Lausunto vaalirahoituskomitean välimietintöön

Suomen poliittisen järjestelmän ja demokratian periaatteiden uskottavuus vaatii kansalaisten, ehdokkaiden ja puolueiden tasavertaisuuden vahvistamista vaalikampanjoinnissa. Vaali- ja puoluerahoitustoimikunnan ehdotus ei kuitenkaan koske keskeisimpiä uskottavuutta nykyisin murentavia epäkohtia, kuten julkisen puolue- ja siihen verrattavan tuen sekä televisio- radio- ja medianäkyvyyden räikeää eriarvoisuutta. Ehdotus tyytyy sääntelemään vain yksityisen vaalirahoituksen läpinäkyvyyttä ja eräin osin sen määrää yksittäisten ehdokkaitten kampanjakulujen osalta tiettynä ajanjaksona kysymykseen tulevien vaalien osalta.

Rahoituskattoja ei saa kiertää järjestöjen kautta

Toimikunnan ehdotukset on mielestämme kiireisinä vähimmäistoimenpiteinä syytä toteuttaa, mutta uudistuksia ei saa rajoittaa vain näihin ehdotuksiin.

On epäjohdonmukaista sallia esitettyjen vaalirahoituksen enimmäismäärien kiertäminen puoluejärjestöjen kautta. Samalla tavoin järjestelmän uskottavuus kärsii ja ilmoitus- ja kampanjakustannukset nousevat, kun markkinat tietävät joillakin puolueilla olevan rahaa ylisuureen kampanjointiin ja korotettujen kustannusten maksuun, riippumatta siitä, kanavoituuko raha yksittäisten ehdokkaitten tai näitten tukijärjestelyitten vai puoluejärjestöjen kautta.

Eduskuntapuolueiden suosiminen lopetettava

EU:n rahoitus on jätetty erityisongelmana huomiotta kokonaan, vaikka EU antaa eurooppalaisten poliittisten järjestöjen ja europarlamentaarikkojen kautta avokätistä tukea eriarvoisesti vain niille puolueille ja niiden ehdokkaille, jotka ovat onnistuneet pääsemään isoilla kampanjakuluilla EU:n parlamenttiin. Muut puolueet ja ehdokkaat eivät saa mitään tukea EU-varoista.

Samankaltainen ongelma on eduskuntavaalien ja kuntavaalienkin osalta: julkista tukea annetaan vain niille puolueille, jotka ovat ennestään onnistuneet pääsemään eduskuntaan tai valtuustoon. Kaikesta tästä muodostuu äänestäjille kuva, että heitä pyritään manipuloimaan rahoittamalla vallassa olevien hyväksymiä ehdokkaita ja syrjimällä uusia voimia ja oppositiota. Tasapuolisuus ei vaaleissa toteudu sillä, että osa oppositiosta saa tällaista tukea, jos sillä on näissä elimissä ennestään edustajia.

Harmaan rahan käyttöön vaalirahoituksessa ei ole kiinnitetty huomiota, kuin eräässä eriävässä mielipiteessä. Harmaan rahan tai muun kiellettäväksi katsottavan tuen vastaanotto tulisi jollakin tavoin sanktioida.

Euroopan neuvoston Grecon suosituksia ei ehdotus keskeisiltä osiltaan toteuta. Greco on korostanut, että poliittista vaalirahoitusta koskevien säännösten noudattamatta jättämisen tulisi olla sanktioitua. Toimikunta ei esitä varsinaisia sanktioita lainkaan todettujen väärinkäytösten osalta. Uhkasakkomenettely koskee vain tietojen hankintaa, eikä todettuja väärinkäytöksiä. Miten sellainen järjestelmä voi olla uskottava, jossa vääriksi todetuin rahoituksellisin keinoin voi tulla valituksi edustajaksi ja toimia edustajana?

Rahoituskatot liian korkealla

Poliittisen uskottavuuden ja demokratian kannalta iso uskottavuusongelma on näiden ehdotusten toteutuksen jälkeenkin, että isolla rahalla saa todennäköisesti ikään kuin ”ostettua” edustajanpaikkoja, ei varmuudella, mutta olennaisesti suuremmalla todennäköisyydellä, kuin vähävaraisemmat kilpailijat paikkoja saavat.

Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan esimerkiksi viimeksi pidetyissä kuntavaaleissa kokoomus ja sen ehdokkaat käyttivät vaalimainontaan enemmän rahaa kuin muiden puolueiden ehdokkaat yhteensä.

Henkilökohtaisen kampanjan rahoituksen katto vaaleissa on jätetty esityksessä liian korkealle. Esimerkiksi EU-vaaleissa yksittäisen ehdokkaan kampanjarahoituksen katoksi esitetään 200 000 euroa. Puolet pienempi raja olisi mielestämme hyväksyttävämpi. Kampanjakattojen osalta olisi ollut syytä rajoittaa koko puolueen kokonaiskampanjaakin erityisesti EU-, eduskunta- ja presidentinvaaleissa.

Syrjintä vaalijulkisuudessa

Uskottavuus- ja eriarvoisuusongelmaan liittyy erityisesti julkisen vaalirahoituksen ja muun tuen osalta myös kysymys siitä, onko puolue tai ehdokas muihin kilpailijoihinsa nähden tuen tarpeessa, vai toimiiko järjestelmä niin, että tukea tarvitsemattomat saavat verovaroista runsaskätistä tukea, joka johtaa räikeään eriarvoisuuteen, ylimainontaan ja turhaan kampanjakulujen yleiseen kohoamiseen. Toisin sanoen jonkinlaiseen tarveharkintaankin pitäisi julkisessa tuessa kiinnittää huomiota, koska eri puolueilla on aivan erilaiset mahdollisuudet saada vaalirahoitusta muualta kuin julkisista varoista.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös muuhun kuin suoraan julkiseen rahoitustukeen, nimittäin mahdollisuuteen näkyä julkisin varoin kustannetussa televisiossa ja radiossa tai mediassa, joka sekin saa monessa tapauksessa huomattavaa julkista rahoitusta. Tarvitaan uskottavuutta ja eriarvoisuutta poistavia uusia pelisääntöjä tällaisen tuen jakaantumiselle. Nyt tätä rahaakin merkittävämpää tukea annetaan pääosin tai yksinomaan vallassa oleville puolueille ja niitten ehdokkaille. Erityisesti Yleisradion rooliin julkisen palvelun laitoksena pitäisi kuulua tasapuolisten esille pääsyn mahdollisuuksien tarjoaminen ja keskustelun edistäminen erityisesti uusista vaihtoehdoista. Tätä korostaa sellaisten suurten medioiden kuten Helsingin Sanomien ja MTV3:n politiikan toimitusten nimenomaiset päätökset syrjäyttää esimerkiksi SKP:n kaltaiset eduskunnan ulkopuoliset vaihtoehdot.

Tähän muuhun tukeen liittyy keskeisesti myös kysymys siitä, miten omistusoikeus julkisiin paikkoihin verrattavien tilojen, kuten torien, kauppakeskusten tms. osalta, toimii tällaisena muuna vaalitukena. Kauppapaikkojen tms. omistajat voivat päättää ja päättävät, mitkä puolueet ja ehdokkaat saavat kampanjoida tiloissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä, tai millaisia maksuja tästä peritään.

Koko ehdotus rakentuu pitkälle sen varaan, että nyt esitetty läpinäkyvyyden parantaminen toimii ennalta ehkäisevästi siinä pelossa, että lakia noudattamattomat puolueet ja ehdokkaat olisivat niin tiukkaan kilpailijoittensa ja median valvonnassa, että näiden suorittama valvonta riittäisi huolehtimaan lain tarkoituksen toteutumisesta. Tämä uskomus ei vastaa todellisuutta. Kilpailijoitten valvonta on resurssien puuttuessa niin vähäistä ja sattumanvaraista ja niiden sekä median valvonta tulee konkreettisia vaalitilanteita ajatellen lähes aina niin jälkijunassa, ettei sillä väärinkäytöksiä meneillään olevan vaalin kannalta estetä. Kampanja-aika, jolta vaalirahoitusilmoitus tulee tehdä, on jäänyt ehdotuksessa liian lyhyeksi.

SKP:n poliittinen toimikunta 17.2.09: