Ulos työllisyyspolitiikan umpikujasta

Matti Vanhasen hallituksen esittämä tavoite luoda 100 000 uutta työpaikkaa on karannut käsistä. Varsinkin suuryritysten suorittamat irtisanomiset ja lomautukset kertovat, että työttömyys uhkaa päinvastoin lisääntyä.

Hallituksen virheellinen verolinja heikentää erityisesti kuntien työllistämismahdollisuuksia. Pääomatulojen verohelpotukset eivät millään tavalla lisää työllisyyttä myöskään yksityissektorilla. Veroratkaisut ovat olleet puhdasta tulonjakopolitiikkaa suurituloisten ja pääomatulojen saajien hyväksi palkansaajien, työttömien, nuorten ja eläkeläisten kustannuksella.

Palkkatyöntekijöille heikon tulokehityksen tuoneet pitkäkestoiset tulopoliittiset ratkaisut ovat perussyy tulonjaon pahaan vääristymään ja yli vuosikymmenen jatkuneeseen suurtyöttömyyteen. Palkkojen kehitys on jäänyt voimakkaasti jälkeen työn tuottavuuden kasvukehityksestä. Tutkimusten mukaan kaikkein alimpien tuloryhmien reaalitulot eivät ole juurikaan kasvaneet viimeisten viidentoista vuoden aikana. Kulutuskysynnän heikentyessä ei myöskään työllisyys kehity.

Pitkäaikaistyöttömien työhön aktivoinnin nimissä esitetty työmarkkinatuen lakkauttaminen 500 päivän jälkeen ja työttömien pakottaminen ottamaan vastaan työtä työehtosopimusten minimimääräyksiä pienemmällä palkalla ja jopa ilman palkkaa on jo ihmisoikeuksien loukkaamista. Samaan aikaan kun hallitus ja viranomaiset ovat haluttomia korjaamaan pätkätyön aiheuttamia pahoja ongelmia, ne esittävät uusia toimenpiteitä pätkätyön lisäämiseksi. Tähän työntekijöitä oikeuksia loukkaavien toimenpiteiden sarjaan kuuluvat suunnitelmat ryhtyä tukemaan alamittaisia palkkoja maksavia työnantajia valtion varoin sen sijaan, että järjestettäisiin työttömille kunnon työtä kunnon palkalla.

Tämän uusliberalistisen politiikan toteuttamiseen ovat osallistuneet myös SDP ja Vasemmistoliitto. Poliittinen käänne edellyttää uusia johtopäätöksiä eduskunnan vasemmistopuolueilta ja ay-liikkeen johtajilta. Ennen muuta se edellyttää irtautumista oikeistolaisesta EU-vetoisesta linjasta ja palaamista työväenliikkeen periaatteisiin ja luokkataisteluun pääoman pyrkimyksiä vastaan.

SKP:n vaihtoehto

SKP:n keskuskomitea esittää, että hallitus laatii välittömästi työllisyysohjelman, joka perustuu palkkatyöntekijöiden aseman parantamiseen, kuntien rahoituspohjan vahvistamiseen ja veropolitiikan suunnan muuttamiseen oikeudenmukaisemmaksi. Tämä edellyttää valtiolta työllisyyslisäbudjetin laatimista ja ratkaisuja kuntien valtionosuuksien lisäämiseksi sekä verolakien muuttamista.

Työllisyyden parantamiseksi on lisättävä välittömästi työllisyysmäärärahoja ainakin 150 miljoonalla eurolla, joka suunnataan työpaikkojen luomiseen työttömille kunnollisella palkalla.

Kuntien valtionosuuksia lisättävä välittömästi uusien työpaikkojen luomiseksi ja laadittava ohjelma, jolla palautetaan valtionosuudet viiden vuoden kuluessa vuoden 1990 tasolle. Kuntien tulojen lisäämiseksi on saatettava pääomatulot kunnallisverotuksen alaisiksi ja kunnallisvero muutettava progressiiviseksi.

On lisättävä aluepoliittisia työllisyystukia syrjäseutujen työllisyyden parantamiseksi ja irtauduttava EU:n maatalous- ja aluepolitiikasta maatalouden alasajon lopettamiskesi.

Pörssikaupalle on säädettävä sama 1,6 prosentin varainsiirtovero, joka on muullakin osakekaupalla ja josta kertyisi lähes 3 miljardin euron lisätulot valtiolle.

On käynnistettävä lainsäädäntötyö työajan lyhentämiseksi 30 tuntiin viikossa ansioita alentamatta.

SKP:n keskuskomitea 13.3.2005