Forssan kokouksesta 110 vuotta

Viime aikoina Suomessa on tapahtunut kummia. Hallituksessa olevat sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto ovat yhdessä oikeiston kanssa helpottaneet varakkaiden veroja ja alentaneet muun muassa yhtiöiltä yhteisöveroja lähes miljardilla eurolla. Tuloja on jaettu uudelleen pienen rikkaan vähemmistön hyväksi. Mutta onko tämä vasemmistopolitiikkaa, että tuetaan rikkaita, suuria yrityksiä ja pankkeja?

Vappupuheissa niin puheenjohtajat Jutta Urpilainen kuin Paavo Arhinmäki anelivat kauniisti työnantajilta ja pääomapiireiltä, että nyt kun te olette saaneet helpotuksia, työllistäkää ja investoikaa, olkaa niin hyviä! Mitä tästä anelevasta asenteesta voi sanoa? Eikö iso osa Suomen vasemmiston ole vajonnut yli 110 vuoden takaiseen aikaan, ns. wrightiläisen työväenliikkeen aikaan.

* * *

Wrightiläinen työväenliike oli 1800-luvun lopulla Suomessa toiminut porvarillinen, sosiaaliliberaali yhteiskunnallinen liike, joka pyrki neutraloimaan työväestön radikalisoitumista pyrkimällä edistämään heidän asemaansa yhteistyöllä työnantajien kanssa. Wrightiläisyys oli Suomen työväenliikkeen varhaisin suuntaus. Se kukoisti Suomessa erityisesti vuosina 1886 -1894. Sen perustaja ja johtaja oli huonekalutehtailija Viktor Julius von Wright.

Wrightiläinen työväenliikkeen tarkoitus oli toki edistää työväestön elinoloja. Erityisen tärkeinä pidettiin toimenpiteitä, joiden avulla estettiin työntekijöiden ja työnantajien välisten suhteiden kärjistyminen. Wrightiläisyys oli luokkasovittelua, jonka Suomen työväenliike hylkäsi perustaessaan Suomen Työväenpuolueen. Forssaan vuoden 1903 puoluekokouksessa pesäero wrgihtiläiseen työväenliikkeeseen tehtiin selväksi, kun erääksi päätunnukseksi nostettiin ”irti porvareista”.

* * *

Nyt näyttää siltä, että niin sosiaalidemokraatit kuin Vasemmistoliittokin ovat taantuneet takaisin wrightiläisyyden aikoihin. Tästä seuraa se, että työväenliikkeen ja vasemmistolaisen politiikan kannattajien vastuu kasvaa. On nostettava terävästi esiin Forssan kokouksessa täsmälleen 110 vuotta sitten hahmotettu radikaali poliittinen linja, koottava voimia uuden Forssan ohjelman taakse ja luotava kontakteja maailmalla vahvistuvaan vasemmistoliikkeeseen, erityisesti Euroopan vasemmistoon (European Left).

Uudessa Forssan ohjelmassa suomalaisen vasemmiston olisi kyettävä nostamaan taas uudelleen itsensä suurten yhteiskunnallisten uudistusten liikkeeksi. Radikaalin vasemmiston vanhat tunnusmerkit tulisi nostaa pöydälle. Vasemmiston tavoitteena tulee aina olla yhteiskunnan syvällinen muuttaminen, niin talouden kuin politiikankin demokratisoiminen. Ja tässä toiminnassa tulee korostaa kansalaisten omaa toimintaa, monimuotoista kansalaistoimintaa. Ilman kansalaisten omaa toimintaa ja liikkeitä ei yhteiskunnan syvä ja radikaali muuttaminen ole mahdollista.

Eli voimien kokoaminen on nyt tärkeä tehtävä. Kysymys on uskottavan vaihtoehdon tarjoamisesta muuttuvan yhteiskunnan ongelmiin.

* * *

Suomeen tarvitaan laaja yhteistyöjärjestö. Kansainvälisiä kokemuksia on paljon: Akel (Kyproksen edistyksellinen työväenpuolue), Die Linke (Saksan vasemmisto), Enhedslisten (Tanskan Yhtenäisyyslista), Ranskan Vasemmistorintama ja Syriza Kreikasta. Kaikilta näiltä menestyneiltä vasemmistotoimijoilta meillä on Suomessa paljon opittavaa. Lisäksi meillä on oma SKDL:mme, sen laaja kokemus.

Suomen puoluejärjestelmässä on nykyisin SKDL:n mentävä aukko, siksi Suomeen tarvitaan SKDL:n tapainen yleisdemokraattinen järjestö, joka kokoaa laajasti vasemmistolaisia, demokraattisia voimia ja lähtee oikeasti muuttamaan tätä maata ja maailmaa.

Jari Heinonen