Yksikin huonosti voiva lapsi on liikaa

Suomessa moni lapsi voi hyvin. Verrattuna pakolaisleireillä asuviin tai nälkään näkeviin lapsiin. Verrattuna perheensä elättääkseen työtä tekeviin lapsiin. Verrattuna suomalaisiin lapsiin 1920- tai 1940-luvulla.

Suomessa on turvallista synnyttää ja syntyä. Äitiys- ja lastenneuvolassa seurataan lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Jokainen lapsi pääsee päivähoitoon ja kouluun.

Koulutuksemme tuottaa Pisa-tuloksia ja koulunkäyntiä tukevat opettajan lisäksi erityisopettajat. koulukuraattorit ja koulupsykologit. Vaikeuksien varalle tarjolla on perheneuvoloita ja omat psykiatriset yksiköt lapsille ja nuorille. Kaikki lapsen tukena olevat ammattilaiset ovat myös vahvasti koulutettuja ja viimeisimmän tutkimustiedon ja menetelmien varassa toimivia.

Kaikesta tästä huolimatta kuluneen vuoden uutisissa on kerrottu koulusurmista, perhesurmista ja insuliinisurmista. On kerrottu lisääntyvistä ongelmista kouluissa ja perheissä. Vanhemmat vahingoittavat lapsiaan ja lapset vanhempiaan tai nuorempiaan. Väsytään, sairastutaan, ei pärjätä. Apua ja tukea on olemassa jossain, mutta sitä jonottaa liian monta muutakin.

On paitsi inhimillinen tragedia, myös hirvittävää tuhlausta, kun kasvatus- ja hoitoalan ammattilaiset eivät saa resurssien puutteessa tehdä työtään ja auttaa tukea tarvitsevia. On tuhlausta, kun pienet ongelmat kasvavat suuriksi, koska niihin ei voida puuttua ajoissa.

Kyse on valinnoista

Moni lapsi ja perhe voi hyvin. Mutta liian moni yhä huonommin. Ja yksikin huonosti voiva lapsi on liikaa. Se on merkki siitä, että jotain on vialla.

Suomessa on tarvittava tutkimustieto, keinot ja menetelmät, osaavia ja motivoituneita ammattilaisia. On myös rahaa. Meillä on kaikki mahdollisuudet huolehtia jokaisesta lapsesta, nuoresta ja perheestä. Kyse onkin poliittisesta tahdosta: Mihin rahaa halutaan laittaa. Halutaanko huolehtia jokaisesta vai vain joistakin. Ottaako yhteiskunta vastuun vai antaako sen pois?

Suomalainen hyvinvointi on vasemmiston taistelun tulosta. On valittu tasavertaisuus, subjektiiviset oikeudet, julkiset palvelut ja kaikista huolehtiminen. Myös oikeisto taistelee: Jatkuvan kasvun puolesta, yksilön vapauden ja vastuun puolesta, holhousta ja tasapäistämistä vastaan Ja oikeisto on voitolla. Rahaa ja tavaraa on yhä enemmän – ja jokainen saa itse huolehtia itsestään.

Julkisten palveluiden alasajo ei ole välttämättömyys tai pakko. Raha ei ole loppu, vaikka kuntien kassat tyhjenisivätkin. Kyse on valinnasta eriarvoistumisen ja yksilön valinnanvapauden puolesta.
Julkiset palvelut halutaan korvata yksityisillä. Varmuus ja turvallisuus halutaan korvata kasvulla, jossa osa ihmisistä saa koko ajan enemmän ja parempaa, mutta myös yhä useampi jää vaille tarvitsemaansa.

24/7

Viimeisin oikeiston taistelun tulos valinnanvapauden puolesta on kauppojen aukiolon vapauttaminen. Yhteiskunnan halutaan pyörivän ainakin seitsemänä päivänä viikossa, mieluiten myös öisin. Kuluttamallahan maailmantalous pysyy raiteillaan. Kun työajat vain pitenevät ja iltaisin on ehdittävä harrastaakin, tarvitaan viikonloppu ostosten tekemiseen. Moni pienituloinen (usein lapsiperheen vanhempi) on riippuvainen ilta- ja viikonloppulisistä tai mahdollisuudesta iltavuoroon kaupan kassalla oman päivätyönsä lisäksi. Näin 24/7-yhteiskunta on tehty ihmisille halutuksi ja välttämättömäksi.

Pitenevät aukioloajat ja lisääntyvä epätyypillinen työ tuovat kuitenkin mukanaan liikaa riskejä, erityisesti lapsiperheille. Mahdollisuus asioida lelukaupassa sunnuntaisin ei korvaa lapselle töissä olevia ja väsyneitä vanhempia. Myyntityön lisääntyminen sunnuntaisin ja ilta- tai jopa yöaikaan lisää tarvetta työvoimalle myös esimerkiksi siivous-, kuljetus- ja päivähoitoalalla. Ja tällöin puhutaan jo suuresta joukosta perheitä, joiden riskit pahoinvointiin kasvavat.

Suomi ei pysty huolehtimaan tälläkään hetkellä vaikeuksissa olevista lapsistaan. Markkinahenkinen kilpailuyhteiskunta on ajanut liian monet riskirajoille: toiset selviävät, yhä useammat eivät. Palveluiden yksityistäminen ja kaupallisuuden laajentaminen vain lisäävät riskejä, joihin ei varsinkaan heikkenevässä taloustilanteessa ole varaa. Pahimpien ennusteiden mukaan tuleva lama on syvempi kuin edellinen. Eikä vielä ole korjattu edes edellisen laman tuhoja, vaikka varaa siihen olisi ollut.

Suunnanmuutos

Lapset ja nuoret voivat pahoin, koska yhteiskunta voi pahoin. Nykyisin vallassa olevat arvot ja valinnat tuottavat hyvää joillekin, mutta entistä enemmän riskejä, eriarvoistumista ja syrjäytymistä. Eriarvoisuus heijastelee aina pahoinvointia myös niille, joilla näennäistä hyvinvointia ja valinnanvapautta on. Eikä näin tarvitse olla.

Oikeiston ideologinen voittojuoksu on saatava hidastumaan. Maapallo ei kestä jatkuvaa kasvua. Ihmisen mieli ei kestä ympärivuorokautista kuluttamista. Jatkuva kasvu onkin tyssäämässä jälleen omaan mahdottomuuteensa. On vaihtoehtojen aika.

SKP:n vaatimukset perusturvasta ja työajan lyhentämisestä ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Työaikaa lyhentämällä kaupassakäynti on mahdollista myös arkena. Perusturvalla ja palkkatason nostolla taataan, että normaalit työajat riittävät elämiseen. Julkiset palvelut on saatava arvoonsa, koska ne ovat ainoa keino taata kaikille tarvitsemansa. Lisäpanostus julkiselle sektorille myös turvaa työllisyyttä.

Lasten hyvinvointi on haasteellinen tehtävä, ja vaatii siksi isoja päätöksiä ja ideologisia valintoja. Keinot ja vastaukset ovat kuitenkin olemassa.

Emmi Tuomi 20.3.09: