Radikaalin inklusiivin aika

On sietämätöntä – eikä meille sovi ollenkaan se, että eliitti eduskunnassa – yhtä paljon hallitus kuin näennäinen oikeistopopulistinen oppositiokin, on tehnyt politiikasta kuonatuotetta. Eliitti haastaa riitaa köyhien ja vähäosaisten kanssa vaikka vasemmistopuolueiden pitäisi tapella vääryyttä ja systeemiä vastaan.

Tarvitaan muutos. Tarvitaan kutsuhuuto yhteistyöhön, jolla uudet muutoksen tekijät miehet, naiset ja muun sukupuoliset, proletaarit ja joukkovoimaiset rasismin, fasismin ja kapitalismin vastaiset, nykymenoon tyytymättömät influensserit saadaan koolle, yhteistyöhön ja porukalla töihin paremman tulevaisuuden ja juuriltaan toisenlaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Tulevaisuus tehdään.

Politiikan tänään tässä ja nyt pitää olla huomisen näköinen. Politiikan pitää tuoda toivoa ihmisille paremmasta tulevaisuudesta, vaikuttamisen mahdollisuudesta ja turvasta. Perusturvasta ja rauhasta. Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Työpaikasta, kodista ja terveydestä.

Korona

Kyllä – Covid-19 – korona, asetti valtapolitiikassakin arvot hetkeksi uusiksi. Hetkeksi leimahti toivon liekki arvojen vaikutuksesta laajemminkin yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, politiikkaan ja sen suunnan muuttumiseen. Pian koronatukipolitiikka kuitenkin paljasti kaiken todellisuuden – yhteiskunnan kilpailulle perustuvat rakenteet ja myös koronatukien rakenteet.

Keskellä koronakriisiä vappupuheissa esitetty SKP:n aloite 1200 euron perusturvasta oli radikaali vaatimus kaikkien perusturvan korottamisesta. Sanna Marinin hallitus ei koronakriisissä puuttunut kuitenkaan ihmisten perusturvaan, vaikka sitähän me kaikki korona karanteeneissa pohdimme. Miten maksaa vuokrat, pankkilainat? Mistä rahat ruokaan? Miten järjestää perusturva?

Kahden kuukauden poikkeuslain toimet purivat hyvin koronaan ja hallitus kantoi siltä osin hyvin, vaikeaa vastuuta. Tavallisen ihmisen tarpeet ja hätä tuntuivat monessa perheessä jäävän valtion rajojen sulkemisen ja bisnes Suomen huolen jalkoihin.

Ehkä radikaaleinta hallituksen koronatoimissa oli se, että hetkellisesti yrittäjille alettiin maksaa työmarkkinatukea. EU tasolla säädettiin uusi koronatukityökalu. Päätettiin historiallisen suuresta 1 800 miljardin euron rahasummasta. Päätettiin ilman minkäänlaista demokraattista kansalaiskeskustelua rahankäytöstä – tuista ja lainoista, elpymisvälineestä vuoteen 2058. Kapitalistit loivat näppärästi – joku sanoisi, markkinadiktatuurille sopivan välineen, joka jakaa tuloja rikkaiden lainoittajien rikastuessa ja köyhien avuntarvitsijoiden velkaantuessa sekä pitää huolen siitä, että, suuret monopolit vahvistavat asemiaan pienten ja paikallisten yritysten tehdessä koronakonkursseja.

Toivon hallitus

Kyllä – monelle keskustan, demarien, RKP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton muodostama Sanna Marinin hallitus ja näiden puolueiden vaalivoitot eduskuntavaaleissa 2019, on tuonut Sipilän leikkauspolitiikan jälkeen tarvittavaa muutosta ja toivoa. Hyvä niin ja hellät tunteet.

Usko politiikan vasemmistolaisuuteen ei ole ollut selvää laajalle vasemmistolle. Me kommunistit luonnollisesti ajattelemme, että irtaantuminen työläisiä sortavista rakenteista vapauttaisi meidät sellaiseen kehitykseen, jossa me kaikki ihmiset voisimme olla vapaita, kehittää itseämme, yhteiskuntaa ja maailmaa nykyistä paremmaksi paikaksi elää. Sanna Marinin hallitus ei tästä näkökulmasta tietenkään ole koskaan ollut riittävä projekti.

Meidän kommunistien mielestä Sanna Marinin hallitus on sopeutunut liikaa markkinoiden logiikkaan. Luontoa ja ihmisiä sortaville rakenteille hallituksessa ollaan sopeuduttu siinä määrin, ettei itse sortavista rakenteista juuri ole politiikan asiaksi. Vapautuminen normaalista – kapitalismista – luonnon, eläinten ja ihmisten riistosta ei kuulu poliittiseen keskusteluun. Asiamme on häiriö. Häiriöt halutaan yleensä poistaa vaikka demokratioissa ja journalismissa niilläkin pitäisi olla oma paikkansa.

Pahat faktat

Eriarvoisuus on kasvanut Suomessa. Työttömyys ja köyhyys on suurimpia ongelmiamme. Erityisesti nuorten on vaikeaa päästä työelämään kiinni kun lomautukset ja karanteenit ovat tänään uusi normaali. EU:n koronasta elpymisen väline on kapitalismin kauniiseen pakettiin pakattu riistotyökalu. Kaduilla toimivat rasistit, fasistit ja natsit odottavat populisteilta ja oikeistolta lähtölaukausta. Taistelu luonnonvaroista uhkaa alkuperäiskansoja ja tuo sotalaivoja Välimerelle. Valkovenäjän presidentin vaalit keskellä Eurooppaa ovat ajautumassa suurvaltapoliittiseksi kysymykseksi.

Tarve

Ajankohtainen poliittinen tilanne meillä Suomessa, Euroopassa ja maailmanlaajuisesti vaatii entistä enemmän yhteistyön ja rauhan rakentamisen toimia. Tilanne haastaa ääneen ja kokoamaan yhteisöjen viisaat voimat nostamaan esille uuden toisenlaisen tulevaisuuden rakentamisen mahdollisuuden.

Nyt pitää käynnistää edistyksellisten voimien rekrytointi. Taistelukutsu työhön ja toimiin on esitettävä niin että kuuluu koko kansalaisyhteiskunnassa, meidän puolueen sisällä SKP:ssä, Euroopan vasemmistossa sekä maailman kommunistisissa ja työväen puolueissa.

Globaalisti ihmiskunnan toinen puolisko, näkymättämät naiset on saatava näkyviksi, patriarkaatin valta, kaiken miesolettaminen ja naisten sorto on lopetettava ja aloitettava luokkatietoisen feministinen taistelu.

Kapitalismin logiikan ja eriarvoisuuden purkutalkoisiin on syytä hakea globaalilla ja paikallisella toimeksiannolla uusia tulevaisuuden rakentajia. Tämä taistelu tarvitsee sellaisia uusia aktivisteja, jotka eivät ole menneisyyden vankeja, alistuneet johonkin itse olettamaansa ja luokkaansa vainoavaan kohtaloon, vaan alkavat itse yhteistyössä muiden muutosta haluavien edistyksellisten voimien kanssa suunnitella ja rakentaa parempaa tulevaisuutta koska tulevaisuus tehdään itse.

Markkinarako kommunismille

Kommunismi kiinnostaa vasemmistoa. Tamperelainen kansanedustaja Anna Kontula kutsuu porukoita Helsingissä keskusteluun jonka otsikko on “Kommunismi kiihottaa”. Vasemmistossa kaikki eivät ole kommunisti –ja historiafobisia. Politiikassa on markkinarakoa kommunismille.

Toisaalta kelpaahan sosialismikin laajalle vasemmistolle kunhan sitä tarkastellaan vain kiinnostavana akateemisena ja filosofisena käsitteenä. Marxilainen todellinen maailman muuttaminen on sitten jo ihan toinen juttu. Tästä on vielä matkaa sellaisen laajan vasemmiston rakentamiseen, jossa kutsutaan voimia kapitalismin kaatamiseen ja suunnittelemaan uutta kansan demokraattista erilaisten edistyksellisten tahojen kanssa yhdessä rakennettavaa sosialismia, joka avaa tietä kohti modernia kommunismia 2000-luvulla.

Eriarvoisuus on kasvanut Suomessa.

Kalevi Sorsa säätiön julkaisemassa raportissa (18.8) eriarvoisuudesta (Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020), varoitetaan huono-osaisuuden periytymisestä. Selvitys vahvistaa kliseiseltä kuulostavan hokeman ja ajatuksen siitä, että viime aikoina harjoitettu politiikkaa on johtanut siihen, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Taloustieteen emeritusprofessori Matti Tuomala Tampereen yliopistosta ja erikoistutkija Marja Riihelä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta vahvistavat uudessa tutkimuksessa, että tuloerojen suunta muuttui 1990-luvulla. Väitteeemme, että harjoitettu politiikka on suosinut rikkaita, on totta.

Meille kommunisteille tutkimus on monella tapaa kiinnostava. Löydämme yhteistä esimerkiksi siinä, että tutkimuksessa mukana olleet tutkijat kiristäisivät suurituloisten pääomaveroa. Niin mekin, mutta mitä tekevät vasemmistopuolueet hallituksessa?

Työttömyys ja köyhyys on suurimpia ongelmiamme.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisia pienituloisia oli 11 % väestöstä (2016). Ainoastaan perusturvan varassa elää noin 5 % . Myös kokonaan tulottomien määrä on noussut.

Toivon, että keskustelu työttömyydestä ja köyhyydestä kuumentaisi syksyn kansalaiskeskusteluja ja että se näkysi budjettineuvotteluissa.

Valtiovarainministeriön virkamiehet esittävät ratkaisuksi talouden tulevaisuuteen kokonaisuutta, joka on kuin uudesta eriarvoistumisesta kertovasta Kalevi Sorsa säätiön raportista suoraan. Virkamiesten suunnitelma vahvistaisi julkista taloutta, mutta köyhdyttäisi samalla kuitenkin niitä, jotka eivät pääse töihin – rikkaat ja keskituloiset rikastuisivat ja köyhät köyhtyisivät. Ei kai tämä voi olla hallituksen tai ainakaan sen vasemmistolaisten puolueiden tavoite?

Muistiossa ehdotetaan mm. vuorotteluvapaasta luopumista, työttömyysturvan eläkekarttumaa pois, työttömien työssäoloehdon uusintamisen kiristämistä ja työkyvyttömyyseläkkeiden ammatillisesta harkinnasta luopumista.

Valtiovarainministeriön virkamiehet esittävät myös työttömien omaehtoisen opiskelun ehtojen kiristämistä ja työssä olevien koulutusmahdollisuuksien heikentämistä.

Työttömien osaamisen vahvistaminen on meillä radikaalin vasemmiston piirissä pidetty hyvänä työllisyyspolitiikkana. Erityisesti voimavarjojen ja osaamiseen satsaamista tarvitaan nyt kun töiden löytyminen on vaikeampaa. Hienoa, että Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson onkin julkisuudessa kritisoinut työttömien omaehtoisen opiskelun kiristämisen suunnitelmaa.

Virkamiehet esittävät myös työttömyysturvan enimmäiskeston nykyistä tiukempaa porrastamista. Jo nykyisellään ansiosidonnaisen työttömyysturvan enimmäiskesto vaihtelee 300 ja 500 päivän välillä riippuen työhistorian pituudesta.

Näyttää siltä, että virkamiesten suunnittelupöydissä on puhaltanut kovasti oikealta Tämä tilanne tarvitsee kokonaan toisenlaista politikkaa jonka lähtökohtana ei ole työttömyysturvan heikentäminen. Tarvitaan mm. työssäoloehdon lyhentämistä, jotta entistä useampi pääsisi ansiosidonnaiselle ja sitä kautta työttömyysturvan oikeudenmukaisuus kasvaisi.

Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma

Työmarkkinakeskusjärjestöt esittävät Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelman (TYÖ2030) jatkamista vuoteen 2030 saakka ja riittävien voimavarojen turvaamista ohjelman toteutukselle ohjelmakauden loppuun asti. SAK:n mukaan ohjelma on tärkeä osa kokonaisuutta, jonka avulla yrityksiä ja työpaikkoja autetaan