SKDL oli arjessa kiinni ja sen asiantuntija. Sosiaalipolitiikkaa tehtiin ja uudistettiin siksi, että tiedettiin mikä sen vaikutus oli kotona. Arki oli tuttu muutenkin kuin vain vaalipuheista, joten osattiin keskittyä oleellisiin kysymyksiin. Erityisen hyvin sen tunsivat naiset.Konkreettiset parannukset lisäsivät kannatusta ja uskottavuutta. Sosiaalipolitiikka oli SKP:n ja SKDL:n naisten aluetta. Puolueen miehet eivät siihen tarttuneet samalla innolla kuin naiset. Heitä kiinnostivat suuret linjat esimerkiksi asuntopolitiikassa ja ulkopolitiikassa.Naiset, kansanedustajat ja kaupunkien valtuutetut, ottivat tavoitteekseen konkreettiset parannukset ihmisten elämässä. He eivät käpertyneet omaan sisäpiiriinsä vaan pyrkivät aktiivisesti vuoropuheluun äänestäjien kanssa. Yhteydet erilaisiin naisjärjestöihin pidettiin tiiviinä ja kentältä saatuun palautteeseen tartuttiin. Aina ei onnistuttu, mutta läpimurtojakin tapahtui. Kaikkein suurimpana tietenkin lapsilisien puolesta käyty taistelu.Työväen toverittaret eivät jääneet miehistä jälkeen teoriassakaan. He olivat kirjansa lukeneet huolimatta siitä, että monet heistä tulivat köyhistä oloista, eikä heillä ollut ollut mahdollisuuksia käydä kouluja. Silti he opiskelivat. Eivät ollakseen oppineita vaan voidakseen muuttaa maailmaa. He halusivat tasa-arvoa ja sen saamiseksi tarvittiin päivähoitoa, koulutusta, työelämän uudistuksia ja parempaa sosiaaliturvaa. Niinpä he taistelivat näiden puolesta periksi antamatta.Hertta Kuusinen, Elli Stenberg, Olga Terho ja Tyyne Tuominen eivät tehneet aivan samanlaista uraa kansanedustajina kuin vuonna 2015 eduskuntaan valitut naisedustajat. He siirtyivät eduskuntaan vankilasta. Aatteensa puolesta vangitut naiset olivat vankeutensa ajan hioneet poliittisia taitojaan ja päästyään kansanedustajiksi he laittoivat kaiken osaamisensa peliin.Juuri nyt tarvitaan jotain tuosta samasta asenteesta. On luotava selkeä näkemys siitä, mitkä ovat ihmisten konkreettiset ja todelliset ongelmat arjessa, missä tarvitaan apua ja miten se tulee järjestää, jotta se oikeasti auttaa ihmisiä. Tätä tietoa ei saa pelkästään kirjasta lukemalla. Se, että tietää, ettei perusturva riitä elämiseen, on eri asia kuin se, että on itse kokenut sen riittämättömyyden. Nykyiset kansanedustajat ovat etuoikeutettuja, paremmin koulutettuja ja hyvin toimeentulevia. Heillä ei tuota kokemusta ole.Jotta asiat todella muuttuisivat paremmiksi, tarvitaan arkea kokeneita ihmisiä. Naisia, joiden ei tarvitse miettiä teorian kautta sitä minkä he jo tietävät, että suomalainen hyvinvointi ei enää toteudu. He tietävät myös, ettei se johdu Suomen köyhistä vaan rikkaista.Politiikkaan tarvitaan lisää konkretiaa ja elämää. Kukapa sen tänäkään päivänä sinne paremmin toisi kuin työväen naiset. Ehdotan siis maljaa toverittarille, niin menneille, nykyisille kuin tulevillekin.
