Valkeakosken naiskomppanian haudalla
Olemme paikalla jossa Valkoiset terroristit murhasivat vapunpäivänä 1918, kolmekymmentäkuusi punakaartilaista 15-23vuotiasta tehtaantyttöä, joita myös Valkeakosken naiskomppaniaksi kutsutaan, heidät pantiin kaivamaan oma hautansa.
Tässä murhapaikassa on jotain erilaista, tämä on kummallisen syrjässä, kirkollekin matkaa yli 10kilometriä. Ammuttavat on kuljetettu yllättävän kauas tieltä, n.½ kilometrin päähän. Aivan kuin murhaajien omaatuntoa olisi alkanut vihloa.
Koko luokkasodan ajan nämä työläisneitoset olivat liikkuneet yhdessä ja kerrotaan, että heillä oli kova aatteen palo ja luja usko paremman maailman voittoon. Muutamaa päivää ennen murhaansa Valkeakosken naiskomppania vielä oli rynnistänyt joukkojen kärjessä alvettulan sillan yli, pian sen jälkeen punaiset joutuivat Tuuloksessa kiivaaseen taisteluun saksalaisten joukkojen kanssa ja saksalaiset kokivat sodan pahimman tappionsa. Taistelun jälkeisessä kaaoksessa Valkeakosken naiskomppania jäi saksalaisten vangiksi 29 huhtikuuta 1918.
Seuraavana päivänä saksalaiset luovuttivat vangit suomalaisille valkoisille.
Naisia ei kuitenkaan kuljetettu Valkeakoskelle tai muuhun isompaan taajamaan joihin punavankeja koottiin. Heidät vietiin syvälle metsään ja edessä oli synkkää korpea.
Matkalla vartijat ja naisvangit yöpyivät ladossa. Mitä yön aikana tapahtui? Kukapa sen tietää, mutta merkit ovat todella pahat, sillä on kerrottu tuskanhuudoista, joka ladolta kuuluvana täytti tuon yön.
Seuraavan päivän aamuna naiset tuotiin pellon reunaan ja heidät pantiin kaivamaan oma hautansa. Kaikki 36 teloitettiin ampumalla, ehkä jostain vielä löytyy se paperi, jossa paljastuu, kenelle saksalaiset luovuttivat naisvangit ja nämä valkoiset pyövelit saadaan tietoomme, mutta murha ei vanhene koskaan.
Suuri kiitos Valkeakosken naiskomppanian tytöille uhrauksistanne hyvinvointi yhteiskunnan eteen, jota taas valkoinen terrori polkee häikäilemättömästi alas.
SKP
