Taiteilijoilla ja toimittajilla vastuu rauhan viestistä

[[{”fid”:”1467″, ”view_mode”:”media_original”, ”fields”:{”format”:”media_original”,”field_file_image_alt_text[und][0][value]”:””,”field_file_image_title_text[und][0][value]”:””}, ”type”:”media”, ”link_text”:null, ”attributes”:{”style”:”float: SKP:n puheenjohtaja JP Väisänen: ”Taiteilijoiden, kirjailijoiden ja toimittajien tulisi kriiseissä ja sodissa käyttää erityisosaamistaan viisaammin kriisin syiden ymmärtämiseksi ja rauhan puolesta.”;”,”class”:”media-element file-media-original”} }]]

Olen pitkään seurannut sananvapautta puolustavan kansainvälisen kirjailijaliiton PEN:in toimintaa. Nyt huolestun siitä, että Helsingin sanomien juttu (HS.13.6.) Ukrainan sananvapaudesta suitsii arvostamani ihmisoikeusjärjestön kyseenalaisen viestin lähettäjäksi.

” Venäjän ja Ukrainan Pen-keskukset vastustavat yhdessä vihapuhetta” tuntuu laimealta otsikolta keskellä Ukrainan sisällissotaa. HS tiivistää, ettei Ukrainassa ole sananvapauden kriisiä vaan, että kriisi olisi vain Venäjällä. Tätä vahvistamaan toimittaja Majander yksisilmäisesti tulkitsee ruotsin Akatemian ja Nobel-palkitun, arvostettujen ja tunnustettujen ajattelijoiden johtopäätöksiä Ukrainan krsiisistä.

Mihin tällä pyritään? Itse haluan ajatella, että älymystö pyrkisi avaamaan fobioita. Hesarin juttu kuitenkin vahvistaa russofobiaa. Luulen, että puhelimet Suomen Pen:in puheenjohtajalla kirjailija Sirpa Kähkösellä ovat soineet. Minulla soivat hälytyskellot!

Oikeisto populismi ja fasismi ovat viime aikoina voimistaneet otettaan Ukrainassa ja koko Euroopassa. Olen PEN:in kanssa samaa mieltä siitä, että taiteilijoiden on syytä reagoida sananvapauden tilaan globaalisti ja myös Venäjällä. John Ralston Saul kansainvälisen PEN:in kandalainen puheenjohtaja sanoo, että ”Hanttiin on pistettävä”.

Väitän, että EU:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän geopoliittisen taistelun takia Ukrainassa on tänään sisällissota. On fakta, että Ukrainan oikeisto yhdessä fasististen voimien kanssa vainoaa toisinajattelijoita – ei vain kirjailijoita ja taiteilijoita mutta myös poliittisia puolueita kuten kommunisteja.

Taiteilijan ja kommunistin näkökulmasta olen erittäin huolissani. Hesari ottaa itselleen kyseenalaista kunniaa ja todentaa vanhan viisauden siitä, että sodissa ensimmäisenä hävitään totuus .

Taiteilijoiden, kirjailijoiden ja toimittajien tulisi kriiseissä ja sodissa käyttää erityisosaamistaan viisaammin kriisin syiden ymmärtämiseksi ja rauhan puolesta.

Kirjoittaja

JP Väisänen