Puitelakiesitys heikentää kuntien palveluja ja demokratia

Hallitus pääsi sopimukseen kunta- ja palvelurakenteiden muutoksesta sopivasti kesälomakauden alussa. Hiljaisuutta hankkeen ympärillä on lisännyt laaja konsensus, jossa ovat hallituspuolueiden lisäksi mukana kokoomus, vihreät ja Vasemmistoliitto.

Kuntaministeri Hannes Mannisen johdolla valmisteltu esitys puitelaiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta heikentää monia lähipalveluja ja kaventaa kunnallista demokratiaa. Siksi sitä ajavat eivät haluakaan laajaa keskustelua asiasta.

Esitys ei lisää kuntatalouden kokonaisrahoitusta. Sen mukaan ”valtiontalouden kehykset mahdollisesti ylittävä yhdistämisavustusten osuus rahoitettaisiin vähentämällä kuntien yleistä valtionosuutta kaikissa kunnissa”.

Kuntien menokehitys tiukempaan kuriin

Puitelaki ei tuo ratkaisua kuntien rahoitusongelmiin, jotka johtuvat ennen muuta valtionosuuksien ja yhteisövero-osuuksien leikkaamisesta sekä jatkuvasta joukkotyöttömyydestä ja pätkätöiden yleistymisestä.

Lain tarkoitukseksi on suoraan kirjattukin kuntien menokehityksen ”hillitseminen”. Jopa mainostettujen yhdistymisavustusten määrä kuntaliitosta kohden ”alenisi merkittävästi nykyisestä”, mutta ne porrastettaisiin suurempia kuntaliitoksia suosiviksi. Esitys takaisi vain sen, että valtionosuudet eivät vähene kuntaliitosten takia viiden seuraavan vuoden aikana.

Lakiesityksestä sopineet puolueet – keskusta, SDP, RKP, kokoomus, vihreät ja Vasemmistoliitto – jatkavat näin samaa linjaa, jolla ne ovat hallituksissa ollessaan leikanneet kuntien rahoitusta 1990-luvun alun jälkeen vuositasolla laskien viidellä miljardilla eurolla ja supistaneet kuntien osuutta kansantaloudessa.

Tämä näkyy myös valtion budjettiesityksessä. Yhdistämisavustusten lisäys 30 miljoonalla rahoitetaan leikkaamalla yleisiä valtionosuuksia yli 10 miljoonalla ja harkinnanvaraisia avustuksia 15 miljoonalla. Kuntien valtionosuuksien lisäyksestä suurin osa on valtion kunnilta aiemmin ottamien pakkolainojen osittaista takaisinmaksua. Sekin kattaa vain osan kuntien lakisääteisten rahoitusvastuiden lisäyksestä.

Lähipalvelujen karsiminen ja palvelujen kilpailuttaminen uhkana

Puitelain toinen keskeinen tarkoitus on palvelujen keskittämiseen entistä suurempiin yksiköihin. Tämä uhkaa lähipalveluja etenkin perusterveydenhuollossa ja osassa sosiaalipalveluja.

Esityksen mukaan perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät tulee järjestää vähintään 20 000 asukkaan kunnan tai yhteistoiminta-alueen puitteissa. Ammatillinen peruskoulutus keskitetään vähintään 50 000 asukkaan yksikköihin. Lisäksi sairaanhoitopiireille voitaisiin siirtää osa kunnissa nyt järjestetyistä palveluista.

Julkisia palveluja tukevan yleisen mielipiteen, henkilöstöryhmien ja vasemmiston vastustuksen ansiosta lakiesitykseen ei tullut oikeiston ja keskustan siihen ajamaa tilaaja-tuottaja -mallia ja yksityisten palvelumarkkinoiden laajentamista.

Pääministeri Matti Vanhanen on kuitenkin jo tulkinnut lakiesitykseen kirjatun ”palvelujen tuotantotapojen kehittämisen” tarkoittavan kuntien palvelujen ulkoistamista ja avaavan yksityisille palvelualan yrityksille lisää markkinoita. Käytännössä kilpailuttaminen ja yksityistäminen etenevät jo monissa kunnissa myös SDP:n ja Vasemmistoliiton tukemana. Tätä voimistaa hallituksen esittämä hankintalaki, joka velvoittaa kilpailuttamaan jopa laajemmin kuin EU:n hankintalainsäädäntö edellyttäisi.

Henkilöstöä pyritään rauhoittelemaan puitelakiin ehdotetulla viiden vuoden irtisanomiskiellolla silloin, kun tehdään kuntaliitoksia ja kuntayhtymiä. Kielto ei kuitenkaan koske kilpailuttamista, yhtiöittämistä eikä yksityistämistä, jotka heikentävät työntekijöiden palvelussuhdeturvaa. Esitykseen kirjattu liikkeen luovutuksen periaatteiden noudattaminen puolestaan turvaa työehtojen säilymisen vain kunkin työehtosopimuskauden loppuun.

Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia heikennetään

Kolmas puitelain keskeinen tarkoitus on kuntien määrän vähentäminen. Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma arvioi jäljelle jäävän vain puolet nykyisistä kunnista (HS 30.6.).

Ehdotuksen mukaan kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on riittävät taloudelliset edellytykset vastata palveluista. Käytännössä tämä merkitsee kuntien painostamista kuntaliitoksiin, kun kuntien rahoituksen leikkauksia ei peruta – vaikka esitykseen ei kirjattukaan SDP:n siihen ajamia suoranaisia pakkoliitoksia.

Hallituksen tuki Länsi-Sipoon pakkoliittämiselle Helsinkiin vastoin asukkaiden enemmistön kantaa kertoo siitä, että kunnallisen itsehallinnon periaatteet sivuutetaan, kun kyseessä ovat suuret – esimerkiksi grynderien – taloudelliset intressit.

Puitelaissa linjattu kunta- ja palvelurakenteiden muutos kaventaa asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja kunnanvaltuustojen valtaa.

Siihen ei sisälly mitään esityksiä lähidemokratiasta, kunnallisista kansanäänestyksistä kuntaliitoksista päätettäessä eikä muodostettavien yhteistoiminta-alueiden päätöksenteon demokraattisuuden turvaamisesta. Sen sijaan esitetään helpotettavaksi kuntien palvelujen ja kiinteistöjen siirtämistä kuntayhtymille tai osakeyhtiöille. Tämä lisää virkamiesjohdon valtaa ja liikesalaisuuksien piiriä. Samalla se kaventaa valtuustojen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.

Lähtökohdaksi otettava asukkaiden tarpeet

Ylätason konsensuksesta huolimatta puitelain läpivieminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Erityisesti keskustan ja vasemmiston kansanedustajilla on vaikeuksia selittää sitä kentällä. Kaiken lisäksi puitelain toteuttaminen edellyttää vielä kunnissa kymmeniä ja satoja päätöksiä, joista jokaisesta voi syntyä kädenvääntöä asukkaiden ja henkilöstön kanssa.

Nyt onkin syytä lähteä liikkeelle vaatimaan kunta- ja palvelurakenteita koskevien ratkaisujen lähtökohdaksi asukkaiden tarpeita ja peruspalvelujen turvaamista kaikille pääsääntöisesti kuntien omana toimintana.

Tarvitaan rahoitusohjelma, joka palauttaa kunnilta leikatut valtionosuudet, saattaa pääomatulot kunnallisveron piiriin ja muuttaa kunnallisveron progressiiviseksi.

Työntekijöiden asemaa ja kuntien työllistämismahdollisuuksia ei saa heikentää kilpailuttamalla, yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisia palveluja. Vallan keskittämisen sijasta on kehitettävä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja osallistuvaa demokratiaa.

Demokraattisen valvonnan ulkopuolella olevien kuntayhtymien ja yhtiöiden osuutta ei pidä laajentaa. Sen sijaan on yhdistettävä nykyinen sekava seutu-, maakunta- ja lääninhallinto yhtenäiseksi maakuntahallinnoksi, jolle asukkaat valitsevat kunnallisvaalien yhteydessä maakuntavaltuustot. Jos kuntaliitoksia aiotaan tehdä, niistä on järjestettävä kunnallinen kansanäänestys.

Yrjö Hakanen Helsingissä 4.8.06: