6 tunnin työpäivä nyt!
Viimeisimmät hyvät kokemukset työajan lyhentämisestä ovat kuuluneet Islannista. 2500 työntekijää koskeneen neljän vuoden kokeilun tuloksista kävi ilmi, että tuottavuus joko parani tai pysyi ennallaan kokeilussa mukana olleissa työpaikoissa. Työntekijät kertoivat stressitilansa vähentyneen ja he kokivat, että lyhyempi työaika pienensi burnoutin riskiä. Lisäksi raportoitiin kohentuneesta terveydestä ja työhyvinvoinnista.
Suomen kommunistisella puolueella on ollut tämä visio lyhyemmästä työajasta jo pitkään. Kommunistit ovat myös laatineet esityksen laiksi yleisestä 6 tunnin työpäivästä (SKP:n esitys laiksi 6-tunnin työpäivästä), jolla saataisiin aikaan myös huomattava tulonsiirto työntekijöiden hyväksi. Uudistus korjaisi voittojen ja palkkojen välisen tulonjakosuhteen Suomessa pitkän aikavälin keskiarvon mukaiseksi.
Kommunistisesta näkökulmasta katsottuna työajan lyhentäminen toimii niin ikään eräänä keinona edetä kohti pidemmän tähtäimen tavoitetta siirtyä pois kapitalistisesta taloudesta ja vapauttaa työläinen kahleistaan. Vaatimuksessaan 6 tunnin työpäivästä on SKP korostanut aina sitä, että työajan lyhennys tulee toteuttaa ansiotasoa alentamatta. Islannissakaan palkka ei pienentynyt.
Islannin kokeilun positiiviset kokemukset liittyvät lukuisista aiemmista kokeiluista ja tutkimuksista selvästi esiin tulleisiin yksiselitteisiin seikkoihin. Lyhyempi työaika lisää työssäjaksamista, vähentää kuormittavuutta ja stressiä sekä siten pienentää työterveydenhuollon kustannuksia. Työn tuottavuus kasvaa, kun työtä voidaan jakaa tasaisemmin. Siksi myöskään työnantajan kustannukset eivät nouse, sillä työajan lyhentäminen tuo merkittävää säästöä kohentuneen työhyvinvoinnin ja lisääntyneen tuottavuuden muodossa.
Työn tehokkaampi jakaminen avaa mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja yhteisiin palveluihin ja toimintoihin kunnille ja valtiolle. Kokoaikaisesta työstä tulee saada nykyisessä silpputöiden maailmassa vakio.
6 tunnin työpäivän ja 30 tunnin työviikon toteuttamiseen tarvitaan poliittista toimintaa työpaikoilla, päätöksentekoelimissä ja ay-liikkeessä. Työajan lyhentämisen vaatimus on nostettava liittojen ja keskusjärjestöjen agendalle sekä hallituksessa käytännön toiminnaksi. Joukkoliike nousee paitsi ay-liikkeen aktiiveista ja työpaikoilta, myös yhteiskunnan muista sorretuista kuten työttömistä, osa-aika-, pätkä- ja silpputyötä tekevistä, alustatalouden kautta työtä tekevistä sekä itsensätyöllistäjistä.
SKP:n ay-ryhmä
