Perusturva remonttiin
Viime aikoina monet kasvavaan köyhyyteen ja huono-osaisuuteen liittyvät ongelmat ovat nousseet yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa esiin. Perussanoma näin ennen vaaleja tuntuu olevan, että korjauksia tarvitaan. Näin ilman muuta onkin, mutta olisi varmasti myös syytä pohtia hieman yksityiskohtaisemmin sitä mitä tiedossa oleville isoille haasteille voisi käytännössä tehdä.
Tosiasia on, että yli 600 000 suomalaista elää EU:n köyhyysrajan (vähän yli 750eur/kk) alapuolella. Lapsista 15 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, vaikka 90-vuotinen Suomi on keskimäärin rikkaampi kuin koskaan.
Kaikkinensa suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on niin monimutkainen, että apua tarvitsevan kansalaisen on oltava melkoinen tuhattaituri osatakseen hakea itselleen kuuluvan avun oikeaan aikaan ja oikeasta paikasta. Byrokratian rattaissa kaikki eivät jaksa. Kun apu ei tule ajoissa, ongelmat kasvavat ja kustannukset tulevat niin ihmisen kuin yhteiskunnan kannalta lopulta kalliiksi.
Viimesijainen perusturva, toimeentulotuki on alkujaan tarkoitettu tilapäiseksi tueksi. Huono-osaisten määrän kasvun myötä siitä on muodostunut työttömyysturvan ja asumistuen lisäksi tärkeä osa perusturvaa. Kutakin etuutta tulee hakea erikseen, jokaista eri luukulta ja eri hakemuksella. Käsittelyajat voivat olla jopa kuukausia kuten Tampereen kaupungin toimeentulotukijonossa, mikä vaikeuttaa entisestään huono-osaisten elämää.
Kun perusturva ei toimi, on sitä syytä uudistaa. Eräs tapa on esittää SKP:n tapaan 800 euron perusturvaa kuukaudessa verottomana jokaiselle täysi-ikäiselle, jolla ei ole mahdollisuutta osallistua työelämään tai saada muuten toimeentuloaan työttömyyden, pätkätöiden, opiskelun, vanhuuden, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi.
Esitys merkitsisi minimietuuksien tuntuvaa korottamista sekä sosiaaliturvajärjestelmän selkeyttämistä. Näille molemmille asioille on huutava tarve tänä päivänä, kuten mm. Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtanen aivan äskettäin Aamulehdessä totesi.
800 euron perusturva ei tarkoita kaikille automaattisesti maksettavaa kansalaispalkkaa tai perustuloa. Esitys poikkeaa vihreiden ja Vasemmistoliiton esityksistä mm. siinä, että se ainoana puuttuu rahoituksessa pääomatuloihin. Vihreiden esitys 450 euron perustulosta kaikille suomalaisille merkitsee käytännössä minimietuuksien korottamista vain 50 eurolla, mikä ei paljon lämmitä huono-osaisen elämää. Vasemmistoliitto kohdentaa esityksensä kaikkein köyhimpiin, mutta ei esitä konkreettisia tavoitteita koko perusturvan tason olennaiseksi nostamiseksi.
Kokoomus, keskusta ja SDP puolestaan jakavat valtion budjettiratkaisuilla verohelpotuksia rikkaille, mutta kieltäytyvät jatkuvasti nostamasta opiskelijoiden, pitkäaikaistyöttömien ja eläkeläisten perusturvaa. Vai ovatko viime vuosien yhteiskuntapolitiikasta pitkälti vastuussa olevat sosiaalidemokraatit esimerkiksi esittämässä jotakin asioiden ratkaisemiseksi?
Perusturvan kokonaisuudistus vaatii toteutuakseen seuraavan neljän vuoden aikana vajaat neljä miljardia euroa. Tällainen uudistus on ehdottomasti tärkeämpi kuin esimerkiksi rikkaita suosivat verohelpotukset, joihin on käytetty viime vuosina vieläkin suurempia summia.
Uudistus voidaan rahoittaa kiristämällä pääomatulojen ja yritysten voittojen verotusta sekä ryhtymällä verottamaan pörssikeinottelua. Näiden veromuutosten kautta lisätulot ovat noin neljä miljardia euroa ja kattavat hyvin perusturvauudistuksen vaatimat lisämenot.
Jari Heinonen Tampereella 12.3.07:
