Tie ulos kriiseistä – toisenlaiseen talouteen ja hyvinvointiin

Meille sanotaan, että kriisi voitetaan ja ongelmat väistyvät, kunhan työläiset ja muut tavalliset ihmiset uhrautuvat. Näihin vallanpitäjien lupauksiin ei ole syytä luottaa. Mitään todellisia korjauksia kriiseihin vieneeseen politiikkaan ja rakenteisiin ei ole tehty.

Suurtyöttömyys jatkuu, reaalipalkkoja alennetaan, työaikoja pidennetään ja eläkkeitä leikataan. Julkisia palveluja karsitaan ja yksityistetään. Köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät. Ilmastonmuutos, asevarustelu ja sodat jatkuvat, jopa kiihtyvät.

Paljon puhuttu talouden elvytys on suunnattu lähinnä pankkien ja suuryhtiöiden tukemiseen sekä hyvätuloisia suosiviin verohelpotuksiin. Näillä toimilla ei ole parannettu työllisyyttä. Elinkeinoelämän keskusliiton ja porvarihallituksen linja vain pahentaa tilannetta vähentämällä työpaikkoja ja heikentämällä pieni- ja keskituloisten ostovoimaa.

Samaan aikaan kun työntekijöiltä ja vähävaraisilta leikataan vähästäkin, jakavat pankit ja pörssiyhtiöt omistajilleen ja johtajilleen osinkoja ja bonuksia entiseen tapaan tai suorastaan entistä muhkeammin. Talouden ja yhteiskunnan syvään maailmanlaajuiseen kriisiin vieneet johtajat jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Järjestelmän kriisi

Yhä eriarvoisempi, epädemokraattisempi ja vaarallisempi kehitys ei johdu vain joistain virheistä systeemin toiminnassa. Kyse on kapitalistisen järjestelmän maailmanlaajuisesta kriisistä.

Kapitalismille on ominaista epäsuhta alati kasvamaan pyrkivän tuotannon ja toisaalta ihmisten ostovoiman ja tarpeiden välillä. Kapitalistit kasvattavat voittojaan tuottamalla yhä halvemmalla, nopeammin ja enemmän. Siitä ovat seurauksena pääomien liikakasautuminen, kriisit ja työttömyys, kuten jo Karl Marx selvitti. Ristiriita tuotannon yhteiskunnallisen luonteen voimistumisen ja harvoihin käsiin keskittyvän tuotantovälineiden yksityisen omistuksen välillä kasvaa.

Samalla nykyinen kriisi on finanssijohtoisen pääomien kasautumisen kriisi. Tähtitieteellisiin summiin paisunut ja reaalitaloudesta yhä enemmän irtaantunut spekulatiivinen pääoma riistää ja alistaa muuta yhteiskuntaa. Se tuhoaa teollisuutta, julkisia palveluja ja kokonaisten alueiden kehityksen mahdollisuuksia. Tässä pelissä ovat mukana myös Nokia ja muut Suomessa toimivat suuryhtiöt.

Kriisiä on syventänyt hallitusten, Euroopan unionin, G8-maiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten uusliberalistinen politiikka, joka on murentanut työväen- ja kansalaisliikkeiden taistelulla saavutettuja oikeuksia, muuttanut tulonjakoa pääoman hyväksi ja yksityistänyt julkista sektoria. EU:n ja hallitusten tekemillä valtavilla laina- ja takauspaketeilla on myös Suomi sidottu vuosikausiksi pankkien velkavankeuteen.

Talous- ja finanssikriisiin yhdistyy maailmanlaajuinen ekologinen kriisi sekä energia- ja ruokakriisi. Ilmastonmuutos, nälkä ja köyhyys uhkaavat yhä useampien elämää. Maapallon väestön rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen tulotason välinen ero on kasvanut viidessäkymmenessä vuodessa 30-kertaisesta jo 80-kertaiseksi.

Kaikki tämä on johtanut eriarvoisuuden ja luokkaristiriitojen syvenemiseen. Pieni, etuoikeutettu vähemmistö rikastuu työväenluokan ja muiden alistetussa asemassa olevien kustannuksella. Suuryhtiöiden ja suursijoittajien valta kasvaa ja edustuksellinen demokratia typistyy. Tähän liittyvät hälyttävästi voimistuneet autoritaariset, militaristiset ja rasistiset tendenssit. Kyseessä on myös demokratian ja sivilisaation kriisi, joka uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta.

On radikaalien johtopäätösten aika

Vakavalla tavalla ihmisten enemmistöä ja koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavat kriisit vaativat uusia johtopäätöksiä ja radikaaleja, ongelmien juuriin asti käyviä muutoksia. Siihen ei riitä vain sääntelyn lisääminen nykyisen systeemin puitteissa – saati suurpääoman vallan ja vapauksien lisääminen, jota erityisesti kokoomus Suomessakin ajaa.

Näihin haasteisiin voi jokainen omalta osaltaan vastata tuomalla omat mielipiteensä, kokemuksensa ja aktiivisuutensa niihin arjen ja politiikan keskusteluihin ja kamppailuihin, joissa ratkaisuja tehdään. Nyt tarvitaan vasemmistolaisten, punavihreiden, muiden suunnanmuutosta haluavien sekä ay- ja kansalaisliikkeiden laajaa yhteistyötä kriisien ratkaisemiseksi ihmisten enemmistön etujen mukaisesti.

Ihmisten enemmistön etujen mukaisen ja demokraattisen tien avaaminen ulos nykyisistä kriiseistä edellyttää perusteiltaan toisenlaista kehitystä ja järjestelmää. Sosialismi tai barbaria, on entistä ajankohtaisempi kysymys. Me kommunistit luotamme ihmisten mahdollisuuksiin löytää yhdessä ratkaisuja ongelmiin, asettaa kyseenalaiseksi suuren rahan ja oikeiston ylivalta sekä avata luokkataistelulla tie kehitykseen, joka on vapaa riistosta, eriarvoisuudesta, väkivallasta sekä sotien ja ympäristön tuhoutumisen uhkista.

1. Tarvitaan perusteellinen muutos ihmisen ja talouden välisissä suhteissa

Talous näyttäytyy kapitalismissa ihmisille vieraana ja vihamielisenä mahtina, jota he eivät voi hallita vaan joka hallitsee, riistää ja alistaa heitä. Koveneva kilpailu ja epävarmuus leimaavat ihmisten elämää. Markkina-arvot, liikevoitot ja pörssikurssit ovat syrjäyttäneet muut arvot, ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin. Pääoma pyrkii muuttamaan kaiken kauppatavaraksi.

Työnantajat hyökkäävät EK:n johdolla yhä kovemmin ja pyrkivät kasvattamaan voittojaan heikentämällä työehtoja, pidentämällä työaikoja, kiristämällä työtahtia ja laiminlyömällä sosiaalisia velvoitteita.

Talous ja ihmisten hyvinvointi riippuvat kuitenkin ratkaisevalla tavalla työntekijöiden tiedoista ja taidoista, julkisista palveluista, luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja ihmisten yhteistoiminnasta. Tämä luo pohjaa toisenlaiselle kehitykselle, jossa ihmiset alkavat ohjata taloutta omien ja yhteisten tarpeidensa hyväksi. Se edellyttää suurten yhtiöiden, pankkien ja kauppaketjujen vallan rajoittamista, ennen kaikkea talouden vapauttamista finanssipääoman vallasta.

Me kommunistit haluamme antaa julkiselle sektorille uudenlaisen ja laajemman roolin. Pankkien ja energiatuotannon kaltaisten koko kansantalouden kannalta tärkeiden alojen tulee olla yhteiskunnallisessa omistuksessa ja myös demokraattisessa ohjauksessa. Valtion, kuntien ja osuuskuntien on oltava edelläkävijöitä työntekijöiden oikeuksien laajentamisessa. Työntekijöiden tulee voida itse ja yhdessä hallita omaa työtään ja päättää, mitä tehdään, miten ja keiden hyväksi.

Työn tuottavuuden kasvun hedelmät on jaettava tasaisemmin lyhentämällä yleistä työaikaa ansiotasoa alentamatta. Näin voidaan vähentää työssä uupumista, torjua työttömyyttä ja lisätä vapaa-aikaa. Haluamme nostaa työajan lyhentämisen uudelleen työväenliikkeen keskeiseksi tavoitteeksi.

Hyvinvointiamme ei voi rakentaa sille pohjalle, että kilpailemme halvoilla palkoilla ja kehnoilla työoloilla. Valtion on kehitettävä uutta teollista tuotantoa, joka perustuu korkeaan ammattitaitoon ja erikoistumista vaativiin tuotteisiin. Valtion ja kuntien yhteisvoimin on luotava myös uusia palvelualojen työpaikkoja. On lisättävä julkisia investointeja rakentamiseen, peruskorjaamiseen ja ympäristöystävälliseen teknologiaan. Kattavalla koulu- ja yliopistoverkolla on tärkeä merkitys sivistyksellisen ja myös talouden ja alueellisen kehityksen kannalta.

Harmaa talous, kuten veroparatiisien ja alihankintojen ketjuttamisen kautta tapahtuva verojen ja työnantajavastuiden kiertäminen, on kitkettävä pois. Ulkomaisille työntekijöille – myös ns. lähetetyille työntekijöille – on taattava sama palkka ja samat työehdot kuin suomalaisille. Talous-, työsuojelu- ja ympäristörikoksista tuomittavia rangaistuksia on kovennettava. On päästävä eroon määräaikaisten työsuhteiden ja vuokratyövoiman hyväksikäytöstä.

2. Talouden ja luonnon väliset suhteet on muutettava kestävälle pohjalle

Kapitalismi perustuu jatkuvaan määrälliseen kasvuun ja pääoman arvonlisäykseen, jossa ihminen ja luonto on alistettu vain taloudellisen hyödyn välikappaleeksi. Ilmastonmuutoksen kiihtyminen ihmisen toiminnan tuloksena osoittaa, miten välttämätöntä ja kiireellistä on muuttaa talous ekologisesti kestävälle pohjalle. Myös ruuan tuotanto ja puhtaan veden saanti ovat uhattuina.

Suuryhtiöiden vaikutus hallitusten politiikkaan on kuitenkin estänyt riittävän tiukkojen sopimusten aikaansaamisen ilmastopäästöjen vähentämisestä ja muista toimista ympäristön suojelemiseksi. Yhtiöt käyttävät päästökauppaa välttääkseen omien päästöjensä vähentämistä ja nostaakseen hintoja.

Inhimillisen elämän edellytysten turvaaminen myös tuleville sukupolville edellyttää talouden ekologista rakennemuutosta. Tuotantoa ja kulutusta on muutettava niin, että ne eivät ylitä luonnon kestokykyä eivätkä uhkaa luonnon tuottokykyä ja monimuotoisuutta. Luonnonvarojen tuhlaamisesta ja kertakäyttökulttuurista on siirryttävä kohti kierrätystaloutta, kestäviä hyödykkeitä ja yhä enemmän aineettomaan kulutukseen perustuvaan hyvinvointiin.

Vaadimme, että ilmastopäästöjä vähennetään kehittyneissä maissa 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja siirrytään hiilineutraaliin talouteen vuoteen 2050 mennessä. Suomen on sitouduttava tähän vuosittaisiin päästövähennyksiin velvoittavalla ilmastolailla ja toimittava kattavan, reilun ja sitovan kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Uusiutuvan energian osuutta on lisättävä nopeasti, mutta niin, ettei tuhota sademetsiä eikä tehdä ruuasta polttoaineita. Kehitysmaita on tuettava ympäristöystävällisen teknologian käyttöönotossa.

On panostettava energiaa säästäviin ratkaisuihin ja kotimaiseen uusiutuvaan energiaan, kuten puupohjaisiin biopolttoaineisiin, tuulivoimaan, biokaasuun, maalämpöön ja aurinkoenergiaan. Tämä on edullisempaa, työllistävämpää ja turvallisempaa kuin ydinvoiman lisärakentaminen. Uusille ydinvoimaloille ei pidä antaa lupaa, ei myöskään uraanikaivoksille. Liikenteen aiheuttamia ongelmia on vähennettävä kehittämällä julkista liikennettä ja turvaamalla lähipalvelut.

Ilmastonmuutoksen torjumista ei saa alistaa voitontavoittelulle. Päästökaupan ja pörssien sijasta on kehitettävä valtion, kuntien ja osuuskuntien demokraattisesti ohjattua ja voittoa tavoittelematonta energiataloutta. Ympäristönsuojelun laskut tulee kohdistaa oikeudenmukaisesti eli ensisijassa eniten saastuttaville, suuryhtiöille ja hyvätuloisille. Energian hinta on porrastettava niin, että välttämättömän minimikulutuksen hintaa alennetaan. Energiayhtiöiden jättivoittoja on leikattava myös verottamalla.

Luonnonvaroja ei pidä tuhlata asevarusteluun eikä kerskakulutukseen. Suuryhtiöiden hallitseman tehotuotannon sijasta maataloustuet on ohjattava paikallisten perheviljelijöiden toimeentulon ja ympäristöystävällisen tuotannon edistämiseen. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on myös Etelä-Suomessa jätettävä riittävästi metsiä, kosteikkoja ja vesistöjä luonnontilaan.

3. Julkiset palvelut ovat jokaisen perusoikeus

Pääoma pyrkii valtaamaan julkiselta sektorilta uusia alueita voitontavoittelulle. Hallitusten, EU:n ja Maailman kauppajärjestön uusliberalistinen politiikka tukee tätä alistamalla yhä useammat perusoikeudet kauppatavaraksi ja yksityistämällä julkisia palveluja. Samalla julkisten palvelujen sisälle tuodaan markkinaehtoisia periaatteita. Tähän kaikkeen liittyy laajeneva poliittinen korruptio.

Jokaiselle kuuluviin julkisiin palveluihin perustuva pohjoismainen hyvinvointimalli on Suomessa ajettu kriisiin. Hallitukset ja kuntien päättäjät ovat leikanneet palvelujen rahoitusta, karsineet lähipalveluja sekä kilpailuttaneet ja yksityistäneet yhä useampia julkisia palveluja. Samalla palvelujen rahoituksen painopistettä on siirretty progressiivisesta valtion tuloverosta ja yhteisöveroista kunnallisveroon, joka kohdistuu raskaimmin pienitulosiin.

Eräissä kunnissa terveydenhuollon, joukkoliikenteen ja energiahuollon kaltaiset peruspalvelut ovat jo siirtyneet ainakin osittain kansainvälisten sijoitusyhtiöiden hallintaan. Menojen leikkaamista on perusteltu säästämisellä ja julkisen velan rasituksilla. Palvelujen heikentäminen kuitenkin vain siirtää menoja palvelujen tarvitsijoille tai maksettavaksi myöhemmin vielä suurempina. Suomen julkisen talouden velka on puolestaan edelleen pienempi kuin julkisen sektorin saatavat yhteensä.

Tasa-arvon ja hyvinvoinnin tavoitteiden toteutuminen riippuu keskeisesti kunnallisten palvelujen laajuudesta, vaikuttavuudesta ja maksuttomuudesta. Lähipalveluilla on tärkeä merkitys myös asuinalueiden kehityksen, yhteisöllisyyden, sosiaalisten ongelmien ehkäisemisen ja ekologisen kehityksen kannalta.

Me kommunistit haluamme turvata kunnalliset peruspalvelut jokaiselle kuuluvina lähipalveluina. Tärkeimmät peruspalvelut, kuten päiväkoti, peruskoulu, terveysasema, kirjasto, nuorisotila ja vanhusten palvelut on järjestettävä kaupungeissa kävelyetäisyydellä. Myöskään maaseudulla niitä ei pidä keskittää kauas asukkaista. Lakisääteisten peruspalvelujen tulee olla maksuttomia.

Kuntien palveluja tulee kehittää asukkaiden tarpeita vastaavasti. Esimerkiksi väestön ikääntymisen haasteisiin tulee vastata lisäämällä hoito- ja hoiva-alan työntekijöitä ja palveluja. Päiväkodeissa ja kouluissa tulee pienentää ryhmäkokoja. Valtion ja kuntien on turvattava jokaiselle oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen.

Suurin osa kuntien työntekijöistä on naisia. Kuntapalvelujen heikentäminen vaikeuttaa heidän asemaansa ja työntää osaa julkisista palveluista palkattomaksi kotityöksi. Kuntapalveluissa tarvitaan lisää osaavia työntekijöitä ja heille pitää maksaa kunnollista palkkaa.

Vaadimme julkisten palvelujen ja julkisen omaisuuden yksityistämisen pysäyttämistä. Tiedon, koulutuksen, yliopistotutkimuksen ja kulttuurin tulee olla yhteistä, julkista ja kaikille kuuluvaa. Sama koskee Yleisradiota, tietoverkkoja, vesivaroja, energiaa ja muita perustarpeisiin kuuluvia palveluja. Vastustamme postipalvelujen ja VR:n kilpailuttamista ja yksityistämistä. Myös nettiyhteyksiä ja langattomia verkkoja on kehitettävä julkisina palveluina.

Kuntien rahoitusta on vahvistettava palauttamalla kunnilta leikattuja valtionosuuksia ja kehittämällä kuntien omaa, tuloja tuovaa liiketoimintaa. Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon rahoitusosuus on nostettava yleiselle eurooppalaiselle tasolle. Pääomatuloja on verotettava muiden tulojen tavoin, progressiivisesti. Suurituloisten ja yhtiöiden saamia verohelpotuksia ei saa maksattaa pienituloisiin raskaimmin kohdistuvaa kunnallisveroa kiristämällä.

4. Tulonjako on muutettava oikeudenmukaisemmaksi

Tuloerot ovat kasvaneet niin Suomessa kuin Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Pieni eliitti on rikastunut kun voitot, osingot ja muut pääomatulot ovat kasvaneet nopeasti. Muutamat maailman rikkaimmat omistavat enemmän kuin kymmenien köyhien maiden kansat yhteensä. Myös kuilu köyhien ja rikkaiden maiden välillä on syventynyt.

Suomessakin pääomatulot ovat kasvaneet paljon nopeammin kuin palkat. Ay-johtajien tyytyminen ”maltillisiin” ja jopa nollatason palkankorotuksiin ei ole tuonut luvattua työllisyyden paranemista vaan hyödyttänyt vain pääomapiirejä. Naisten euro on edelleen vain 80 senttiä. Tuloeroja on jyrkentänyt veropolitiikka, joka on keventänyt pääomatulojen ja suurten tulojen verotusta, mutta kiristänyt pienituloisiin raskaimmin kohdistuvia välillisiä ja kunnallisia veroja.

Lähes puolet maapallon asukkaista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Suomessakin köyhyys on lisääntynyt ja noin 700 000 suomalaista elää köyhyydessä. Toimeentuloturvan minimitasot ovat jääneet jatkuvasti jälkeen ja Kelan rahoitusta on murennettu työnantajien kela-maksun poistamisella. EK ja hallitus ajavat eläkeiän nostamista ja eläkkeiden leikkaamista, vaikka lähes puolet työntekijöistä ei jaksa nykyiseenkään eläkeikään ja maassa on suurtyöttömyys.

Me kommunistit vastustamme talous- ja finanssikriisien laskujen maksattamista työntekijöillä ja vähävaraisilla. On päinvastoin leikattava suuryhtiöiden voittoja ja kiristettävä pääomaverotusta. Valuutanvaihtoverolla ja pörssikaupan verolla on rajoitettava keinottelua. Pienituloisten verotusta on kevennettävä nostamalla verotettavan tulon alaraja kunnallisverotuksessa 1 100 euroon kuukaudessa ja muuttamalla myös kunnallisvero progressiiviseksi. Pienyrittäjien verotusta on kevennettävä.

Työn ja pääoman välistä tulonjakoa on muutettava työväenliikkeen taistelulla palkansaajien hyväksi. Minimipalkaksi on säädettävä lailla vähintään 1 500 euroa kuukaudessa. Työvoiman polkumyynnin rajoittamiseksi on vahvistettava sopimusten yleissitovuutta ja säädettävä eurooppalainen minimipalkka, vähintään 60 % kunkin maan keskipalkasta. Sopimusturvaa on vahvistettava myös ay-liikkeen kansainvälisellä yhteistyöllä. Samasta työstä on maksettava sama palkka.

Vaadimme perusturvan uudistamista niin, että taataan vähintään 900 euron perusturva jokaiselle täysi-ikäiselle, joka ei voi muuten saada toimeentuloaan. Perusturva on sidottava indeksiin ja yhtenäistettävä ”yhdeltä luukulta” Kelasta saatavaksi. Tämä koskee työmarkkinatukea ja työttömyysturvan peruspäivärahaa, toimeentulotuen perusosaa, pieniä eläkkeitä, opintorahaa, sairauspäivärahoja sekä isyys-, äitiys- ja vanhempainrahoja. Samalla Kelan ja sosiaalitoimistojen työtä on uudistettava niin, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä eikä byrokraattisesti.

Eläkkeitä ei saa leikata ja yleisen eläkeiän nostamisen sijasta on uudistettava työoloja työssä jaksamisen parantamiseksi. Ansiosidonnainen toimeentuloturva ja työntekijöiden muut oikeudet on ulotettava koskemaan kattavasti myös pätkätöitä tekeviä.

5. Perusteiltaan toisenlaiseen kansainvälisyyteen

Ylikansallisten yhtiöiden, EU:n ja muiden imperialististen keskusten valta on vääristänyt kansainvälisen työnjaon monella tavalla vinoksi ja erityisesti köyhille maille epäedulliseksi. Kapitalistit käyttävät pääoman vapaata liikkuvuutta keinona polkea työntekijöiden oikeuksia ja laittaa eri maiden työläisiä kilpailemaan toistensa kanssa siitä, ketkä tekevät töitä halvimmalla.

EU-johtajien kansalaisten tahdosta piittaamatta läpi ajama Lissabonin sopimus syventää kriisiä. Työllisyys ja sosiaalinen kehitys on alistettu pääomien vapaudelle. Kansainväliset pankit ja EU-komissio käyttävät talouskriisiä ja lainoitusta keinona kiristää valtioiden budjettien kontrollia, heikentää työehtoja ja sosiaaliturvaa sekä laajentaa yksityistämistä.

EU:n yhteinen turvallisuuspolitiikka puolestaan kiihdyttää asevarustelua ja sitoo unionia USA:n johtamaan sotilasliitto Natoon. Suomenkin hallitus on lähettänyt joukkoja Afganistanin sotaan. Asevarustelu ja sodat ovat myös ympäristörikos. Pahimpien maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseen riittäisi vain viidesosa USA:n sotilasbudjetista.

Kapitalistinen globalisaatio ja EU ovat kiihdyttäneet teollisuuden rakennemuutosta myös Suomessa. Suuryhtiöt siirtävät tuotantoa halvemman työvoiman, halpojen raaka-aineiden ja kehittyvien maiden uusien markkinoiden alueille. Se lisää työttömyyden sekä alueellisten ja sosiaalisten ongelmien ohella myös ympäristöongelmia.

EU-suuntaus on johtanut siihen, että monia Suomen ja Venäjän yhteistyön mahdollisuuksia on jätetty käyttämättä. Tämän suuntauksen yksipuolisuutta korostaa Kiinan, Intian ja muiden kehittyvien maiden merkityksen kasvu.

Toisenlainen kehitys edellyttää vapautumista Euroopan unionin ja sen Lissabonin sopimuksen kahleista. Me kommunistit lähdemme siitä, että kansalaisten pitää saada itse päättää kansanäänestyksillä, millaista Eurooppaa rakennetaan.

Pääomaliikkeiden vapautta on rajoitettava. Vaadimme rahoitusmarkkinaveroa. Ihmisoikeuksia ei saa alistaa kauppasuhteille. Suomen tulee kehittää aktiivisesti Venäjä-yhteistyötä ja idänkauppaa. EU:n vapaakauppasopimusten laajentamisen sijasta on tuettava esimerkiksi Latinalaisen Amerikan maiden pyrkimyksiä kehittää tasavertaisuuteen perustuvia oikeudenmukaisia taloussuhteita.

Me kommunistit vastustamme ehdottomasti Suomen liittämistä Natoon ja vaadimme Naton lakkauttamista. Suomalaisjoukot on vedettävä pois Afganistanin sodasta. Kannatamme sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuvaa rauhanpolitiikkaa. Asevarustelun sijasta haluamme suunnata lisää rahaa köyhien maiden auttamiseen, suomalaisten hyvinvointiin ja ympäristönsuojeluun. Torjumme kaikenlaisen rasismin ja puolustamme työväen ja maahanmuuttajien yhteisiä etuja.

6. Ihmisten on saatava päättää!

Nykyinen politiikka ei vastaa ihmisten enemmistön tarpeita ja toiveita. Päätöksiä tehdään pienessä piirissä, salaillen ja vaihtoehtoja pimittäen. Tähän liittyy myös laaja poliittinen korruptio, jolla suuri raha ostaa itselleen mieluisia päätöksentekijöitä. Viime kädessä ongelmana on se, että edustuksellisessa porvarillisessa demokratiassa yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva poliittinen päätöksenteko on erotettu omistukseen perustuvasta taloudellisesta vallankäytöstä. Näin suursijoittajat ja suuryhtiöiden johtajat voivat päätöksillään sivuuttaa kansalaiset ja vaaleilla valitut edustajat.

Porvarihallitus on antanut kapitalisteille entistä vapaammat kädet ohjata taloutta ja koko yhteiskunnan kehitystä. Samalla hallitus pönkittää nykyisten valtapuolueiden asemaa suuntaamalla niille yhä enemmän tukea julkisista verovaroista. Se pyrkii vaikeuttamaan uusien vaihtoehtojen esiin pääsyä kolmen prosentin äänikynnyksellä ja kieltämällä vaaliliitot.

Nykyaikaisen yhteiskunnan kehittäminen ja sen ongelmien ratkaiseminen edellyttää entistä laajempaa ja syvempää demokratiaa, joka perustuu kansalaisten osallistumiseen. Pelkkä edustuksellinen demokratia ei riitä, vielä vähemmän vallan keskittäminen pieneen piiriin.

Me kommunistit haluamme luoda kansalaisten ja päätöksenteon välille uudenlaisen suhteen kehittämällä osallistuvaa demokratiaa. Kansalaisten ääni on saatava kuulumaan päätöksenteossa.

Kunnallista demokratiaa ja asukkaiden itsehallintoa on laajennettava muun muassa osallistuvalla budjetoinnilla, jossa asukkaat päättävät itse alueensa peruspalvelujen kehittämisestä. Suurkuntien sijasta tarvitaan kaupunginosavaltuustoja ja seutuvaltuustoja. Demokratiaa ei saa kaventaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä kuntien palveluja ja omaisuutta.

Kansalaisaloitteesta on tehtävä eduskunnassa ja kunnallisaloitteesta paikallisesti todellinen vaikuttamisen väylä. Jos Nato-jäsenyys tulee esille, on siitä järjestettävä sitova kansanäänestys. Eduskuntavaalien suhteellisuutta on parannettava ottamalla käyttöön valtakunnalliset tasauspaikat ja hylkäämällä äänikynnykset. Julkista tukea poliittiselle toiminnalle ei saa keskittää vain eduskuntapuolueille.

Demokratia on ulotettava myös talouden alalle, missä nyt hallitsee raha. Työntekijöiden tulee voida valita yrityksen tai laitoksen johto ja vaikuttaa mm. työpaikkoja, työaikoja, työsuojelua, tuotannon kehittämistä ja ympäristöä koskeviin ratkaisuihin. Samalla on vahvistettava ay-liikkeen toimintaoikeuksia ja ay-liikkeen jäsendemokratiaa.

Jokaiselle yksilölle kuuluvat yhtäläiset perusoikeudet. Ketään ei saa syrjiä sukupuolen, kansallisuuden, seksuaalisen suuntautumisen eikä poliittisen tai maailmankatsomuksellisen vakaumuksen perusteella. Ruotsin kielen asema ja saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana on turvattava.

Yhteistoimintaan solidaarisen Suomen ja maailman puolesta

Tien avaaminen ulos kriisistä ja siirtyminen perusteiltaan toisenlaiseen kehitykseen on suuri haaste. Siihen ei ole helppoja eikä valmiita ratkaisuja. Vaihtoehtoisen kehityksen hahmottelussa ja uudenlaisten käytäntöjen luomisessa tarvitaan rohkeaa uusien ratkaisujen etsimistä, keskusteluja ja muutosta haluavien ihmisten, järjestöjen ja puolueiden laajaa yhteistoimintaa.

Me kommunistit näemme tällaisen suuren muutoksen edellyttävän luokkataistelua suurpääoman ja oikeiston vallan murtamiseksi, kapitalismin puitteiden hylkäämistä ja siirtymistä uudenlaisen yhteiskunnan, 2000-luvun sosialismin rakentamiseen. Tämä näkemyksemme perustuu siihen kokemukseen, että yhteiskunnan uudistamisessa törmätään kapitalistisiin omistus- ja valtasuhteisiin. Uudistusten johdonmukainen toteuttaminen edellyttää toisenlaisia yhteiskunnallisia suhteita, joissa ihmiset ovat vapaita päättämään itse asioista ja rakentamaan yhdessä solidaarista kehitystä.

SKP:n edustajakokous 15.-16.5.2010