Kunnalliset lähipalvelut uhattuna

Hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakenneuudistus karsii lähipalveluja, yksityistää palveluja ja kaventaa kunnallista demokratiaa. Tätä linjaa toteutetaan jo nyt kunnissa leikkaamalla lapsiperheiden, vanhusten, vammaisten ja muiden heikommassa asemassa olevien palveluja ja karsimalla työpaikkoja.

Vuosikymmenen suurimman kunnallispoliittisen muutoshankkeen suuntaviivat on päätetty pienessä piirissä, kuntalaisia ja kuntia kuulematta. Se suuntaa huomion palvelurakenteiden keskittämiseen, vaikka pääongelmana on kuntien rahoituksen leikkaaminen, suurtyöttömyys, eriarvoisuus, alueellisen kehityksen epätasaisuus ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventuminen.

Hallitus ei aio palauttaa kunnille mitään niistä yli viidestä miljardista eurosta, jotka valtiovalta on leikannut kuntien rahoituksesta 1990-luvun alun jälkeen. Sen sijaan se pyrkii kunta- ja palvelurakenteiden muutoksilla helpottamaan julkisten palvelujen karsimista ja yksityistämistä keskittämällä, liikelaitostamalla ja yhtiöittämällä palveluja. Tämän linjan toteuttamista pyritään helpottamaan siirtämällä päätöksenteko etäämmäksi asukkaista, ylikunnalliselle tasolle ja yksityisille yhtiöille.

Hallituspuolueiden sanojen ja tekojen ristiriita

Suomalaisten enemmistö kannattaa sosiaali-, terveys-, koulu- ja muiden peruspalvelujen kehittämistä kuntien omana toimintana, joka rahoitetaan pääosin verovaroilla. Useimmat puolueetkin lupasivat tätä vaalien alla. Keskustan ja SDP:n johtaman hallituksen tavoitteet palvelurakenteiden muuttamisessa ovat kuitenkin kuin suoraan Elinkeinoelämän valtuuskunnan ja kokoomuksen ohjelmista. Tälle uusliberalistiselle politiikalle on saatu Kuntaliitossa ja useimmissa kunnissa myös Vasemmistoliiton ja vihreiden tuki.

Lähipalvelujen karsiminen ja yksityistäminen lisää palvelujen tarvitsijoiden eriarvoisuutta. Ennen muuta työntekijöiden kustannuksella tapahtuva kilpailuttaminen heikentää työehtoja ja laajentaa pätkätyön ongelmia. Samalla kilpailuttamisesta ja ostopalveluista on muodostunut keino, jolla yksityiset yhtiöt voivat rahastaa kunnilta ylihintoja. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen keskittyminen on esimerkki siitä, miten kilpailuttaminen johtaa lyhyessä ajassa muutamien suuryhtiöiden monopoliin.

Osa EU:n Lissabonin strategiaa

Kunta- ja palvelurakenteiden muutos on osa EU:n Lissabonin strategiaa, johon kuuluu julkisten palvelujen laajeneva yksityistäminen ja alueellinen keskittäminen.

EU:lle esitetyssä perustuslaissa ja palveludirektiivissä julkiset palvelut on alistettu kilpailun vapaudelle ja pääoman voitontavoittelulle. Palveludirektiivin ns. alkuperämaaperiaate laajentaisi harmaan työvoiman markkinoita ja kiihdyttäisi julkisten palvelujen yksityistämistä. EU ajaa myös Maailmankauppajärjestön GATS-neuvotteluissa monien julkisten palvelujen kaupallistamista. EU-tuomioistuimen ennakkopäätösten perusteella kilpailudirektiivit voivat koskea myös kuntien välistä yhteistyötä ja kuntien yhteisiä yrityksiä.

Kuntalaiset ja kunnat vastarintaan

SKP:n keskuskomitean mielestä kuntien asukkaiden ja työntekijöiden tarpeiden ja vaikutusmahdollisuuksien tulee olla lähtökohtana, kun arvioidaan kunta- ja palvelurakenteita.

Palvelujen laadun ja saatavuuden parantaminen edellyttää kuntien rahoituksen vahvistamista palauttamalla valtionosuudet 1990-luvun alun tasolle ja saattamalla pääomatulot kunnallisverotuksen piiriin. Lasten päivähoidon, peruskoulun, terveyskeskusten, vanhusten palvelujen ja kirjastojen kaltaisia palveluja tulee kehittää jokaisen perusoikeuksiin kuuluvina lähipalveluina.

Kuntien ei pidä alistua hallituksen ylhäältä määräämiin palvelurakenteiden muutoksiin. Kansalaistoiminnan, kuntien työntekijöiden ja kunnanvaltuutettujen voimat on syytä yhdistää hallituksen ja eduskunnan painostamiseksi niin, että kunnallisten palvelujen rahoitusta ja kuntien itsehallintoa vahvistetaan.

On saatava aikaan käänne nykyiseen kehitykseen, joka vain kaventaa kuntien ja julkisten palvelujen osuutta kansantaloudesta. Valtion ja kuntien ensi vuoden budjettiesitysten valmistelussa tulee kartoittaa lakisääteisten palvelujen puutteet ja lopettaa näiden palvelujen alibudjetoiminen. Kunnille tulee laatia konkreettiset peruspalveluohjelmat, joilla turvataan lakisääteisten palvelujen kehittäminen pääsääntöisesti kuntien omana toimintana ja torjutaan EU:n ajama pakkokilpailuttaminen.

SKP:n keskuskomitea Helsingissä 14.5.05