Toiminta rauhan puolesta ja ydinvoimaa vastaa on naisliikkeen asiaa
Lauantaina 21.11. Porissa, Kulttuuritalo Anniksessa ja verkossa kello 15-17 käydään keskustelua ajankohtaisista ja yhteiskunnallisista asioista liittyen rauhaan – mm. Itämereen, ydinaseriisuntaan, HX-hävittäjähankkeeseen ja äärioikeiston vastaiseen toiminataan. Keskustelua avaamassa ovat Naiset Rauhan Puolesta ja Naiset Ydinvoimaa Vastaan verkostojen pitkäaikainen aktiivi Ulla Klötzer, Suomen Rauhan puolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro ja tutkija Jouko Jokisalo. Tilaisuutta moderoi Mervi Grönfors.
Rauhankeskustelu on osa Euroopan vasemmiston, Suomen kommunistisen puolueen, Demokraattisen sivistysliitto DSL:n ja Tiedonantaja lehden Vastavirta tapahtumien sarjaa. Suomenkielisen rauhankeskustelun jälkeen alkaa heti kello 17 verkossa englanninkielinen rauhankeskustelu Eurooppalaisista rauhanaloitteista jossa keskustelua avaavat PAND taiteilijat rauhanpuolesta järjestön Ritva Harle, Ruotsin Rauhan puolustajien Agneta Norberg ja Brittien Sodan vastaisen liikkeen johtaja Kate Hudson. Keskustelua voi seurata Face Bookissa Vastavirtatapahtumien kautta Zoomilla. Tilaisuutta moderoi JP (Juha-Pekka) Väisänen.
Naiset Rauhan Puolesta
Pohjoismaiden yhteinen, feministinen naisten rauhanliike, Naiset Rauhan Puolesta (NRP) alkoi siitä, kun vuoden 1980 alussa se alkoi kerätä nimiä protestiin suurvaltojen, USA:n ja Neuvostoliiton silloista voimapolitiikkaa vastaan. Liikkeen pitkäaikaisen ja näkyvän aktiivin Ulla Klötzerin mukaan tänä päivänä, jolloin NATO on edennyt Venäjän rajalle asti aihe on vielä ajankohtaisempi.
– Naiset Rauhan Puolesta -toimintaryhmä Suomessa toimii rekisteröimättömänä liikkeenä ja pitää Unioni Naisasialiittoa kotipaikkana. Liikkeen ajatus on aktiivinen rauhantyö. Työskentelemme Suomessa eri puolilla maata olevien itsenäisten ryhmien kautta. Naiset Rauhan Puolesta ei ole hierarkisesti järjestäytynyt, vaan kukin jäsen ottaa toiminnassa vastuun hänelle tärkeistä asioista, valaisee Klötzer
Naisliikkeen toimintaa
Naiset Atomivoimaa Vastaan -liike (NAV) on vuodesta 2000 lähtien toiminut yhteistyössä Naiset Rauhan Puolesta liikkeen kanssa. Naiset Atomivoimaa Vastaan -liikkeen päämääränä on välittää kriittistä tietoa kansalaisille atomiteollisuuden koko elinkaaresta: uraaninlouhinnasta, polttoaineen tuottamisesta, sähkön tuottamisesta atomivoimalla, radioaktiivisten jätteiden käsittelystä sekä atomivoimateollisuuden ja sotateollisuuden kytkennöistä.
– Naiset Rauhan puolesta ja Naiset Ydinvoimaa Vastaan liikkeet toimivat yhteistyössä useiden rauhan-, ympäristön- ja ydinvoimaa vastustavien kansalaisjärjestöjen kanssa sekä kotimaassa että ulkomailla, sanoo Klötzer
Ydinvoimaa ja militarismia vastaan
Laaja kansainvälinen verkosto on vahvuus, jonka puitteissa Naiset Rauhan Puolesta -liike ja Naiset Atomivoimaa Vastaan -liike ovat toteuttaneet monenlaista toimintaa; konferensseja, eduskuntavierailuja, vetoomuksia, kantaa ottavia lehtikirjoituksia, mielenosoituksia yms.
– Vetoomus Ydinaseettoman Pohjolan puolesta oli vuonna 1982 pohjoismainen Naiset Rauhan Puolesta -liikkeen aloite, joka toteutui yhteistyössä nais- ja rauhanjärjestöjen kanssa, kertoo Klötzer
Naiset Rauhan Puolesta -liike oli 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa yhteistyössä Vaihtoehto EU:lle liikkeen kanssa eri puolilla Eurooppaa järjestettyjen tulevaisuus-konferenssien aloitteentekijä ja toteuttaja. Konferenssit suhtautuivat kriittisesti Euroopan Unioniin ja Euroopan militarisointiin.
Tjernobylin ydinvoimalakatastrofin jälkeen vuonna 1986 Naiset Rauhan Puolesta ja Naiset Atomivoimaa Vastaan liikkeet järjestivät 25 vuoden ajan jokavuotisia muistotilaisuuksia huhtikuun 24 päivänä Kolmen Sepän Patsaalla. Nyt toiminta jatkuu eri muodossa esim. kirjastoissa. Myös Fukushima-muistotilaisuuksia järjestetään.
– Syksyllä 2017 liikkeiden aloitteesta perustettiin Osuuskunta Noidanlukko, joka ylläpitää Hanhikiven tiedotuskeskus Pyhäjoella ja jonka tavoitteena on mm. tuoda esille kriittistä tietoa liittyen ydinvoimaan ja energian tuotantoon yleisesti sekä luoda tila, missä ihmiset voivat kohdata ja keskustella ydinvoimasta, energian tuotannosta sekä muista aiheeseen liittyvistä asioista.
Vuonna 2018 Naiset Rauhan Puolesta liikkeen toimesta toteutettiin laaja Itämeren maiden vetoomus Itämeren militarisointia vastaan. Se toimitettiin kaikille Itämeren maiden hallituksille, kansanedustajalle, EU:lle sekä erilaisille Itämeri-kysymysten kanssa työskenteleville instituutioille ja viranomaisille. Vetoomus oli yli 160 järjestön allekirjoittama ja allekirjoituksia oli kaikista Itämeren maista. Vetoomus laajensi yhteistyöverkostoa alueella, kertoo Klötzer
Vuonna 2019 Naiset Rauhan Puolesta liike toteutti kansainvälisen kannanoton Suomen presidentille, hallitukselle ja eduskunnalle Suomen harjoittamaa ydinvoimapolitiikkaa vastaan. Lähes 170 järjestöä/liikettä 79 maasta allekirjoitti vetoomuksen.
Vuonna 2020 Naiset Rauhan Puolesta liikkeen toimesta käännettiin suomenkielelle Pohjois-Saksan rauhanliikkeessä toimivan Horst Lepsin kattava julkaisu Itämeri – Rauhan Meri, joka perusteellisesti käsittelee Itämeren militarisointia.
– Muutama vuosi sitten Naiset Rauhan Puolesta liike avasi keskusteluyhteyden maahanmuuttajanaisiin. Keskustelua käydään heidän rauhanajatuksista ja -projekteista ja miten voimme toimia yhdessä, lisää Klötzer.
Uudet innostumaan rauhantyöstä
Aktivisti Klötzerin mukaan Naiset Rauhan Puolesta ja Naiset Atomivoimaa Vastaan liikkeiden pitkäjänteinen usein fyysisiin tapaamisiin ja mielenilmaisuihin perustuva tapa toimia rauhan puolesta ja ydinvoimaa vastaan on usein vieras nuoremmalle sukupolvelle, joka mieluummin toimii some-maailmassa.
– Vaikeudet tavoittaa nuorempaa sukupolvea perustuvat myös median ja politiikkojen haluttomuuteen nostaa militarisointi- ja ydinvoimateemoja avoimesti ja kriittisesti tärkeiden asioiden agendalle kuten on tehty esimerkiksi ilmastonmuutoksen kanssa.
Lisäksi nuoren polven tieto lähihistorian tapahtumista on pelottavan heikko. Osa tämän päivän nuorista uskovat Venäjän pudottaneen Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommit eivätkä tiedä paljon mitään Harrisburgin ja Tjernobylin onnettomuuksista tai kaukaisesta Fukushimasta.
Haaste on julkisen, syvällisemmän ja laajoja kokonaisuuksia kattavan keskustelun aikaansaaminen, ja se on kova haaste nykypäivän kännykkämaailmassa, joka pitkälti koostuu ”pätkätiedoista”, konkretisoi Klötzer.
HX-hävittäjiä vastaan
Ulla Klötzerin mielestä Suomen ei tule missään nimessä osaa uusia HX-hävittäjiä.
– HX-hävittäjäkauppa vahvistaisi edelleen Suomen sitoutumista USA:n ja NATO:n harjoittamaan tuhoisaan politiikkaan, joka perustuu ydinaseisiin ja niiden modernisoimiseen, mikä alentaa kynnyksen niiden käyttämiselle
Hävittäjähankinnat ovat täysin tuomittava hanke, joka Korona-pandemian valossa muuttuu mielipuoliseksi. Valtion budjetti on rempallaan, varoja on löydettävä monen alan alasajon pysäyttämiseksi, tappioita tai konkursseja kohdanneiden elinkeinoharjoittajien pelastamiseksi ja yhteiskunnan elvyttämiseksi, sairaanhoitajien loppuun palamisen estämiseksi ja koko alan toimivuuden takaamiseksi, jne. Vielä ei edes tiedetä mitä Koronan-jälkeinen aika tuo tullessaan aivan uusine ongelmineen ja haasteineen, vakuuttaa Klötzer
Sanna Marinin Hallitus on hyväksynyt hankinnan enimmäishinnaksi 10 miljardia euroa. Uusien hävittäjien elinkaarikustannukset (mm. koneiden käyttö ja päivitykset) voisivat kuitenkin olla 20–30 miljardia euroa. Koko HX-hävittäjäpaketin hinta saattaa nousta 40 miljardiin. Vertailun vuoksi Suomen hallituksen alkuperäinen vuoden 2020 budjettiesitys oli 57,6 miljardia, mutta se paisui Koronan vaikutuksesta 67,3 miljardiin euroon.
Washingtonissa jo Suomen hävittäjävoittajaksi julkaistun F-35 hävittäjän ostokustannusten kerrotaan laskeneen mutta pelkästään hävittäjien lentokustannukset ovat huikeat.
– F-35 maksaa 44 000 dollaria tunnissa lentää, siis 44 miljoonaa dollaria/1000 lentotuntia. Se on yli kaksinkertainen hinta verrattuna muihin hävittäjiin, kuten esim. F/A-18 Super Hornet (New York Times elokuu 2019), selventää Klötzer.
Ennen Korona-pandemiaa tutkija Eero Lehto (Palkansaajien tutkimuslaitoksen entinen tutkimuskoordinaattori) kyseenalaisti HX-projektia kansantaloudellisesta näkökulmasta. Lehdon mukaansa Suomen HX-hankkeessa on kyse niin suurista rahoista, että sillä on merkittävä vaikutus koko kansantalouteen. Lehdon sanoin “Hankkeen kotimaisuusaste on jäämässä selvästi alle sen, mitä se on puolustusvoimien hankinnoissa keskimäärin. Tämän vuoksi hanke syrjäyttää muita julkisia menoja tavanomaista enemmän ja sen vaikutus BKT:hen on vielä negatiivisempi kuin sotilasmenojen kohdalla keskimäärin. Riskinä siten on, että hanke paisuu kustannuksiltaan kansantalouden kannalta kestämättömäksi.”
Muutamat armeijan edustajia ovat kyseenalaistaneet HX-hanketta maanpuolustuksen kannalta.
Eversti evp. Ahti Lappi väittää ettei hävittäjähankeselvityksessä 2015 selvitetty kunnolla konkreettisia vaihtoehtoja Hornetien korvaajiksi. Everstiluutnantti evp. Tuomo Hirvosen mukaan hävittäjiin varatut rahat olisi parempi käyttää mm. maavoimiin ja kodinturvajärjestelmään. Eversti evp. Petti Tervonen on sitä mieltä, että HX-hävittäjähankkeen toteuttaminen olisi rahan heittämistä ilmaan.
Sen ohella, että sodankäynti aiheuttaa valtavia hiilidioksidipäästöjä (Irakin hyökkäyksen 2003-2007 arvioidut päästöt 141 miljoonaa tonnia hiilidioksidia/vuosi) myös lentoharjoitukset aiheuttavat merkittäviä päästöjä.
– F-35 hävittäjä, joka Washingtonissa on jo julkaistu Suomen hävittäjävoittajaksi aiheuttaa yhdellä tehtävälennolla 27 800 kiloa hiilidioksidipäästöjä. (Lento Helsinki – New York n. 350 kiloa), kertoo Klötzer.
Eurooppapolitiikan militaristinen kehitys
Euroopan ja Suomen politiikan militaristisen kehityksen pysäyttäminen on äärimmäisen kiireinen ja valtava haaste, joka vaatii laajaa yhteistyötä sekä kotimaassa, että muun Euroopan kanssa.
Rauhan aktivisti Ulla Klötzerin mukaan ensisijaiset tehtävät Suomessa militaristisen kehityksen pysäyttämiseksi olisi mm painokkaasti painostettava hallitusta allekirjoittamaan ydinasekieltosopimus.
– Olisi painostettava ulkoministeriä, yhdessä Hollannin hallituksen sekä saksalaisten näkyvien poliitikkojen kanssa, kaiken tavoin edistää USA:n ja Venäjän ydinaseiden poistamista koko Euroopan alueelta sekä myös Englannin ja Ranskan luopumista ydinaseista.
On saatava aikaan laaja kansalaiskeskustelu hävittäjähankinnasta, sen kustannuksista ja vaikutuksista Itämeren jo entuudestaan erittäin kireään sotilaalliseen tilanteeseen. On pidettävä yllä NATO-kriittisyys ja –vastustus. Suomi on pelottavan lähellä täysijäsenyyttä.