Suruliputus on huono laastari
Vantaan kouluampuminen, jossa Viertolan koululla tapahtuneessa ampumisessa on kuollut ja haavoittunut useita nuoria, on järkyttänyt suomalaista yhteiskuntaa. Hallitus on esittänyt osanottonsa ja määrännyt suruliputuksen, mutta se ei ongelmia ratkaise.
Useiden hallituskausien aikaiset leikkaukset koulutuksesta ja sen tukipalveluista eivät ole edistäneet hyvinvointia koulumaailmassa. Lasten ja nuorten maailmassa korulauseet eivät kanna yli haasteiden, joita aikuisten tekemät yhteiskunta- ja koulutuspoliittiset päätökset aiheuttavat. Koronapandemian jälkeen jonot erilaisissa nuorten hyvinvoinnille tärkeissä palveluissa ovat jatkaneet kasvuaan. Jonoissa monen ongelmat ovat kertautuneet. Säästöt ja leikkaukset eivät tuota hyvää tulosta vaan lisäävät pahoinvointia.
Aikuisten on tarjottava riittävät ja tarpeita vastaavat palvelut lapsille ja nuorille silloin kun haaste havaitaan tai lapsi oireilee. Odottaminen hoidon tai tuetun oppimisen jonoissa ei voi olla ongelmien säilytyspaikka. Haasteet eivät katoa itsestään kasvun ja kehityksen myötä. Digitalisaatio ei ratkaise lapsen tai nuoren tuen ja ohjauksen tarvetta. Hän tarvitsee ymmärtävän aikuisen läsnäoloa selättääkseen haasteensa. Niiden havaitsemiseenkin tarvitaan koulutettuja ja osaavia aikuisia olemaan läsnä kouluissa, nuorisotiloissa, poliklinikoilla, terveyskeskuksissa, nuorisoneuvoloissa jne. Perheissä lisääntyvä pahoinvointi ei myöskään ole lasten tai nuorten etu.
On kohtuutonta odottaa opettajien ratkaisevan ongelmia ilman koulutusta oman työnsä ohessa. Kuraattori-, terveydenhuolto ja muutt tukipalvelut tarvitsevat myös resursseja. Nekään eivät voi venyä loputtomiin vajailla resursseilla. On törkeää jatkaa rahoituksen alibudjetointia lastensuojelun ja muiden sosiaalipalveluiden kohdalla ja tilanteessa, jossa lasten ja nuorten lisääntyvä pahoinvointi on todettu tutkijoiden toimesta esim. kouluterveyskyselyissä.
Vanhempien syyllistäminen tai vastuuttaminen ei poista jo syntyneitä haasteita. Ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan myös yhteiskunnan tukea ja vastuunkantoa. Haasteisiin on pystyttävä tarttumaan silloin, kun ne ovat pieniä ja voitettavissa. Apua hakevaa ei saa koskaan ohittaa ja vähätellä hänen hätäänsä tai tuen tarvettaan. Lapset ja nuoret eivät voi odottaa apua vuosikausia, he tarvitsevat sitä nyt.
