Ajatuksen linnoitus on vahvempi kuin kivinen muuri

Tänään tulee kuluneeksi sata vuotta Fidel Castron syntymästä. Sikaria polttava partasuu oli vuosikymmeniä kansainvälisen politiikan tunnistettavimpia hahmoja, mutta kaikkein kiinnostavinta Fidelissä oli hänen ajattelunsa. Hänen vankkumaton uskonsa siihen, että pieni maa suurvallan kainalossa voi ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja päättää itse tulevaisuudestaan.

Kun Kuuban vallankumous voitti vuonna 1959, maa oli elänyt pitkään Yhdysvaltojen taloudellisen ja poliittisen ohjauksen alla. Vallankumous muutti kaiken. Kuubalaiset kansallistivat omaisuutta, toteuttivat maareformin ja ryhtyivät rakentamaan yhteiskuntaa, jossa koulutus ja terveydenhuolto olivat kaikkien ulottuvilla.

Yhdysvallat ei hyväksynyt tätä koskaan. Sen Kuubaan kohdistama taloussaarto on jatkunut vuosikymmenestä toiseen. Niin on jatkunut myös Yhdysvaltojen julma saarto, joka tänä vuonna on kiristynyt äärimmilleen. Se on aiheuttanut Kuubaan valtavan humanitaarisen kriisin, jota maailma seuraa hiljaa sivusta. Fidelin seuraajien tehtävä ei ole helppo kun he pitävät kiinni vallankumouksen perinnöstä, mutta etsivät myös keinoa helpottaa kuubalaisten kestämätöntä tilannetta Yhdysvaltojen saarron keskellä.

Yhdysvaltojen julma saarto on tänä vuonna kiristynyt äärimmilleen. Se on aiheuttanut Kuubaan valtavan humanitaarisen kriisin, jota maailma seuraa hiljaa sivusta.

Tässä tilanteessa Kuuba ja maailma kohdistaa huomionsa Fidelin teoreettiseen perintöön.

Sadan vuoden jälkeen Fideliä ei tarvitse muistaa erehtymättömyydestä. Vallankumouksen merkityksen ymmärtäminen tarkoittaa paitsi sen saavutusten, myös ja etenkin sen virheiden ja ristiriitojen tutkimista. Fidel itse korosti jatkuvasti vallankumousta prosessina, jota oli puolustettava mutta myös uudistettava ja ratkottava käytännön kysymyksiä, joita se jatkuvasti toi hänen ratkottavakseen.

Erityisen ajankohtaista tuosta ajattelusta on tänään ajatus kansallisesta itsemääräämisoikeudesta. Onko pienellä valtiolla oikeus valita oma yhteiskuntajärjestelmänsä, vaikka maailman mahtavin valtio haluaisi toisin? Saako taloudellista kuristamista käyttää keinona pakottaa toinen kansa muuttamaan politiikkaansa myös silloin kun se johtaa valtavaan kärsimykseen.

SKP on linjannut kantansa tähän kysymykseen jo kauan sitten, eikä se horju nytkään. Kuuban tulevaisuudesta voivat päättää vain kuubalaiset. Yhdysvaltojen on annettava heidän tehdä niin ja kaikkien maailman kansojen on tässä kysymyksessä asetuttava Kuuban puolelle.

Fidel itse korosti jatkuvasti vallankumousta prosessina, jota oli puolustettava mutta myös uudistettava ja ratkottava käytännön kysymyksiä.

Siksi Suomen kommunistinen puolue on mukana kansainvälisessä kommunististen puolueiden yhteistyössä, jossa vaaditaan Kuuban vastaisen saarron lopettamista, Guantánamon palauttamista Kuuballe ja maan itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Siksi tuemme Euroopan vasemmiston yhteistyösopimusta Kuuban kommunistisen puolueen kanssa, joka allekirjoitettiin tällä viikolla.

Fidel Castro kuoli vuonna 2016, mutta hänen ajattelunsa on liittynyt osaksi ihmiskunnan jaettua perintöä ja viisautta. Se kantaa edelleen, eikä unohdu. Juuri siinä on ihmiskunnan toivo, joka rakentuu meidän kaikkien ajattelusta ja kuuluu kaikille.

Kiitos Fidel.