EU uhkaa työntekijöiden oikeuksia

Puheet Euroopan unionin ”yhteisistä arvoista” ovat yhtä katteettomia kuin väitteet siitä, että työn ja pääoman vastakkainasettelun aika olisi ohi. Suhtautuminen työntekijöiden sopimusoikeuksiin on esimerkki siitä, että EU toimii pääoman etujen ajajana ja murentaa työväenliikkeen taistelullaan saavuttamia oikeuksia. Siksi työväenliikkeen lähtökohdista on syytä sanoa selvästi ”ei” EU:lle ja vaatia toisenlaista Eurooppaa.

EU-sopimusten perustaksi määritelty pääoman ja markkinoiden vapaudesta on johtanut siihen, että EY-tuomioistuin on jatkuvasti asettanut pääoman vapauden työntekijöiden oikeuksien edelle. Siitä kertovat esimerkiksi Viking Linen tapaus Suomessa, Waxholmin tapaus Ruotsissa, Rüffertin tapaus Saksassa ja päätös jutussa komissio vastaan Luxemburg. Vaikka sisämarkkinoiden kilpailuvapaus tuottaa jatkuvasti rakennemuutosta, jossa kehittyneempien EU-maiden teolliset työpaikat katoavat tai siirtyvät halvemman työvoiman ja halvempien raaka-aineiden maihin, ei EU tee mitään korvaavien työpaikkojen luomiseksi valtioiden ja kuntien omina työpaikkoina, vaikka yksityinen sektori ei niitä pysty luomaan.

EY-tuomioistuin työnantajien asialla

Kun latvialainen yritys teetti Ruotsin Waxholmissa töitä polkuhinnoilla eikä suostunut noudattamaan ruotsalaista yleissitovaa työehtosopimusta, EY-tuomioistuin katsoi, että Ruotsin viranomaisilla ja ay-liikkeellä ei ole oikeutta vaatia lähetetyille työntekijöille ruotsalaisia työehtoja.

Rüffertin tapauksessa EY-tuomioistuin katsoi viime vuoden lopulla, että Saksan paikallishallinnolla ei ole oikeutta asettaa tarjouskilpailuissa ehtoja, jonka mukaan yritysten ja niiden alihankkijoiden on noudatettava voimassa olevaa saksalaista työehtosopimusta. Sen mukaan kilpailuttamiseen osallistuvat yritykset saavat teettää töitä matalapalkkamaiden työehdoilla eli polkea tilaajamaan palkkatasoa. Samanlaisen ratkaisun tuomioistuin teki myös Luxemburgin tapauksessa, joka koski sitä, voiko Luxemburg vaatia sisämarkkinoilla palveluja toisesta maasta tarjoavia yrityksiä noudattamaan kaikkia työntekomaan työoikeuden säännöksiä. EY-tuomioistuin yhtyi EU-komission kantaan, jonka mukaan lähetettyjen työntekijöihin voidaan soveltaa lähettävän maan työehtoja ja että niiden noudattamisen valvonta ei kuulu työntekomaan vaan lähettävän maan viranomaisille.

Viking Linen tapauksessa Merimies-Unioni vaati lakon uhalla lopettamaan laivojen ulosliputtamisen halvemman, virolaisen työehtosopimuksen maahan. EY-tuomioistuimen mukaan lakko-oikeus on kyllä perusoikeus, mutta sen käytölle voidaan asettaa rajoituksia. Tuomioistuin tarkasteli asiaa suppeasti yritysten sijoittumisvapautta koskevan un ionin perussopimuksen 43. artiklan perusteella ja katsoi yrityksen voivan vedota tuohon artiklaan ammattiliittoa vastaan, koska työtaistelutoimi voi vaikuttaa yrityksen sijoittumispäätökseen.

Työaikadirektiivi tulossa uudelleen esille

EU-komission ja Suomenkin hallituksen ajama työaikadirektiivi on puolestaan uhannut työväenliikkeen historiallista saavutusta 8 tunnin työpäivästä ja viisipäiväisestä työviikosta.
Ammattiyhdistysliikkeen ja Yhtyneen vasemmiston ryhmän voimakas vastustus pysäytti tämän direktiivin, joka mahdollistaisi jopa 65 tunnin työviikkojen teettämisen. Komissio aikoo kuitenkin tuoda asian uudelleen neuvostoon ja parlamenttiin EU-vaalien jälkeen. EU-vaalien tuloksista riippuu, käykö työaikadirektiiville samalla tavalla kuin Lissabonin sopimukselle, jonka kaatumista Ranskan, Hollannin ja Irlannin kansanäänestyksillä euroeliitti ei ole suostunut tunnustamaan.

EU-parlamenttiin tarvitaan vahva kommunistien ja Yhtyneen vasemmiston ryhmä, sillä muuten on vaarana, että sosialidemokraatit ja vihreät taipuvat työaikadirektiivin hyväksymiseen. Näinhän kävi jo edellisessä direktiivin parlamenttikäsittelyssä, mutta ay-liikkeen voimakkaat mielenosoitukset ja Yhtyneen vasemmiston ryhmän painostus kaatoivat oikeiston ja sosialidemokraattien sopimuksen.

Arjo Suonperä, SKP:n EU-vaaliehdokas 26.5.09: