Parempi sosiaaliturva on tie kohti sosialismia

SKP:n pääsihteeri Heikki Ketoharjun alustus Tiedonantaja-festivaalien Parempaa perusturvaa -keskustelussa 21.9.2013

Oikeiston ja vasemmiston vastakkaiset näkemykset

En tiedä oliko tämän keskustelun ideoijilla ajatus laittaa Vasemmistoliiton ja Vihreiden ajama perustulo vastakkain kommunistien ajaman perusturva-aloitteen kanssa. Minusta kuitenkin selvää on, että se ei ole se suuri vastakkainasettelu, joka tällä hetkellä suomalaisessa sosiaaliturvakeskustelussa vallitsee.

Hallitus ajaa oikeistolaista ”osallistavaa sosiaaliturvaa”, siis mallia, jossa tukien vastikkeellisuutta lisättäisiin. Opintotuen tukikuukausia vähennettiin syksyn budjettiriihessä. Tämä on tuttu vanha virsi: oikeisto haluaa kiristää sosiaaliturvan myöntämisen ehtoja ja pitää tason ennallaan – tai jopa alentaa sitä.

Oikeiston ajattelu ei ole viimeisimpien tutkimustenkaan mukaista. Kuluvalla viikolla HS:n Tiede-sivuilla julkaistiin taas yksi kommentti tähän liittyen: Sendhil Mullainathanin ja Eldar Sharifin tuore kirja Scarcity toteaa selvästi, että toimeentulon ja älykkyyden välillä on yhteys – tosin päinvastainen kuin mitä oikeisto ajattelee: köyhyyteen liittyvät huolet kuormittavat aivoja niin paljon, että itsensä kehittämiselle jää vähemmän aikaa. Siksi köyhässä asemassa olevat eivät kykene suunnittelemaan elämäänsä pitkäjänteisesti ja laatimaan monimutkaisia tiekarttoja pois ahdingostaan. Köyhä ei siis omin avuin rikastu.

Toisaalta meillä on kehittynyt yhteiskunta, jossa työ on yhä useammin henkisesti ja älyllisesti haastavaa, ja sen takia ihmisen pitäminen työkykyisenä ei tarkoita pelkästään ruokaa ja unta, vaan myös älyllisen vireyden säilyttämistä. Mikäli työmarkkinoille halutaan osaavaa työvoimaa, pitää olla mahdollista tilata lehtiä, matkustaa, harrastaa kaikenlaista ja ylipäätään elää normaalisti työttömänäkin. Jos elintaso tippuu, tippuu myös työkyky.

Eroon palkkatyöstä

Kysymys sosiaaliturvasta liittyy keskeisesti kysymykseen palkkatyöstä. Työttömille maksettava työttömyysturva, riittävän monen työvuoden jälkeen ansaittu eläke tai ammattiin kouluttautumisesta maksettava opintotuki ovat kaikki syntyneet palkkatyön tarjoaman toimeentulon kaveriksi.

Perustuloa perustellaan sillä, että nykyinen sosiaaliturva rakennettiin yhteiskuntaan, jossa työsuhteet olivat elinikäisiä. Nykyään pätkätyöt ja etenkin pakkoyrittäjyys lisääntyvät voimakkaasti. Tässä unohdetaan kuitenkin se, että myös pysyvät työsuhteet ovat vasemmiston aikaansaannosta. Kun 50-luvulla siirryttiin puoliomavaraisesta taloudesta yhä kiihtyvällä tahdilla nykyaikaiseen palkkatyöhön, työväenliike oli aktiivinen, ja ajoi paljon omia tavoitteitaan läpi. Saatiin parannuksia sekä sosiaaliturvaan että työoloihin.

Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, millaista perustuloa ajetaan. Me ollaan puhuttu siitä liian vähän. Tämä oli mielestäni yksi keskeinen syy myös kansalaisaloitteen epäonnistumiseen: siinä jätettiin kaikki vasemmiston kannalta keskeiset asiat auki: mikä on tuen taso, ja miten se rahoitetaan.

Perustuloa vaaditaan kahdesta eri näkökulmasta: oikeisto haluaa tehdä matalapalkkaduunien vastaanottamisesta kannattavaa, ja vasemmisto taas haluaa vapauttaa ihmiset palkkatyöstä. Esimerkiksi Vasemmistonuoret poliittisessa ohjelmassaan vaativat palkkatyön ja toimeentulon välisen sidoksen katkaisemista, perusteluna se, että työtä on myös palkkatyön ulkopuolella.

Palkkatyön ja toimeentulon sidosta ei kuitenkaan voida katkaista yksipuolisesti sosiaaliturvaa uudistamalla, vaan myös työ pitää muuttaa toiseksi. Perinteisesti vasemmisto on kutsunut palkkatyön ja toimeentulon erottamista toisistaan kommunismiksi, ja siihen siirrytään vallankumouksen kautta. Käytännössä siis perustulo on tavoite, joka siirtää näköalan tämän hetken politiikasta kauas tulevaisuuteen, sosialismiin ja kommunismiin.

Perustulosta tiekartta sosialismiin?

50-luvun suuria uudistuksia vaati vasemmisto, valtavan kansanliikkeen painostamana. Sekä silloin että nykyään on keskeistä, että sosiaaliturvan uudistukset muuttavat tulonjakoa työtätekevän kansanosan hyväksi: tukien tasoja on korotettava, ja korotukset on otettava suurituloisilta pääomatulojen verotuksen kautta.
Paradoksaalisesti vasemmisto on paitsi vaatinut palkkatyön ympärille kattavaa sosiaaliturvaa, myös ajanut palkkatyöstä luopumista. Tämän paradoksin kautta voi ymmärtää sitä, miten vasemmisto yhteiskuntaa kehittää. Samanaikaisesti vaaditaan parannuksia nykysysteemiin ja samaan aikaan ollaan kumoamassa koko järjestelmä. Nykysysteemin parantaminen helpottaa sen kumoamista, koska parannuksia ajaa kansanliike (tai pikemminkin kansanliikkeiden joukko), joka voimistuu jokaisesta voitostaan. Samalla väki oppii enemmän, ja muuttaa tavoitteitaan.

Nyt minusta olisikin keskeistä ryhtyä kokoamaan suurta vaatimusliikettä sosiaaliturvan muuttamiseksi. Hallituksen esittämiä heikennyksiä vastaan tulisi nousta tarmokkaasti, ja alkaa hahmottelemaan toisenlaista mallia.
Ensimmäinen askel on turhan byrokratian karsiminen sosiaalietuuksia yhdistelemällä. Opintotuki, työttömyysetuudet, eläke ja joitain muita tukia yhdistettäisiin.

Toinen askel olisi tuntuva tasokorotus. Perusturvan tason on oltava yli tuhat euroa, ja malli pitää rahoittaa progressiivisella verotuksella. SKP ehdottaa 1200 euron perusturvaa.

Kolmanneksi tarvitaan minimipalkkalaki, jotta työhön meneminen on aina kannattavaa. SKP ehdottaa 1800 euron minimipalkkaa.

Yhteenveto

Minulla on muille keskustelijoille ja kaikille perustuloa kannattaville sekä hyviä että huonoja uutisia. Huono uutinen: minusta perustulo ei ole kapitalismin oloissa realistinen tavoite. Mutta hyvä uutinen perustulon kannattajien näkökulmasta on, että minusta kapitalismi taas ei ole maailman tulevaisuuden kannalta realistinen tavoite.

Tiedonantaja-festivaali