia: poliittisia voimia, ammattiliittoja, yhteiskunnallisia liikkeitä ja kaikkia, jotka uskovat toisenlaisen Euroopan mahdollisuuteen. Tämä tarkoittaa, että haluamme luoda poliittisen ja yhteiskunnallisen rintaman vastustamaan uusliberalismia sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla. Haluamme saada enemmistön tämän tavoitteen puolelle. Näistä syistä Euroopan vasemmiston puolue osallistuu joukkoliikkeisiin ja käy vuoropuhelua poliittisten voimien, ammattiliittojen, rauhanliikkeen, kuluttajajärjestöjen, ympäristöryhmien, tasa-arvoa ajavien ja rasismia vastustavien aktivistien, kriittisten tiede- ja IT-asiantuntijoiden, sosiaalifoorumien aktivistien ja koulutus- ja kulttuurijärjestöjen kanssa. Teemme yhteistyötä teollisuuden ja maatalouden parissa toimivien ja julkisia palveluja puolustavien yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, jotta kaikki poliittiset ja sosiaaliset oikeudet toteutuisivat ja Eurooppa olisi avoin muulle maailmalle. Taistelemme kaikkien ihmisten yhteisten oikeuksien puolesta riippumatta heidän kansalaisuudestaan, ihonväristään, sukupuolestaan tai äidinkielestään.

Ihmisten ja luonnon hallinnan mallia, joka näkee jokaisessa laulussa ja jokaisessa vesipisarassa pelkkiä dollarinkuvia, on levitetty kaikkialle, mutta se ei ole tehnyt maailmasta turvallisempaa tai inhimillisempää. Yksilönvapaus ei oikeuta vahvimman oikeutta eikä markkinoiden rajatonta valtaa. Tieteellisen ja teknisen edistyksen kaappaaminen ”innovaatioiden” nimissä, jotta markkinakapitalismin voitot saadaan maksimoitua, vaarantaa meidän kaikkien tulevaisuuden. Niin kutsutun ”reaalisosialismin” romahduksen jälkeen vapaasta kilpailusta, yksityistämisestä ja sääntelyn purkamisesta on tullut politiikassa vallitsevia arvoja. Sodanjälkeisen Euroopan periaatteet, kuten sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen yhteistyö ja todelliseen yhteisymmärrykseen perustuva ja rauhanomainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ovat heikentyneet.

Yhteismarkkinoiden, Maastrichtin sopimuksen ja Vakaus- ja kasvupaketin myötä palkka- ja sosiaalinen polkumyynti saivat etusijan julkisista palveluista 80-luvun lopulta ja 90-luvulta alkaen.

Julkiset laitoksemme ovat demokratian selkäranka, oli niiden alana sitten koulutus, terveydenhuolto, liikenne, kulttuuri tai lainojen myöntäminen alueelliselle taloudelle tai energian saatavuuden takaaminen paikallistasolla. Samaan aikaan – ja myös Euroopan unionin laajentuessa – työllisyyteen, köyhyyteen, yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon ja Euroopan maatalouteen liittyvät valtavat ongelmat ovat yhä ratkaisematta.

Yhtälailla ongelmallisia ovat energiaturvallisuuden, ilmastonmuutoksen ja viestintä- ja tietoverkkoihin vapaan pääsyn kaltaiset kriittiset kysymykset. On aika kasvattaa sekä kansallisten parlamenttien että EU-parlamentin roolia sekä lainsäädännössä että demokraattisessa kontrollissa.

Kapitalismin, sen uusliberalistisen johtamisen, sen imperialistisen järjestelmän, militarisoimisen ja äärimmäisen nurkkakuntaisten strategioiden kriisi vaikuttaa syvästi kansainvälisiin suhteisiin ja muuttaa rajoja, jotka riistoon, saalistukseen ja vahvemman oikeuteen perustuva järjestelmä on kohdannut. Tarvitaan laajoja ja radikaaleja demokraattisia uudistuksia.

Toisaalta monitahoinen kriisi tuottaa muutoksia kansainvälisissä voimasuhteissa. USA:n johtoasema asetetaan yhä enemmän kyseenalaiseksi ja niin kutsutun kehittyneen maailman ulkopuoliset maat (kuten Kiina, Intia ja Brasilia) saavat keskeisen aseman. EU:n tulee, riippumattomana USA:sta, olla itsevarmempi kansainväliseksi toimija keskinäisen kunnioituksen ja yhteistyön maailmassa.

2. Emme maksa teidän kriisiänne

Kansainvälinen finanssi- ja talouskriisi hyökyi ihmiskunnan ratkaisemattomien ongelmien yli kuin laivan keula-aalto. Kahden viime vuoden aikana johtavien maiden hallitukset, G8-maat etunenässä, ovat pitäneet kansainvälisen rahoitusjärjestelmän pinnalla valtavilla määrillä julkista rahaa. Ne ovat ottaneet romahdusvaarassa olleiden maailmanlaajuisten finanssimarkkinoiden pelastajan roolin. Samaan aikaan ne eivät välitä kasvavasta köyhyydestä tai ilmastonmuutoksen haasteista. Julkiset budjettivelat ovat kasvaneet ennätysmäisiksi. Vakavinta finanssi- ja talouskriisiä vuosikymmeniin ei ole lähimainkaan voitettu. Hallituksissa istuvat eivät ole kyseenalaistaneet kansainvälisiä finanssimarkkinoita, jotka ovat karanneet käsistä, eivätkä maailmanlaajuista taloudellista järjestystä. Spekulointia valuutoilla, elintarvikkeilla tai välttämättömyyshyödykkeillä ei ole kielletty millään tehokkailla säännöksillä. Ratkaisematon finanssi- ja talouskriisi on kasvava turvallisuusriski niin arkielämälle kuin eri maiden rauhanomaiselle rinnakkaiselolle.

Eurooppa ja EU ovat myös kriisin syövereissä. Miljoonat työpaikat ovat hävinneet tai vaarassa. Toisaalta yhä useampien on pakko ottaa kaksi työpaikkaa tai useampia saadakseen elantonsa. Epävarmuudessa eläminen ja ns. joustoturva ovat yhä useammin katkeraa todellisuutta. Sosiaaliset ongelmat lisääntyvät. EU ei ole vieläkään ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin, jotta kriisin aiheuttajat saataisiin vastuuseen. Myöskään maiden hallitukset eivät halua vaatia finanssikeinottelijoita osallistumaan kriisin ratkaisuun leikkaamalla pääomatuloja. Vastaus on siis selvä. Veronmaksajat ja kansalaiset joutuvat maksamaan finanssikriisin kulut varsinkin köyhimmissä euroalueen maissa. Valtionvelkojen jättimäisyys varsinkin Itä- ja Etelä-Euroopassa, mutta myös Irlannissa, Britanniassa, Islannissa ja Baltian maissa, johtuvat EU-politiikasta. Maiden odotetaan kantavan seuraukset yksin. Lisäksi ne pakotetaan luopumaan kipeästi kaivatuista investoinneista koulutukseen ja terveys- ja sosiaalisektorille ja tekemään leikkauksia hyvinvointipalveluissa ja julkisella sektorilla. Julkisen infrastruktuurin peruskorjaukset saavat odottaa. Näin kylvetään huomisen sosiaalisten ongelmien siemeniä. Siten myös peitetään se, että katastrofaalinen palkkojen polkeminen EU:n rikkaammissa jäsenmaissa on jo vuosien ajan aiheuttanut paineita ja poliittisia virheitä. Haavoittuvimpien maiden epäonnistunut politiikka on peilikuva suurempien maiden yksipuolisesta suuntautumisesta vientiin ja tuotannon siirtämiseen muualle. Korkeammat palkat voisivat myös suojata suurempia maita rahoituksen epävakaudelta ja huomispäivän budjettivajeelta. Ne ovat tärkeä edellytys polkumyynnin vastaisten sosiaalisten ehtojen vahvistamiselle kansainvälisessä kaupassa.

Tällä hetkellä kaikkien on pakko maksaa osansa pankkien tukemisesta. Toisenlaista politiikkaa vaativien kansalaisten vaikutusvalta on kuitenkin yhä vähäinen, kun taas kriisin aiheuttajat ovat päässeet pälkähästä. Käsitys pankkien kansallistamisesta jonkinlaista sosialistisena kirosanana on horjunut. Valtiot ovat ottaneet rahoituslaitoksia siipiensä suojaan, ja jotkut pankeista käyvät taas kauppaa ja tekevät kohtuullista voittoa. Valtion vaikutus ulottuu kuitenkin vain pankkien, pankkiirien ja heidän tulojensa pelastamiseen. Varallisuuden oikeudenmukaista jakoa ei tapahdu. Kaiken kaikkiaan nykyiset hallitukset ”kansallistavat” pankkeja ilman askelia lisätäkseen demokraattista vaikutusta ja kontrollia. Niinpä ne kansallistavat vain tappiot kasvattamalla valtionvelkaa, vähentämällä investointeja ja korottamalla maksuja. Siten ne ovat jo vastuussa monenlaisista ratkaisemattomista sosiaalisista ongelmista.

Kuten aiemminkin, ”sääntely” palvelee finanssipääoman eikä enemmistön etuja. Vallitseva poliittinen linja tuntee vain yhden vastauksen kriisiin: valtion rahakirstujen ryöstämisen ja työläisten riiston lisäämisen. Se osallistuu tähän luokkataisteluun ylhäältä päin eikä se kaihda asettaa vastakkain matalapalkkaisia ja sosiaaliturvasta riippuvaisia ja panna kumpaakin ryhmää vastakkain maahanmuuttajien ja pakolaisten kanssa.

Olemme vakuuttuneita siitä, että ihmisten enemmistö voidaan saada kannattamaan sosiaalisesti oikeudenmukaista, ekologisesti kestävää, demokraattista ja rauhanomaista eurooppalaista politiikkaa, joka perustuu solidaarisuuteen. Siksi julkistamme vaihtoehtoiset ehdotuksemme finanssikriisin ratkaisemiseksi.

2.1 Taistellaan kriisiä vastaan tehokkaasti juuri nyt!

EU:n ja Euroopan maiden on siirryttävä kohti yhteistyötä ja annettava oma panoksensa Euroopan ja koko maailman rahajärjestelmien uudistamiseen. Strategisesti tärkeät sektorit, kuten pankkijärjestelmä, pitää järjestää yhteiskunnallisen omistuksen, demokraattisen kontrollin ja julkisuuden pohjalta. Uusliberalistisessa Euroopassa on nähty prosessi, jossa yhä yleisemmin hyökätään työläisten palkkoja ja oikeuksia kohtaan. Euroopan vasemmiston puolue taistelee sosiaalista polkumyyntiä vastaan. Haluamme tukea kaikkia liikkeitä, jotka vastustavat köyhien usuttamista toisia köyhiä vastaan. Tuemme työläisiä kaikkialla Euroopassa heidän pyrkimyksessään tulojen uudelleenjakoon ja taistelussa massatyöttömyyttä ja työpaikkojen epävarmuutta vastaan. Jotta voimme puolustaa sosiaalisia ja työläisten oikeuksia, meidän on löydettävä uudelleen kykymme ratkaista sosiaalinen ja luokkakonflikti Euroopassa. Sosiaalisen ja verotuksellisen polkumyynnin ehkäisemiseksi tulee veropolitiikan perustua progressiiviseen verotukseen. Taistelemme sen puolesta, että samasta työstä maksetaan sama palkka samassa paikassa kaikkialla Euroopassa.

Euroopan vasemmistopuolue ehdottaa seuraavia toimenpiteitä finanssimarkkinoiden vallan ja vaikutuksen vähentämiseksi:

– Euroopan keskuspankin tehtävän muuttaminen: EKP:n on myönnettävä jäsenmaille käteisvarojen lisäämisen avulla sosiaalisin perustein myönnettäviä matalakorkoisia lainoja, jotta ne voivat rahoittaa sosiaalista kehitystä. Pankkien suhteen EKP:n täytyy ottaa käyttöön valikoivuus lainoissa. Lainapyyntöön tulee suhtautua myönteisemmin, jos tarkoitus on luoda työpaikkoja investoimalla. Jos taas tarkoitus on käyttää laina finanssioperaatioihin, tulee pyyntöön suhtautua kriittisemmin.

– Kaikkia keinotteluun tähtääviä rahansiirtoja on verotettava. EU:n instituutioiden ja jäsenmaiden pitäisi olla edelläkävijöitä rahoitusmarkkinoiden arkkitehtuurin muuttamisessa maailmanlaajuisesti.

– Valtion on hankittava uusia tuloja verottamalla pääomatuloja ja suuria pääomia. Tämä tulee tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella verouudistuksella, jonka tarkoitus olisi piristää reaalitaloutta. Kotimaisia talouksia on elvytettävä rakennepolitiikan ja kulutuskysynnän kasvun avulla.

– Euroopan sisä- ja ulkopuolella sijaitsevat veroparatiisit on lakkautettava. Hedgerahastot ja roskalainat on kiellettävä, ei vain rekisteröitävä.

– On luotava julkinen eurooppalainen luokituslaitos, jotta maat eivät joudu keinottelijoiden etuja suosivien yksityisten luokituslaitosten panttivangeiksi.

– On jaettava eurolainoja, jotta jäsenmaat voisivat saada luottoa kohtuullisella korolla.

Palkkojen ja sosiaalisten olojen polkumyynnin torjumiseksi ja sosiaalisten ja ekologisten vaatimusten vahvistamiseksi on seuraavat toimenpiteet otettava käyttöön tai niitä on testattava kaikissa maissa koordinoidusti:

– Makrotaloudellinen tasapaino valtioiden ja vahvojen sisämarkkinoiden välillä.

– On otettava käyttöön standardit, jotka lain tai kollektiivisen sopimuksen avulla takaavat minimipalkan, joka on ainakin 60 % kunkin maan keskipalkasta ja aina köyhyysrajan yläpuolella, ja laadukkaan sosiaaliturvan kaikille.

– Alihankintatyövoiman käyttöä on säänneltävä ja rajoitettava ja lyhytaikaisten työsopimusten määrää vähennettävä, sen sijaan että lisätään painetta työmarkkinoiden liberalisointiin. On luotava uusia säännöksiä, jotka tekevät laittomaksi palkata ulkomaisia työntekijöitä palkalla tai ehdoilla, jotka ovat huonommat kuin työskentelymaassa yleensä. Niin kutsuttu Laval-päätös ja muut päätökset, jotka heikentävät työläisten ja ammattiliittojen lakko-oikeutta ja oikeutta taistella parempien palkkojen ja työehtojen puolesta, on kumottava.

– On vahvistettava yleisesti sitovia kollektiivisia työehtosopimuksia ja vaadittava, että ehtoja noudatetaan myös niin sanotun ”lähetetyn työvoiman” osalta.

– Tukeaksemme julkisten palvelujen ja infrastruktuurin välttämätöntä uudistamista pyrimme saamaan aikaan investointiohjelman, jonka tärkeimmät alat ovat koulutus, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, tutkimus, liikenne ja ympäristöteknologia. Tämä takaa tulevaisuudessa miljoonia uusia työpaikkoja tai edistää suoraan niiden luomista.

Haluamme johtaa kampanjaa, jonka tavoitteena on maailmanlaajuinen rahansiirtovero, parempi toimeentulo, turvatummat ja hyvät työpaikat, inhimilliset työajat, turvatut eläkkeet ja paremmat julkiset palvelut. Teemme sen yhdessä ammattiliittojen, sosiaalifoorumien, naisten, nuorten ja ympäristöaktivistien liikkeiden, maahanmuuttajajärjestöjen ja kunnanvaltuutettujen kanssa. Haluamme johtaa tätä kampanjaa sekä omissa maissamme että Euroopan tasolla. Oletamme, että kampanjalle on maailmanlaajuinen tarve.

Jos toimeen ei ryhdytä heti, kriisin ratkaisussa käytetyt toimet eivät muutu merkittävästi. Kestävän poliittisen muutoksen on mentävä vielä pidemmälle; on sovittava vaihtoehtoisesta poliittisen toiminnan suunnasta ja eurooppalaisesta toimenpideohjelmasta köyhyyden ehkäisemiseksi. Johdamme yhdessä ammattiliittojen kanssa kampanjaa sosiaalisen lausekkeen hyväksymiseksi osaksi Euroopan perussopimuksia. On välttämätöntä, että talous- ja rahaliitto yhdistetään johdonmukaisesti sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaan. Taistelu sosiaalisen lausekkeen sisällyttämiseksi EU:n perussopimuksiin ja taistelu sosiaalisen ja ympäristöpoliittisen suuntautumisen puolesta edellyttää laajempaa kuin vain EU-keskeistä lähestymistapaa. Nämä vaatimukset löytyvät myös ammattiliitoilta ja ne siten ovat myös yhteys yhteiskunnallisiin liikkeisiin.

2.2Toimintasuunnitelma työttömyyttä, köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan

Euroopassa 80 miljoonaa ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella. Lähes sama määrä ihmisiä on akuutisti köyhyysuhan alla. Hurjasti lisääntyvä työttömyys on merkittävä tekijä. Se vaikuttaa yhä useampiin ihmisiin, jotka ovat vaatimattomissa ja epävarmoissa työpaikoissa ja elävät työnteosta huolimatta köyhyydessä. On kyse koko politiikan laajasta epäonnistumisesta, kun viidesosaa lapsista uhkaa köyhyys EU:n 27 jäsenmaassa, jotka muodostavat kuitenkin yhden maailman tuottavimmista talousalueista.

Syrjäytyminen, joka aiheutuu köyhyydestä ja puutteista koulutuksessa, julkisessa ja yleisessä terveydenhuollossa ja elinympäristöissä sekä riittämätön osuus sosiaali-, kulttuuri- ja rahoituspalveluista ovat kasvia uhkia yhteiskuntarauhalle. Väestön enemmistö odottaa, että poliitikot ottavat käyttöön tehokkaita köyhyydenvastaisia toimia ja toisaalta kaventavat vaurauden arvotonta kasautumista harvojen käsiin. EU julisti vuoden 2010 Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi edistääkseen köyhyyden ja syrjäytymisen torjumista. Myös EU 2020 -strategia nosti ”köyhyyden ehkäisyn” tunnuksen. EU:n uusliberalistisen politiikan tuloksena on kuitenkin kasvava köyhyys ja sosiaalinen epätasa-arvo.

Nykyisten strategisten päätösten logiikka ja toimenpiteet, joita tehdään talous- ja finanssikriisin ratkaisemiseksi, asettavat edelleen tärkeimmälle paikalle kilpailun, tuottavuuden ja kilpailukyvyn. Euroopan eliitit tarjoavat hyvin vähän johdonmukaisia ja ymmärrettäviä ratkaisuja tämän hetken talousongelmiin eivätkä tee mitään puuttuakseen jatkuvasti kasvavaan yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon. Köyhyyden seuraukset eivät ole edes vähentyneet, koska kasvavan köyhyyden syille ei ole tehty mitään. Euroopan vasemmiston puolue on sitoutunut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseen. Vauraus ei voi enää keskittyä harvoille, esimerkiksi pääoman tai suurten omaisuuksien omistajille. Euroopan on myönnettävä, että omaisuuteen liittyy velvollisuuksia ja että sen tulee palvella yhteiskunnan hyvää.

Yhteisiä hyödykkeitä, kuten vesi, terveys, kulttuuri, maa, luonnonvarat ja tuotantovälineet, ei saa yksityistää. Ne on päinvastoin katsottava yhteiseksi omaisuudeksi ja sosialisoitava

Vasemmisto näkee köyhyyden vastaisen taistelun sosiaalisena ja poliittisena ongelmana. Tarvitsemme kehitystä, joka panee ihmisen etusijalle. Siksi köyhyyden vastainen taistelu voi onnistua vain, jos ihmiset ovat etusijalla kaikilla Euroopan unionin ja kansallisen politiikan osa-alueilla. Eurooppa tarvitsee korkeiden sosiaalisten standardien muodostaman kattavan turvaverkon. Asunnottomuudesta ja lapsiköyhyydestä on päästävä eroon vuoteen 2015 mennessä. Köyhyyden konkreettinen hävittäminen on tiiviissä yhteydessä muiden sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien ongelmien ratkaisemiseen yhteiskunnassa.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan pikaisesti Euroopan-laajuinen toimintasuunnitelma. Euroopan vasemmisto ehdottaa seuraavia tavoitteita, jotka laajentavat kriisin vastaisen välttämättömän taistelun tärkeitä tekijöitä:

– Euroopan-laajuinen minimipalkka, joka on ainakin 60 % kunkin maan keskipalkasta, ja kollektiivisten työehtosopimusten vahvistaminen.
– Kunnollisen minimitoimeentulon takaaminen työttömille ja muille, joilla ei ole muuten mahdollisuutta saada toimeentuloaan.
– Riittävä toimeentulo opiskelijoille ja ammattiin opiskeleville.
– Riittävä eläke kaikille 60-vuotta täyttäneille.
– Konkreettiset ja säännölliset työolosuhteet ja kunnolliset työpaikat.
– Lyhyempi työaika ansioita alentamatta.
– Enemmän investointeja sosiaaliturvaan, terveyteen, julkisiin palveluihin, asunnontuotantoon ja hyvään elinympäristöön.
– On pantava toimeen ohjelma yksityisten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi olemassa olevaa teknologiaa hyödyntäen, jotta kaikille voidaan taata lämmin asunto. Kamppailu ”energiaköyhyyttä” vastaan on merkittävä tavoite, koska energialaskut nielaisevat enimmillään 10 % keskimääräisen talouden tuloista.

Pääomatulojen ja keinottelun verottaminen, progressiivinen tuloverotus, kehittynyt julkinen sektori ja yksityistämisen purkaminen ovat taloudellisia keinoja, joilla toimintaohjelmamme voidaan toteuttaa. Meidän on pysäytettävä eurooppalainen politiikka, joka pakottaa kansalliseen verokilpailuun alentamalla yritysveroja ja vaatii suurempaa panosta työntekijöiltä ja heikommassa asemassa olevilta. Euroopan vasemmisto korosti vuoden 2009 europarlamenttivaalien ohjelmassaan, että kasvu- ja vakaussopimus pitää korvata uudella solidaarisuussopimuksella, joka keskittyy kasvuun, täystyöllisyyteen, yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja ympäristösuojeluun.

3. Kohti uutta kehitysmallia

Nykyisin on kehittynyt ajatus siitä, että ihmiskunnan ja planeettamme oleellisten haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan kunnianhimoista ja koordinoitua politiikkaa. Pääoman logiikka on kuitenkin sille suuri este. Finanssikriisi, jonka järjestelmäluonne on käynyt selväksi, on paljastanut nykyisen kehitysmallin aiheuttaman jättimäisen haaskauksen. Siksi tämän asiakirjan ehdotusten kokonaisuus perustuu vaihtoehtoiseen logiikkaan ja uuteen yhteiskunnalliseen kehitysmalliin, joka on kestävä ja inhimillinen. Siihen kuuluu kolme erottamatonta ulottuvuutta. Sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyy selvästi myös talouden alaan, jota pitää ensisijaisesti käyttää jokaisen yksilön tarpeiden ja pyrkimysten toteuttamiseen. Kyse on siitä, että luodaan uusi humaanin sivilisaation aikakausi, joka perustuu moninaisten järjestelmän muutoksiin nojaavaan edistykseen, muuttaa päivittäisiä rutiineja, menettämättä kunnianhimoisten ja suurten tavoitteiden näköalaa.

Tällaisten muutosten saavuttaminen edellyttää yhteistä liikettä:

– Euroopan vasemmiston puolue jatkaa taisteluaan johdonmukaisen ja rauhanomaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolesta ja pyrkii maailmaan, jossa ei ole joukkotuhoaseita eikä yleensäkään tuhoaseita. Osallistumme kaikkiin tarpeellisiin kamppailuihin solidaarisuuden ja rauhan puolesta erityisesti Lähi-idässä Israelin ja Palestiinan konfliktin reilun ja oikeudenmukaisen ratkaisun aikaansaamiseksi YK:n päätösten pohjalta. Tämä edellyttää, että Israelin rinnalle perustetaan elinkelpoinen Palestiinan valtio, jonka pääkaupunki on Itä-Jerusalem Vaadimme, että NATO:n johtama Afganistanin sota lopetetaan ja että kaikki ulkomaiset joukot vedetään pois maasta. Vaadimme myös, että kaikki jäljellä olevat joukot ja sotilaalliset alihankintayritykset vedetään Irakista. Edellytämme, että kansainvälinen yhteisö huolehtii velvollisuudestaan Irakin siviilijälleenrakennukseen. Irakin kansan itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus päättää itsenäisesti maansa jälleenrakennuksesta ja tulevaisuudesta on taattava. Etenevä ja vastavuoroinen aseistariisunta yhdessä kolmansien maiden kanssa ja sotateollisuuden muuntaminen siviilituotantoon ovat välttämättömiä. Haluamme rauhanomaista ja molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä ja vuoropuhelua naapuriemme kanssa sekä vakaata Eurooppaa, mukaan lukien Venäjä. EU:n sotilaallis-strateginen yhteistyö NATO:n kanssa on lopetettava.

– Euroopan vasemmisto toistaa vaatimuksensa NATO:n lakkauttamisesta ja toimii kansainväliseen yhteistyöhön perustuvan turvallisuusjärjestelmän puolesta. Pyrimme turvallisuusjärjestelmään, joka vahvistaa kansainvälistä oikeutta ja uudistetun ja demokratisoidun YK-järjestelmän periaatteita. Vastustamme jyrkästi kaikkia pyrkimyksiä EU:n ulkosuhteiden militarisoimiseen ja taistelemme sen puolesta, että Euroopan rooli maailmassa on rauhanomainen. EU:n on myös kunnioitettava puolueettomien maiden oikeutta jatkaa sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikkaansa.

– Väestön siirtäminen Turkista miehitettyyn osaan Kyprosta on lopetettava välittömästi, koska se tähtää valloittamiseen ja Turkin saarella harjoittaman miehityksen sementoimiseen. Turkin miehitys, joka koskee 37 % Kyproksen tasavallan aluetta, on lopetettava. Turkin hallituksen pitää tehdä osuutensa, jotta käynnissä olevat neuvottelut johtavat Kyproksen ongelman oikeudenmukaiseen ja kestävään ratkaisuun asiaankuuluvien YK:n päätöslauselmien sekä kansainvälisen ja eurooppalaisen lain perustalla.

– Euroopan vasemmisto ilmaisee mitä suurimman solidaarisuutensa ja tukensa Latinalaisessa Amerikassa meneillään oleville poliittisille prosesseille, jotka pyrkivät laajentamaan demokratiaa ja lisäämään kansalaisten osallistumista. Pidämme hyvin tärkeänä jatkaa yhteisiä tapaamisia Sao Paolon foorumin ja Euroopan vasemmiston välillä, jotta voimme jakaa kokemuksia ja edistää keskeisten ongelmien ratkaisua. Korostamme erityisesti välttämättömyyttä lopettaa Kuuban saarto.

– Uskomme, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan väliset ja kehitteillä olevat sopimukset pyrkivät tyrkyttämään kovia uusliberalistisia ehtoja. Nämä ehdot hyödyttävät monikansallisia yrityksiä, varsinkin niitä, jotka aiheuttavat pahimpia ympäristövaikutuksia ja jotka yrittävät samalla saada itselleen terveyteen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviä patentteja.

– Euroopan kehityspolitiikan pitää toteuttaa kaikkien EU-jäsenmaiden sitoumus saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet vuoteen 2015 mennessä sitoutumalla käyttämään 0,7 prosenttia BKT:staan kehitysapuun. Tämä edellyttää, että tuotannon ja kulutuksen mallimme muutetaan sellaiseksi, ettei se uhkaa luonnon voimavaroja ja että raha ja tavara eivät enää ole arvostuksen perusta. Kamppailemme sen puolesta, että EU:n kauppasopimukset kunnioittaisivat kaikissa kauppakumppanimaissa ILO:n keskeisiä kriteerejä, työelämän ja inhimillisiä standardeja. Sopimusten ei pidä hyödyttää monikansallisia yrityksiä, jotka pyrkivät lähinnä saamaan käyttöönsä luonnonvaroja ja maksimoimaan v