Työn teettämisen taktiikkaa

Työelämään liittyvät asiat, kuten työajan pituus, eläkeikä ja muut asiat ovat olleet viime aikoina vahvasti esillä. Viimeisin hämmentäjä on Ben Zyskowicz (kok.) joka ehdotti, että julkisella sektorilla tulisi hänen mukaansa venyttää työpäivää 15 minuuttia pidemmäksi ja näin saataisiin säästöjä satoja miljoonia euroja. Useat asiantuntijat niin työnantaja- kuin työntekijäpuoleltakin ovat ihmetelleet esitettyjä laskelmia. Tutkimusten mukaan tehokkain työaika olisi kuuden tunnin mittaiset työpäivät. Silloin ihminen jaksaa tehdä paremmin ja tulosten valossa tehokkaammin. Lyhentämällä työaikaa luotaisiin samalla uusia työpaikkoja ja työnteko tehostuisi. Myös sairauspoissaolojen määrä vähenisi työaikaa lyhentämällä.

Määräaikaisuudet työsuhteiden ongelmana

Määräaikaisia työsuhteita käytetään paljon etenkin hoitoalalla. Määräaikaisuuksien avulla työnantajat kiertävät vakituisia työpaikkoja. Uusia määräaikaisuuksia voidaan teettää vuosia. Joku on tehnyt jopa kymmenen vuotta pelkkiä määräaikaisuuksia. Käytössä on myös hyvin pitkäkestoisia ajanjaksoja, jotka on pätkitty sijaisuuksiksi, vaikka tiedossa on jo etukäteen, että työntekijän poissaolo on pidempiaikainen. Määräaikaisuuksia tehneen työntekijän kannalta on myös turhauttavaa, kun omat työsuhteet pilkotaan määräaikaisuuksiksi ja samaan aikaan ohituskaistalla joku muu, talon ulkopuolelta tuleva saa vakituisen työpaikan. Pätkätyöt aiheuttavat harmia etenkin niille, jotka saavat esimerkiksi ansiosidonnaista päivärahaa ja joutuvat siten tekemään monenlaisia selvityksiä usealle eri viranomaistaholle.

Uutena ilmiönä työmarkkinoille on tullut työn teettäminen niillä, jotka saavat työmarkkinatukea, kulukorvausta ja yhdeksän euron päiväansion. Käytännössä tällaisella kuntouttavalla työnteolla teetetään ilmaiseksi sellaista työtä, johon todellisuudessa pitäisi palkata työntekijä. Työnantajat väittävät tällaisesta teettämisestä saamaansa etua olemattomaksi, mutta toisaalta, miksi sellaista työtä sitten kannattaa teettää. Samaan aikaan työntekijät kokevat, että heitä käytetään hyväksi. Toisaalta tällä tavalla samalla kierretään normaalipalkkaisen työntekijän palkkaamista.

Talouden nousuun ei ole kuin yksi tie, ja se on se, että tarvitaan työtä. Samaan aikaan kun 9 euron ”palkalla” tehdään töitä, oma toimeentulo ei ole riittävä ja rahaa on haettava toimeentulotukiluukulta. Työn teettäminen tulee siis näissä tapauksissa yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin itse työn tuottama tulos.

Myös rakennuksilla rehottava harmaatalous pitäisi saada kuriin. Sen lisäksi, että työ teetetään tänä päivänä mieluummin kustannuksiltaan edullisemmalla ulkomaalaisella työvoimalla, työt karkaavat yhä useammin ulkomaisille firmoille.

Halpa tapa vaikuttaa nuorten, syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten tulevaisuuteen on tuki, kannustaminen ja uskominen.

Kirjoittaja

Seija Leppäjoki