”Nuiva vaalimanifesti” ja Halla-aho valtuutettuna

Kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho ja 12 muuta perussuomalaisten kansanedustajaehdokasta julkaisi kesällä Nuivan vaalimanifestin. Se on eräänlainen ”köyhän miehen Nalle Wahlroosin” julistus: rahat ”meille”, ei ”niille”. Nuivassa manifestissa esitetyillä perusteilla voisi asettaa kyseenalaiseksi myös monien muiden kuin maahanmuuttajien perusoikeudet.

Ongelmaksi manifestissa esitetään maahanmuutto, maahanmuuttajat ja monikulttuurisuus. Niitä taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka synnyttävät muuttoliikkeitä ja eriarvoisuutta, ei analysoida.

Suomalaisten työttömyyden, perusturvan puutteen ja monien muiden vaikeuksien taustalla on sama suuryhtiöiden, pörssikeinottelijoiden ja hallitusten toiminta, joka tuottaa köyhyyttä, sotia, ympäristökatastrofeja ja muuttoliikkeitä eri puolilla maailmaa. Manifestin tekijöillä ei ole siitä mitään sanottavaa. Silmiin pistävää on myös se, että he vaikenevat työnantajien pyrkimyksistä käyttää hyväksi halpaa työvoimaa.

Mitataanko ihmisarvo vain rahassa?

Jussi Halla-ahon mukaan ”ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassa oleva ihmisarvo on instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusta asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen heikentäisi yhteisöä”. Tällä perusteella hän päätyy vastustamaan humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa.

Voi kysyä, ketkä ovat vahingoittaneet yhteiskuntaa pörssikeinottelulla, lopettamalla työpaikkoja, leikkaamalla palveluja jne? Maahanmuuttajien syyllistäminen vapauttaa vastuusta kapitalistit, jotka saavat rauhassa nostella voittoja ja optioita samaan aikaan kun eri maista olevia duunareita ja köyhiä usutetaan toisiaan vastaan.

Entä mihin johtaa ihmisarvon mittaaminen Halla-ahon tapaan välineellisellä hyödyllä? Ovatko seuraavaksi vuorossa pitkäaikaistyöttömät, vammaiset, vanhukset tai syrjäseutujen asukkaat?

Maahanmuuttajien oikeuksien polkeminen ei ratkaise Suomessa syntyneiden työttömien ja muiden vähävaraisten ongelmia. Se luo vain laajan oikeudettomien alaluokan. Tämä taas lisää työnantajien mahdollisuuksia polkea muidenkin työehtoja ja oikeuksia.

Ei-kansalaisten alaluokka

Erityisen vaarallisille vesille perussuomalaisten manifesti lähtee esittäessään ”ehdollisen kansalaisuuden” käyttöönottoa. Maahanmuuttaja saisi hakea kansalaisuutta vasta viiden vuoden oleskelun jälkeen ja vain tietyin ehdoin, kuten riippumattomuus sosiaaliturvasta. Ehdollinen kansalaisuus voisi kestää 10 vuotta. Sen aikana kansalaisuus voidaan perua, jos ehdot eivät täyty.

Näin Suomeen luotaisiin toisen luokan ihmisten ryhmä, jolla ei ole normaaleja perusoikeuksia. Käytännössä jopa lähes 15 vuotta täällä töitä tehneeltä voitaisiin perua kansalaisuus, jos hän tarvitsee sairastumisen tai työttömyyden takia vähänkään enemmän sosiaaliturvaa.

Turvapaikanhakijoiden osalta linja on vielä nuivempi. Yhtään ajatusta heidän oikeusturvastaan ei manifestiin sisälly. Yhtä vähän selitetään, miksi suomalaiset saavat lähteä maailmalle leivän perään, rakkauden tai muista syistä, mutta tänne ei saa tulla vastaavilla perusteilla.

Perussuomalaisten esitykset lyövät itseään korville

Nuivan vaalimanifestin esitykset ovat hämmästyttävän ristiriitaisia, kun ottaa huomioon, että tämä perussuomalaisten kunnanvaltuutettujen ja Suomen Sisun aktiivien ryhmä on jo vuosia esiintynyt maahanmuuttokritiikin edelläkävijöinä. Turvaa ja apua tarvitsevia ei haluta auttaa sen enempää kehitysmaissa kuin maahanmuuttajina.

Manifestin mukaan valtion ”ei tule esiintyä globaalina toimijana” eikä ”maailmanparantajana”. Siinä vaaditaan valtion budjetista maksettavan kehitysavun ”lakkauttamista kokonaan”. Kehitysmaiden köyhien auttamisen lopettaminen tuskin ainakaan vähentäisi muuttoliikkeitä.

Kun Helsingin kaupunginvaltuusto päätti strategiaohjelmasta, esittivät perussuomalaiset kaikkien maahanmuuttajia koskevien kohtien poistamista. Mitään omia ehdotuksia heillä ei asiasta ollut. Sittemmin he esittivät, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulunkäynnin edistämiseksi kouluille annettu lisärahoitus lopetetaan. Tämä olisi heikentänyt niin maahanmuuttajien kuin muidenkin oppilaiden tilannetta.

Perussuomalaiset sanat ja teot

Käytännössä Halla-aho ja perussuomalaiset ovat siunanneet lähes kaikki kokoomuksen johdolla esitetyt heikennykset helsinkiläisten palveluihin.

Tämän vuoden budjetista päätettäessä perussuomalaiset äänestivät kiltisti kokoomuksen mukana työllisyysrahojen leikkaamisen ja toimeentulotuen alibudjetoimisen puolesta. He kannattivat budjettiäänestyksissä myös ratkaisuja, joilla vähennetään terveysasemien lääkärivastaanottoja ja henkilöstöä, karsitaan pitkäaikaissairaanhoidon paikkoja ja supistetaan vanhustenpalveluja. Lisäksi he vastustivat demareiden ja SKP:n ja Helsinki-listojen esityksiä lisäyksistä muun muassa päivähoitopaikkojen riittävyyden, lähikoulujen ja lähikirjastojen turvaamiseksi.

Vastaavasti Timo Soini on hyväksynyt Espoossa budjetit, joilla on heikennetty ja yksityistetty peruspalveluja. Pienen ihmisen asiaa tärkeämmäksi on muodostunut ministeripaikkojen tavoittelu. Todellinen protesti ja muutos kasvaa muualta.

Yrjö Hakanen, Eespäin-lehti 6.10.2010: