Viivi Rantajääskön vappupuhe Lahden torilla 1.5.2024

Kommunistinuoret ry:n varapuheenjohtaja Viivi Rantajääskön vappupuhe Lahden torilla 1.5.2024.

Ennen Lahteen opiskelemaan muuttamistani tein varastotyötä välivuoteni ajan. Pian työsuhteeni alettua minut vietiin juttelemaan työpaikkani luottamushenkilön kanssa.

Keskustelimme rauhassa noin tunnin, tapaamisessa oli paikalla minun ja luottamushenkilön lisäksi muutama muu uusi työntekijä. Luottamushenkilö puhui meille avoimesti, hän kertoi liittojen toiminnasta, venyvistä TES-neuvotteluista ja luokkasodan merkityksestä – hän oli todellinen Kommunisti.

Olin itsekin kuullut tuossa kohtaan liitoista aika vähän, vaikka jäsen olinkin. Koulun penkillä ei liitoista oltu puhuttu sanallakaan ja moni silloinen ystäväni ei ollut edes halukas liittymään liittoon.

Tuona keväänä PAM kävi pitkää TES-neuvottelua varastoalan työehtosopimuksesta, joka vain venyi venymistään työnantajaosapuolen neuvotteluhaluttomuudesta.

“Parikymmentä vuotta sitten varaston parkkipaikalla työnantajien autot olisivat jo tulessa jos vastapuoli olisi yhtä haluton neuvottelemaan”, kertoi luottamushenkilöni. “Lakkokortti olisi vedetty jo kauan sitten esiin, nykyään lakkoilla ei uskalleta.”

Tuolloinen keskustelu luottamushenkilöni kanssa valotti vahvasti minulle työväenluokan kohtaamia haasteita kuten pelkoa lakkoilusta ja kyvyttömyyttä taistella porvariston vain sitä itseään hyödyttäviä tes-sopimuksia ja uudistustyötä vastaan. Toki en syytä nykyisestä tilanteesta ay-liikettä itsessään, tai yksittäisiä aktiiveja. Marxilaisena tarkastelen tilannetta luokkavaltasuhteiden ja yhteiskuntajärjestelmän kautta.

Suurimpia eroja nykyisen ja vuosikymmenten takaisen työväenliikkeen kanssa on puute todella voimakkaasta radikaalista siivestä. Puute todellisesta uhasta yleislakolle, puute todellisesta uhasta vallankumoukselle.

Kun hyvinvointivaltiota rakennettiin tämän vallankumouksellisen radikaalin uhan siivittämänä, työväki alkoi pikkuhiljaa tuudittautua varmuuteen siitä että askelia parempaa kohti tehdään jatkuvasti. Ja että tehtyjä voittoja ei vietäisi pois.

Nyt tilanne on eri. Se on ollut eri jo pitkään.

Ammattiyhdistysliike ei nimittäin itseasiassa ole tehnyt merkittäviä saavutuksia yli kymmeneen vuoteen, vain heikennyksistä on neuvoteltu – toki sekin tärkeää – mutta yhteiskunnallisiin parannuksiin työntekijän asemaan ei olla pystytty.

Jos tarkastelemme ay-liikkeen voittoja: Työterveydenhuoltoa, neuvoloita ja laajempaa hyvinvointivaltion rakentamista, se on kaikki tehty radikaalin vallankumouksellisen uhan saattelemana

Ay-liikkeen kyvyttömyys toimia viimeisenä vuosikymmenenä on heijastunut myös työväenluokan apatiaan liittoihin. Ay-liike penetroi työpaikkoja yhä vähemmän, suurimmalla osalla työpaikoista luottamushenkilöä ei koskaan välttämättä tapaa – jos ei itse osaa olla yhteydessä.

Eräs toverini kertoi työpaikastaan, jossa itse oli joutunut ripustamaan lakkoilmoituksia ja kertomaan lakosta työpaikallaan kun hänen luottamushenkilö ei ollut itse ruvennut asian eteen mitään tekemään.

Mikä tilannetta voi auttaa? Tarvitsemme uutta radikaalia aaltoa. Tarvitsemme uutta yleislakon ja työväen vallankumouksen uhkaa.

Syyt ja opit näihin löydämme Marxilaisesta yhteiskunta-analyysista. Marxilaisuus on ja tulee aina olemaan työväen vallankumouksellinen tiede, joka tarkastelee yhteiskunnan valtarakenteita sellaisina kuin ne ovat, eli työväkeä orjuuttavina.

Emme elä demokratiassa, vaan porvariston diktatuurissa. Nyt porvaristo on herännyt työväen vallankumouksellisen uhan katoamiseen, ja nakertaa pois meidän saavutetuista oikeuksista.

Toivon että nykyhetki itsessään radikalisoi jokaista kuuntelijaa, toivon että jokainen täällä kasvattaa yhä suurempaa ymmärrystä siitä ettemme voi tukeutua pelkästään parlamentaariseen politiikkaan: Meidän on myös aktivoiduttava ulkoparlamentaarisesti, ja rakennettava uutta vallankumouksellista uhkaa.

“Mitä on tehtävä?”, te kysytte. Miten voimme rakentaa uutta radikaalia liikettä ja vallankumouksellista uhkaa? Tähän opit on jo koottu yli vuosisata sitten Leninin “Mitä on tehtävä?” teoksessa. Nämä opit eivät ole kadonneet minnekään – pelkästään tietämys niistä.

Tutustukaa vallankumoukselliseen kirjallisuuteen, tutustukaa vallankumouksellisiin liikkeisiin kuten Kommunistiseen puolueeseen ja mitä tärkeintä: Järjestäytykää!

Järjestäytyminen on nykytilanteen analysointia, teoriatiedon opiskelua, ja teoriatiedon käytäntöön panoa muutoksen saavuttamiseksi.

Suomen kommunistinen puolue tukee jokaisen työläisen järjestäytymistä, meillä on niin kansallista kuin paikallista toimintaa. Lahessa pyörii Lukupiiri, osaston kokoukset ja kuukausittaiset aamiaispalaverit ja muut järjestämämme tapahtumat. Tapahtumailmoituksia julkaisemme mm. Instagramissa, Lahen kommunistit -tilillä.

Kommunistisella puolueella on myös kansallisia työryhmiä. Jotka ovat myös avoimia puolueen ulkopuoliselle väelle. Työryhmistä löytyy tietoa SKP:n verkkosivuilla.

Toivottavasti tulen tapaamaan vielä useampaa teistä vappujuhlallisuuksien ulkopuolella järjestäytymistyössä.

Mitä sinä voisit tehdä työväenluokan yhtenäisyyden ja vallan rakentamiseksi?

Kiitos ajastanne.