Kansalaisaloite
taitetun indeksin poistamiseksi on myötätuulessa
Puolueisiin sitoutumaton eläkeläisjärjestö
Suomen Senioriliike r.y. käynnisti syyskuussa 2015 Kansalaisaloitteen, jonka
tarkoitus on palauttaa nykyisin käytössä oleva työeläkeindeksi eli niin sanottu
”taitettu indeksi” takaisin alkuperäiseen muotoonsa ansiotaso- eli
palkkaindeksiksi.
Tavoitteena on saada aloitteen tueksi
50 000 kannatusilmoitusta, jolloin Eduskunta on velvollinen ryhtymään
lainsäädännöllisiin toimiin vaadittavan lakimuutoksen toteuttamiseksi. Aikaa
tuon kannattajamäärän saamiseen on 24.3.2016 saakka. Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa joko
internetissä osoitteessa www.kansalaisaloite. fi/fi/aloite/1591 tai
paperiversiona.
Päivämäärään 26.1.2016 mennessä aloitteelle
oli tullut 36 718 kannatusilmoitusta, joista kansalaisaloite.fi sivuilla 31 172
ja muualla kerättyinä 5 546. Tällä hetkellä aloite työeläkeindeksin palauttamiseksi
palkkatasoindeksiksi on kannattajamäärältään selvästi suurin verrattuna muihin
parhaillaan vireillä oleviin kansalaisaloitteisiin.
Taitettu
indeksi – työeläkkeiden syöpä
Vuoden 1996 alusta käyttöön otettu
työeläkkeitä koskeva taitettu indeksi merkitsee sitä, että maksussa olevia
työeläkkeitä korotetaan vuosittaisissa indeksitarkistuksissa 20 prosentin
painoarvolla ansiotason kehityksestä ja 80 prosentin painolla
kuluttajahintaindeksin mukaan.
Alkuperäisissä työeläkelaeissa 1960-luvun
alussa eläkkeiden ostovoima sidottiin kokonaisuudessaan eli 100 -prosenttisesti
palkkojen eli palkankorotusten kehitykseen. Tämä käytäntö oli voimassa vuosina
1963 – 1976. Tästä käytännöstä siirryttiin ns. Miettusen hätätilahallituksen
aikana puoliväli-indeksiin (50/50), jossa eläkkeitä korotettiin vuosittain
puoliksi palkka- ja puoliksi hintakehityksen mukaan. Tämä menettely oli
käytössä vuosina 1977 - 1995.
Puoliväli-indeksi 50/50 oli sekin jo selvä
heikennys aikaisempaan, yksinomaan palkkakehitykseen nojanneeseen
korotusmenettelyyn, sillä nyt eläkkeet alkoivat heiketä palkkoihin nähden 0,4
prosentin vuosivauhdilla. Eläkeläisten kannalta oli kuitenkin tulossa vielä
pahempaa kun vuoden 1996 alusta siirryttiin taitettuun indeksiin (20/80).
Tämän seurauksena työeläkkeet ovat jääneet
tasollisesti huomattavasti jälkeen ansio- ja palkkakehityksestä. Sama eläke,
joka taitetun indeksin käyttöönoton aattona vuonna 1995 oli 60 prosenttia
henkilön tuolloisesta palkasta, oli vuonna 2015 enää vain noin 47 prosenttia
vuoden 2015 vastaavasta saman henkilön palkkatasosta. Työeläkkeet jäävät
palkkojen kehityksestä jälkeen noin yhden prosenttiyksikön vuosivauhdilla, joten
kyse on todellisesta eläkkeitä kalvavasta näivetystaudista, syövästä.
Kuvio 1. Työeläkkeet ja palkat 1995-2015
Eläkkeiden
heikennykset ovat jatkuneet viime aikoihin saakka
Työeläkkeiden heikentämisen historia ei
päättynyt edellä todettuun ”taitettuun” käytäntöön. Alexander Stubbin ja Juha Sipilän hallitusten
säästöohjelmien myötä on siirrytty ikään kuin huomaamatta työeläkelakien
sisältämien säädösten uudenlaiseen, eläkkeensaajille epäedullisiin tulkintoihin
ja menettelytapoihin. Hallituksen uusi keskeinen menettelytapa on
eläkeindeksien jäädyttäminen.
Taitetun indeksin kaavaa seuraten työeläkkeitä
olisi pitänyt vuonna 2015 korottaa 1,4 prosentilla, mutta hallitus sopi vuoden 2014
kehysriihessä indeksijäädytyksestä, jonka seurauksena korotus jäi 0,39
prosenttiin. Tämän seurauksena työeläkkeellä olevilta jäi saamatta yhteensä yli
100 miljoonan euron indeksikorotukset, jotka siirrettiin työeläkeyhtiöiden
käytettäviksi. Tällä toimenpiteellä ei säästetty eikä säästetä valtion menoja,
sillä työeläkkeitä ei makseta verovaroista, vaan palkansaajien ja yrittäjien
työeläkemaksuista. Indeksijäädytyksellä eläkkeensaajat pakotettiin ilman mitään
vastinetta kartuttamaan eläkerahastoja.
Eläkkeiden jäädytys ei rajoittunut koskemaan
ainoastaan vuotta 2015. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on esittänyt
jäädytyksen jatkamista viideksi vuodeksi eli vuoden 2019 loppuun.
Kansaneläkkeet pakkasella
Eläkkeiden jäädytys näkyy selvimmin ja
miltei syväjäädytyksenä kansaneläkkeissä, joissa eläkkeiden vuotuinen tarkistus
toteutetaan pelkän hintakehityksen pohjalta. Vuonna 2016 nähdään sellainenkin ihme,
että eläkkeiden ostovoiman turvaamiseksi luotu indeksi ei korota
kansaneläkkeitä vaan alentaa niitä 0.4 prosenttia.
Yksin asuvan henkilön täysimääräinen
kansaneläke pienenee vuodenvaihteesta 2016 lukien noin kahdella eurolla kuussa
634 euroon. Tämä johtuu siitä, että hintojen laskiessa myös eläkeindeksi
laskee. Lasku leikkaa kaikkia hintaindeksiin sidottuja eläkkeitä ja etuuksia,
muun muassa työttömän peruspäivärahaa ja kotihoidon tukea.
Maan hallitus olisi voinut päättää, että Kela-etuuksien
taso pidetään kuluvana vuonna aikaisemmalla tasollaan, mutta se ei halunnut
välttää kiusausta indeksileikkauksella saatavasta 30 miljoonan euron ”säästöstä”.
Tuolla vastaavalla summalla hallitus päätti korottaa takuueläkettä (ainoa Kelan
eläkelaji, jota korotettiin) 20 eurolla eli maksimissaan 767 euroon
kuukaudessa. Tuosta ”urotyöstä” Sipilän hallitus on muistanut kansalaisia muistuttaa,
vaikka eläkkeensaajien kokonaisedun kannalta kyseessä oli jo hölmöläisten
keksimä peitteen jatkaminen peiton toista päätä leikkaamalla.
On syytä huomioida, että edellä mainitusta takuueläkkeen
767:n euron kuukausittaisesta enimmäismäärästä on vielä 400 euron matka
”pinnalle” eli EU:n vuonna 2012 määrittämälle köyhyysrajalle (1 166 e/kk).
Pelkän kansaneläkkeen varassa elävien ihmisten toimeentulotason nostamiseksi
mitkään nykyiset indeksikorotukset eivät auta, sillä varsinkin miinusmerkkisinä
ne vain syventävät pientä eläkettä savien taloudellista ahdinkoa entisestään.
Ainoa keino tilanteen korjaamiseksi on näiden eläkkeiden tuntuva tasokorotus, jota
ilman syntyvaiheessaan kehuttu takuueläkekin takaa monissa tapauksissa vain köyhyyden
jatkumisen.
Myös
työeläkkeet vaarassa vajota miinukselle
Työeläke ei ilmeisesti alene vuonna 2016
edellisvuoteen nähden, vaan pysyy nipin napin entisellä tasollaan. Hintojen
lasku ei 80 prosentin indeksivaikutuksesta huolimatta paina työeläkkeitä
miinuksen puolelle, koska eläkeindeksissä huomioidaan ansiotason kehitystä 20
prosentin verran. Jos hinnat olisivat laskeneet vähänkin enemmän myös
työeläkkeet olisivat menneet miinukselle. Ei ole myöskään takeita siitä,
etteikö näin voi tapahtua jatkossa.
Pikemminkin on hyvin mahdollista, että myös
työeläkkeet alenevat jatkossa tasoltaan edellisvuoteen verrattuna. Suomen ja maailmantaloutta vaivaava
deflatorinen hintakehitys (ns. negatiivinen inflaatio, johon raakaöljyn hinnan laskulla
on merkittävä vaikutus) näyttää jäävän enemmän tai vähemmän pysyväksi ilmiöksi
ainakin lähivuosiksi. Tässä on eräs lisäsyy sen Kansalaisaloitteessa esitetyn
vaatimuksen tueksi, että nykyinen työeläkeindeksi (taitettu indeksi) on
muutettava ansiotasoindeksiksi.
Palkkojen
ja eläkkeiden kohtalonyhteys
Palkansaajien ja eläkeläisten
toimeentuloehdot ovat määrätyssä vuorovaikutusyhteydessä toisiinsa. Parhaillaan
viidettä kertaa käynnistymässä olevissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa
työnantajaleirin puolella esiintyy edelleen vaatimusta nollatasoisten palkkaratkaisujen
toteuttamiseksi ainakin vuodelle 2017 (sen jälkeen kyseeseen ehkä tulevat
vientiteollisuuden mukaiset korotukset).
Työntekijäjärjestöjen tulee vaatimuksissaan
huomioida, että nollataso palkansaajille merkitsee tuota vastaavaa tasoa myös
työeläkkeen saajille, viimeksi mainituille vielä miinusmerkillä varustettuna,
sillä taitetun indeksin 80-prosentin hintaosuuden negatiivista vaikutusta
työeläkeindeksiin ei pystytä kompensoimaan 20 prosentin osuudella
nollatasoisesta ansiotason noususta (20 prosenttia nollasta taitaa olla nolla).
Yhteinen kamppailu
Pelkän hintaindeksin mukaan määräytyvät eläkekorotukset
johtavat puolestaan deflatorisen hintakehityksen oloissa jokseenkin automaattiseen
Kela-etuuksien laskuun. Palkansaajajärjestöjen edustajat ovat paljon vartijoina
edessä olevissa neuvotteluissa, joissa kyseessä ovat sekä palkansaajien (tulevien
eläkeläisten) että eläkeläisten (entisten palkansaajien) toimeentuloehdot.
Kamppailu palkkatason ja eläketason
puolesta kiteytyy nyt erityisen selvästi yhteiskunnan kahden suuren toimijan
eli palkansaajien ja eläkeläisten yhteiseksi kamppailuksi. Palkansaajajärjestöt
toimivat palkkojen ja samalla eläkkeiden, eläkeläiset puolestaan toimivat eläkkeiden
ja samalla palkkojen riittävän tason säilyttämisen puolesta. Palkkaratkaisu ja
toisaalta esim. eläkeläisten Kansalaisaloite ”taitetun indeksin” korvaamiseksi
palkkaindeksillä suuntautuvat samaan ja yhteiseen päämäärään, kansan suuren
enemmistön toimeentuloehtojen parantamiseen.
Työeläkevarat
Piirit, jotka vastustavat nykyisen
työeläkeindeksin eli taitetun indeksin muuttamista palkkaindeksiksi, asettavat
kysymyksen, mistä varat kyseiseen muutokseen saadaan. Kysymys tuntuu jopa
absurdilta kun työeläkerahastoihin kertyneitä varoja eli eläkevaroja verrataan
samaan aikaan ulosmaksettuihin eläkkeisiin eli eläkemenoihin.
Kuvio 2. Työeläkerahastojen ja eläkemenojen
kehitys 1995-2015'
Kesäkuun lopussa 2015 eläkerahastojen varat
olivat 183 miljardia euroa kun työeläkemenot olivat 25 miljardia euroa
vuodessa. Nuo 183 miljardia euroa ovat
yli kolme kertaa enemmän kuin valtion budjetti (54 miljardia euroa) ja yli
seitsemän kertaa enemmän kuin yhden vuoden kokonaiseläkemenot. Eläkerahastojen
varoja ei ole jouduttu käyttämään eläkkeiden maksuun, vaan ne on maksettu kunakin
vuonna sisään tulleista työeläkemaksuista.
Kansalaisaloitteen perusteluissa todetaan,
että siirtyminen taitetusta indeksistä palkkatasoindeksiin lisää vuotuisia
eläkemenoja 312 miljoonaa euroa jos oletetaan reaalipalkkojen nousuksi 1.6
prosenttia (nykyisten nollalinjaa hipovien palkankorotusten vallitessa
palkkaindeksin hinta tulisi olemaan selvästi alempi). Mainittu 312 miljoonaa
euroa on 0,18 % eläkerahastojen pääomasta ja 2,6% noiden rahastojen tuotosta (
tuotto oli 12 miljardia euroa vuonna 2014).
Palkkatasoindeksin käyttöönotto ei aiheuta
työeläkemaksujen korotusta. Lisääntyvät eläkemaksut (sikäli kuin ne
nollatasoisten palkkaratkaisujen vallitessa ylipäätään kasvavat) voidaan
kustantaa eläkerahastojen sijoitustuotoista, joten niihin ei tarvita
verovaroja.
Kulutuskysynnän lisäämisessä ratkaisu ?
Rahastojen tuottoja on mielekästä käyttää
eläkkeisiin (eikä niitä työeläkelakien mukaisesti muuhun voi käyttääkään), sillä
tätä kautta on mahdollista lisätä kansalaisten kulutuskysyntää ja saattaa
kansantalouden pyörät liikkeeseen. Kansalaisten kulutusalttiuden lisääminen (julkisten
investointien ohella) oli John Maynard Keynesin (1883-1946) keskeinen
taloustieteellinen ohje, joka tuntui purevan poikkeuksellisen hyvin toisen
maailmansodan jälkeisessä jälleenrakennusvaiheessa.
Eikö tuota vastaavaa menetelmää pidä
käyttää tällä hetkellä ja tästä eteenpäin myös Suomessa, jossa syvä
taloustaantuma on jatkunut jo kahdeksan vuoden ajan? Juha Sipilän johtaman
hallituksen raju taloudellisten ja sosiaalisten etujen leikkaaminen on
johtamassa keynesiläiselle suositukselle täysin vastakkaiseen suuntaan. Nyt on palkansaajien ja eläkeläisväestön
yhteisen kamppailun aika.
