Yhteinen Eteläpuistomme

Kaupunkiluonto on tärkeä asukkaiden hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Arjessa rentoutumiseen tarvitaan helposti saavutettavia alueita poissa kaupungin hälinästä. Mitä suurempana nämä alueet säilytetään myös järvien rannoilla, sen isompi osa kaupunkilaisista pääsee niistä nauttimaan. Hyvinvointia viheralueiden kautta on jaettava kaikille. Eteläpuisto palvelee nykyisellään useita erilaisia ihmisiä. Lähialueiden asukkaiden lisäksi puistoon tullaan viettämään vapaa-aikaa kauempaakin. Pienet puistokaitaleet sopivat ydinkeskustan kuvaan, mutta myös isommille luontoalueille on todellinen tarve kaupungeissa. Luonto ei lisäänny rakentamalla.

Asuntojen rakentaminen yhteisille puistoalueille ei palvele asukkaita laajalla otteella. Eteläpuiston tapauksessa on vielä muutakin, sillä sinne juuri nyt voimakkaasti lobattu asuntotuotanto ei tulisi edes keskituloiselle ihmiselle kyseeseen. Puistosta avautuvat järvinäkymät luovutettaisiin pienen, ökykämppiin yltävän porukan käyttöön. Samalla yhteinen kaupunkiluontomme supistuisi. Järvien rannat kuuluvat kaikille ja niihin voidaankin investoida pysyviä palveluja ja hetkittäisiä hyvinvoinnin edistäjiä kuten tapahtumia.

Tampere tarvitsee lisää asuntoja. Kaupungin on rakennettava omana tuotantona koteja, joihin on mahdollisuus muuttaa suurimmalla osalla ihmisistä. Rakentamisen paikkoina ei saa olla yhteisessä käytössä olevat virkistysalueet. Tilaa on runsaasti muuallakin. Suurten yksityisten rakennusyhtiöiden silmissä Eteläpuisto on tietysti rahasampo. Neliöhinnoista alueella voisi kääräistä mukavat voitot omistajille. Pitkällä aikavälillä, pitämällä puisto kokonaisuudessaan yhteisenä asukkaille, voitamme kaikki.

Kirjoitus on julkaista Näköala-lehdessä marraskuussa 2016

Kirjoittaja

Petra Packalén