EU uhkaa työehtosopimusten yleissitovuutta

Itämerellä liikennöivä varustamoyhtiö Viking Line vei viime kesänä Lontoon kauppatuomioistuimeen yhtiön Rosella-laivan miehistön työehtoja koskeneen kiistan ja sai sieltä haluamansa tuomion, jonka mukaan Suomen Merimies-Unioni ja kansainvälinen kuljetustyöntekijöiden liitto ITF eivät saa ryhtyä minkäänlaisiin toimiin, jotka vaikuttavat varustamon toimintakykyyn tai työ- ja palkkaehtoihin. Liitoilta vietiin siis oikeus valvoa ja ajaa Rosellan suomalaisen miehistön oikeuksia.

Lontoon valitustuomioistuin on nyttemmin kumonnut kauppatuomioistuimen päätöksen, mutta pyytänyt samalla asiassa neuvoa EU-tuomioistuimelta.

Toinen tapaus, joka puolestaan on EY:n tuomioistuimen käsittelyssä, koskee kiistaa, jossa kyse on siitä sovelletaanko Ruotsissa tehtävässä rakennusurakassa ruotsalaista työehtosopimusta vai latvialaisia työehtoja. Kiista kärjistyi kun EU:n sisämarkkinoista ja palveluista vastaava komissaari Charlie McCreevy ilmoitti vastustavansa tulkintaa, jonka mukaan Ruotsissa palveluja tarjoavan ulkomaisen yrityksen on noudatettava Ruotsin työehtosopimuksia. Hän on siis sitä mieltä, että ruotsalaiset työehtosopimukset ovat palvelujen vapaan liikkumisen este.

Nämä kaksi tapausta kertovat hälyttävällä tavalla siitä mistä EU:n politiikassa perimmiltään on kyse. Pääomien, tavaroiden, palvelujen ja työvoiman vapaan liikkumisen turvaaminen on etusijalla ja pohjoismaiset työehtosopimusjärjestelmät ja ay-liikkeen oikeudet ovat siinä kevyttä tavaraa. Kyse on työvoiman hinnan polkemisesta ja sosiaalisesta dumppauksesta, josta muun muassa SKP ennen EU:hun liittymistä varoitti.

Suomalaiset ay-johtajat kauhistelevat EU-komissaarien ja työnantajien tavoitteita työvoiman hinnan polkemiseksi, mutta eivät kerro sitä, että kaikki tämä oli tiedossa jo ennen EU:n jäseneksi liittymistä. Suomalaisten ay-johtajien lähes rikollisluonteisesta lyhytnäköisyydestä kertoo se, etteivät he EU-jäsenyysneuvotteluissa edes vaatineet minkäänlaisia varaumia työehtosopimusten yleissitovuuden turvaamiseksi, toisin kuin esimerkiksi Ruotsi teki.

Vaarallinen palveludirektiiviesitys

EU-parlamentin käsittelyyn on tammikuussa tulossa komission esitys EU:n palveludirektiiviksi, jolla määritellään palvelukauppaan liittyvät periaatteet. Parlamenttikäsittelyn jälkeen direktiivi tulee mahdollisesti kevään kuluessa ministerineuvostoon päätettäväksi.

Palveludirektiiviä on valmisteltu siltä pohjalta, että muun muassa työvoimaa voidaan lähettää EU-maasta toiseen sen maan palkka- ja työehdoilla, johon työvoimaa lähettävä yritys on rekisteröity. Toisin sanoen esimerkiksi Suomeen voidaan tuoda Viroon tai Puolaan rekisteröityihin yrityksiin palkattua työvoimaa, johon sovelletaan kyseisissä maissa sovellettavia työ- ja palkkaehtoja. Nykyiset palkkaerot huomioon ottaen kyse on rajusta työvoiman polkumyynnistä, koska kyseisten maiden palkkataso on nykyisellään tuskin kymmenettä osaa suomalaiseen palkkatasoon nähden.

Palveludirektiivi tavallaan laillistaa nykyiset jo laajoiksi paisuneet harmaan työvoiman markkinat, joita muun muassa Rakennusliiton toimitsijat lähes päätyökseen ratsaavat rakennustyömailla.

Halpatyövoiman käytön laajeneminen tuo välittömästi mukanaan työntekijöiden keskinäisen kilpailun lisääntymisen, jonka seurauksena palkkoja ja työehtoja heikennetään entisestään. Tätä työnantajatahot ovat ajamassa Suomessa ja koko Euroopan mittakaavassa.

Palvelukaupan laajentamisesta lisää ongelmia

EU:n perustuslakiin, joka kaatui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä, sisältyy määräys, jolla myös julkiset palvelut tulisivat vapaan palvelukaupan piiriin entistä laajemmin. Tämä tavoite ei perustuslain kaatumisesta huolimatta ole jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi, vaan EU – ja Suomi sen mukana – ajaa sitä voimakkaasti joulukuussa jatkuvissa WTO-neuvotteluissa.

Julkisten palvelujen kaupan vapauttaminen merkitsee uhkaa pohjoismaiselle hyvinvointijärjestelmälle yksityistämisen lisääntymisen kautta ja toisaalta palveluja tuottavien työntekijöiden palkka- ja työehdoille. Julkisten palvelujen alistaminen kansainväliselle kaupalle toisi väistämättä mukanaan kilpailun lisääntymistä, joka tapahtuu nimenomaan työntekijöiden kustannuksella.

Ranskan ja Hollannin EU:n perustuslakikansanäänestyksissä keskeisin kysymys ja hylkäämisen peruste oli se, että kansalaiset näkivät ja kokivat julkisten palvelujen ja työntekijöiden oikeuksien olevan uhattuina, jos perustuslaki tulee voimaan. Suomalaisilla työntekijöillä on myös paljon puolustettavaa sekä julkisissa palveluissa että työehtosopimusjärjestelmässä. Niiden puolesta kannattaa taistella.

Arto Viitaniemi 11.11.05 Tiedonantaja Eurooppa-liitteessa: