Vaihtoehto euroeliitin markkinakurille

Vaalit eivät ratkaisseet

Tästä piti tulla muutoksen kevät ja vaalien tuoda toivoa paremmasta. Sipilän hallituksen leikkauspolitiikka saikin vaaleissa tuomion, mutta politiikan suunnan muuttamiselle ei muodostunut uutta punavihreää pohjaa. Elämme hämmennyksen ja epävarmuuden aikaa.

Markkinakuri ja leikkauspolitiikka ovat lisänneet eriarvoisuutta ja huolta huomisesta. Muutosta on luvattu, mutta on kyseenalaista, löytyykö sille toteuttajia hallitusneuvotteluissa. Selvää on, ettei muutosta parempaan tule ainakaan, jos kokoomus jatkaa hallituksessa. Ja vielä vähemmän, jos myötäillään kansallismielisyyden valekaavussa esiintyvää äärioikeistoa.

Meille kommunisteille eduskuntavaalit olivat raju tappio, joka edellyttää oman toimintamme uudelleenarviota. Nyt ei pidä hakea valmiita vastauksia vaan oikeita kysymyksiä. Jokaisen politiikan suunnanmuutosta haluavan mielipide on tärkeä. Tarvitsemme perusteellista keskustelua siitä, mikä on mennyt vikaan ja mihin tarttumalla voimme kääntää SKP:n nousuun ja koota laajempaa radikaalia vasemmistolaista muutosliikettä.

Visio 2000-luvunsosialismista

Elämme myös syvien ristiriitojen ja suurten haasteiden aikaa. Rahaa on enemmän kuin koskaan, mutta se jakautuu äärimmäisen epäoikeudenmukaisesti. Työväenliikkeen saavutuksia murennetaan ja luokkayhteiskunta näyttää taas rujommat kasvonsa.

Vanhuspalvelujen skandaalit kertovat siitä, miten käy, kun sosiaaliset perusoikeudet alistetaan pääoman voitontavoittelulle. Ilmastonmuutos puolestaan osoittaa, että kyse on koko tuotantotapaa koskevien muutosten tarpeesta–ja niillä on kiire. Kapitalismin mielettömyyttä kuvaa se, että samaan aikaan asevarusteluun haaskataan satoja, jopa tuhansia miljardeja, joilla voitaisiin poistaa maailmasta pahin köyhyys, taata kaikille riittävä ravinto ja ratkoa monet ympäristöongelmat.

Näitä ongelmia ei ratkaista markkinoilla eikä vain hallitusten kabineteissa. Yksittäisetkin uudistukset kietoutuvat kysymyksiin politiikan suunnasta ja valtarakenteista. Siksi tarvitaan puolue, joka ei suostu tekemään politiikkaa pankkiirien, pörssiherrojen, eurokomissaarien ja valtiovarainministeriön päälliköiden asettamissa vinoissa ja epäoikeudenmukaisissa raameissa. Tarvitaan SKP tuomaan politiikkaan luokkanäkökulma ja visio toisenlaisesta järjestelmästä, 2000-luvun sosialismista, jossa ihmistä ja luontoa ei alisteta riistolle ja rahavallalle.Koko työväenliikkeen haasteena on, miten murtaa alistumisen mielialat ja kasvattaa luottamustajoukkotoiminnan mahdollisuuksiin? Miten tehdä ammattiyhdistysliikkeestä ja vasemmistosta taas radikaali uudistusvoima, jonka aloitteet kokoavat laajaa muutosliikettä ja murtavat porvarillista hegemoniaa?

Omaan kuplaansa ei pidä jättää myöskään hallitusneuvottelijoita. Uuden hallituksen ohjelmassa pitää lunastaa lupaukset työttömyysturvaa leikkaavan aktiivimallin perumisesta, eläkkeiden ja muun perusturvan tasokorotuksista, vanhuspalveluista, koulutuslupauksista ja oikeudenmukaisesta ilmastopolitiikasta. Sote-uudistuksen uuden valmistelun lähtökohdaksi tulee ottaa se, että perusoikeuksia ei saa alistaa voitontavoittelulle, on turvattava lähipalvelut pääosin kuntien omana toimintana, on alennettava maksuja ja osoitettava lisärahoitusta henkilöstön palkkaamiseen.

Taisteluhävittäjien miljardikauppojen sijasta on investoitava uutta arvoa luovaan, työtä ja tuloja tuovaan toimintaan.

EU:n ”valuviat” ja tie ulos kriisien EU:sta

Myös Euroopan unionissa ollaan tienhaarassa. Jatketaanko leikkauspolitiikkaa ja markkinakuria, joka vaatii entistä kovempia autoritaarisia otteita. Onko edessä eriytyvä ja osin hajoava kriisien EU? Vai voimmeko vapautua unionin alistavista rakenteista ja rakentaa toisenlaista Eurooppaa? Euroopan unionin suurimpia ”valuvikoja” on talous- ja rahaliitto, joka ei ota huomioon jäsenmaiden talouden eroja eikä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksia. Tästä me varoitimme jo silloin, kun Suomi vietiin EU:n jäseneksi. Nyt jälkikäteen euroon liittymisenovat todenneet virheeksi myös monet eturivin taloustieteilijät.

Valtaeliitille talous- ja rahaliitossa on kuitenkin ennen muuta kyse markkinakurista ja valtarakenteista, joissa sen on helpompi heikentää työntekijöiden asemaa, yksityistää julkisia palveluja, ajaa suuryhtiöiden etuja ja sivuuttaa demokratia. Kokemukset Kreikasta ja nyt Britanniasta osoittavat, että EU:n talouskurista ja ylivallasta ei ole helppo vapautua. Se on kuitenkin välttämätöntä, jotta voimme ehkäistä talouskriisejä ja ratkoa niitä oikeudenmukaisella tavalla, rakentaa hyvinvointivaltiota ja päättää asioista demokraattisesti. SKP esittää irtaantumista talous- ja rahaliitosta suunnitelmallisesti ja hallitusti. Tämä tarkoittaa, että sovitaan ensin exit-mekanismi talous- ja rahaliittoon, pääomaliikkeiden ja pankkien valvonnasta, Suomen ja EU:n välisestä tulliliitosta ja mahdollisesta pohjoismaisesta valuuttayhteistyöstä. Kyse ei ole eristäytymisestä vaan uudenlaisesta yhteistyöstä, jolla turvaamme paremmin Suomen ja suomalaisten enemmistön edut.

Toinen vakava ”valuvika” EU:ssa on yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, jonka kehittäminen vie pohjan Suomen sotilaalliselta liittoutumattomuudelta. Parin viime vuoden aikana on vähin äänin kehitetty yhä pidemmälle menevää rakenteellista sotilaallista yhteistyötä. Se muodostaa Naton ”eurooppalaisen pilarin”, ruokkii aseteollisuutta ja on osa globaalia imperialistista sotakoneistoa.

Suomen turvallisuutta ei rakenneta euroarmeijalla eikä Natoon liittymällä. Päinvastoin, esimerkiksi Naton kanssa tehty isäntämaasopimus ja osallistuminen Naton sotaharjoituksiin on vain lisännyt vastakkainasettelua ja jännitystä Suomen lähialueilla. Euroopassa ja maailmassa tarvitaan sotilaallisesti liittoutumattomia maita, jotka voivat toimia puolueettomina rauhan rakentajina ja aseriisunnan edistäjinä. Suomella on tässä hyvä perintö, jota ei pidä hukata. Tarvitsemme myös omaa, itsenäistä Venäjä-politiikkaa.

”Look away”? – Euroviisut ja solidaarisuus

Maailmassa on sotia, nälkää, ympäristötuhoja ja pakolaisuutta. On helpompi katsoa muualle. Tästä lauletaan Suomen euroviisukappaleessa. Mutta katsommeko itse euroviisuissa muualle, kun Israel jatkaa palestiinalaisalueiden miehittämistä ja apartheid-politiikkaa? Suljemmeko silmät sotarikoksilta ja systemaattiselta ihmisoikeuksien polkemiselta, johon Israelin hallitus ja armeija syyllistyvät? Runsaat sata vuotta sitten osa Suomen vanhan työväenpuolueen edustajista epäröi osallistumista työväenluokan kansainväliseen mielenosoituspäivään, täällä pohjoisessa kun olisi mukavampi marssia kesällä. Mutta työväenliikkeen kansainvälisyys ja solidaarisuus voittivat. Niissä on tänäänkin työväenliikkeen voima, satoi tai paistoi.

Hyvät toverit,

Aulikki Oksasen sanoin: Ei synny rakkautta ilman oikeutta, ei synny oikeutta ilman taistelua,ei taistelua, ilman yhteistä rintamaa!