Kuntauudistuksesta on tulossa kupru

Suomen talous on kasvanut jo yli kymmenen vuotta, mutta julkiset palvelut kärsivät jatkuvasta rahapulasta. Palvelujen tarpeet kasvavat, mutta raha ratkaisee yhä useammin sen, ketä palvellaan. Lasten mielenterveysongelmat, vanhusten suoranaiset heitteillejätöt ja kuntien työntekijöiden sairauspoissaolot ovat hälytysmerkkejä siitä, mihin tämä tie on viemässä.

Hallituksen valmistelema kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelaki on osoittautumassa ”kupruksi”, joka ei tuo parannusta palveluihin eikä helpotusta kuntien rahoituskriisiin. Kuntien palvelujen puolustamisen pääteemakseen vaaleissa nostanut SDP ja kuntapuolueena esiintynyt keskusta ovat pettäneet törkeällä tavalla äänestäjille ja kuntien henkilöstölle antamansa lupaukset. Sama koskee Vasemmistoliittoa ja vihreitä, jotka ovat mukana ajamassa lakiesitystä.

Eriarvoistava malli

Kunta- ja palvelurakenteen muutoshankkeessa on kyse isosta, koko hyvinvointimallia koskevasta uudelleenarviosta. Puitelailla ajetaan kuntiin yritysmaailmasta omaksuttuja markkinaehtoisia johtamisen ja palvelutuotannon malleja. Samalla se jatkaa linjaa, jolla eduskunta on leikannut kuntien rahoitusta ja osuutta kansantuotteesta 1990-luvun alun jälkeen miljardeilla euroilla.

Puitelakiesityksen lähtökohtana on kuntien menokehityksen hillitseminen ja henkilöstön vähentäminen. Myös yhdistämisavustukset kunnille rahoitettaisiin lisäämättä valtionosuuksien kokonaissummaa. Tämä linja näkyy myös valtion budjettiesityksessä, jonka paljon mainostettu lisärahoitus kunnille on vain osa valtion kunnilta ottamista pakkolainoista.

Lähipalveluja karsitaan

Esitys tähtää lähipalvelujen karsimiseen ja pienten kuntien lopettamiseen. Esimerkiksi perusterveydenhuolto ja siihen liittyvät sosiaalipalvelut, kuten monet vanhustenpalvelut, järjestettäisiin vähintään 20 000 asukkaan kunnan tai alueen puitteissa. Ammatillinen koulutus keskitettäisiin vähintään 50 000 asukkaan yksiköihin.

Lähipalvelujen karsiminen hankaloittaa erityisesti lapsiperheiden, vanhusten ja pienituloisten palvelujen käyttöä. Esimerkiksi sairaanhoitoon voi joutua jopa satojen kilometrien päähän, kauas kotoa ja omaisista. Lähipalvelujen heikentäminen ja naisvaltaisten palvelualojen henkilöstön vähentäminen heikentää erityisesti naisten asemaa.

Kilpailuttamisen uhkat

Oikeisto ja keskusta ajoivat puitelakiin tilaaja-tuottaja -mallia ja kuntien palvelujen kilpailuttamisen velvoitetta. Julkisia palveluja puolustavan kansalaismielipiteen ja kunta-alan työntekijäjärjestöjen kannanottojen ansiosta tällaisia velvoitteita ei lakiesitykseen kuitenkaan tullut. Puitelakia ajavat puolueet pyrkivät kuitenkin käyttämään lakiin kirjattua ”uusien tuotantotapojen kehittämistä” ja yhtiöittämisen helpottamista siihen, että kilpailuttamista ja yksityistämistä laajennetaan kuntatasolla ja erilaisissa kuntayhtymissä tehtävillä ratkaisuilla. Näin voidaan heikentää henkilöstön palvelussuhdeturvaa. Kilpailuttaminen ja yksityistäminen myös lisäävät yleensä kuntien menoja.

Asukkaat ja henkilöstö sivuutettu

Puitelakiesityksen valmisteluissa sivuutettiin asukkaiden ja henkilöstön kuuleminen. Sama linja näkyy myös lakiesityksessä. Siitä puuttuvat kokonaan asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien kehittämistä koskevat esitykset. Käytännössä puitelain toteuttaminen kaventaisi demokratiaa keskittämällä päätösvaltaa entistä pienempään piiriin ja siirtämällä palveluja demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin laajojen palvelupiirien, yhtiöiden ja yksityisten yritysten hallintaan. Tästä kertovat esimerkiksi ns. Kainuun mallin kokemukset.

Puitelaki laitettava uusiksi

SKP:n keskuskomitea vetoaa vasemmiston, keskustan ja vihreiden kansanedustajiin puitelakiesityksen uudelleenarvioimiseksi ja perusteelliseksi muuttamiseksi. Eduskuntapuolueiden johtotason laaja konsensus puitelaista osoittaa, että tällaisen uudelleenarvion aikaansaamiseksi tarvitaan laajaa asukkaiden, henkilöstön, ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisjärjestöjen painostusta.

Kunta- ja palvelurakenteita koskevien ratkaisujen lähtökohdaksi tulee ottaa asukkaiden ja henkilöstön tarpeet sekä arvio kuntien palvelujen kehittämisen tarpeista. Tältä pohjalta tulee laatia kuntakohtaiset peruspalveluohjelmat.

SKP vaatii rahoitusohjelmaa, jolla ratkaistaan kunnallisia palveluja uhkaava paheneva rahoituskriisi. Kunnilta leikatut valtionosuudet tulee palauttaa, pääomatulot on saatettava kunnallisveron piiriin, kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi ja valtion vastuuta on lisättävä etenkin erikoissairaanhoidon rahoituksessa.

Palveluja ja henkilöstön asemaa ei saa heikentää kilpailuttamalla, ulkoistamalla ja yksityistämällä. Lakisääteiset palvelut tulee järjestää pääsääntöisesti kuntien omana toimintana.

Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia on parannettava kehittämällä lähidemokratiaa, osallistuvaa suunnittelua ja kunnallisia kansanäänestyksiä. Työntekijöiden osallistumisoikeudet tulee taata myös usean kunnan yhteistyönä toteutettavissa palveluissa. Nykyinen epädemokraattinen seutu-, maakunta- ja lääninhallinto tulee koota yhtenäiseksi maakuntahallinnoksi, jolle asukkaat valitsevat kunnallisvaalien yhteydessä maakuntavaltuustot.

SKP:n keskuskomitea 20.8.2006: