Syrjäytynyt ei halua jäädä näkymättömäksi

Pidimme Vahti ry:n ruokajaon Vantaan kaupungintalon edessä. Tilaisuus veti paikalle noin 150 ihmistä hakemaan leipää ja sen päälle leikkeleitä. Halusimme osoittaa Vantaan valtuustolle, että toimintamme on tärkeää ja vaatimuksemme sopivan toimitilan osoittamisesta oikeutettu.

Paikalle oli saapunut paljon ruokakassin hakijoita ja jonkun verran myös eurovaaliehdokkaita, koska heidät oli erikseen kutsuttu. Muuten valtuutetut yrittivät ohittaa ulkona värjötelleet ihmiset mahdollisimman nopeasti.

Keskustan valtuutettu kertoi keskustellessamme, että hän halusi osoittaa kunnioitusta käytöksellään. Hän ei halunnut tulla ”tuijottelemaan” jonottajia. Ymmärrän logiikan, mutta valitettavasti näin tekemällä hän korosti entisestään juopaa ns. kunnon ihmisten ja niiden välillä, joilla ei mene aivan yhtä hyvin.

Itse juttelin monen jonottajan kanssa. Kaikki kiittelivät sitä, että kerrankin jollain poliitikolla oli aikaa ja kiinnostusta tulla keskustelemaan heidän kanssaan. He kun ovat muutakin kuin yhteiskunnan häiriö, joka tulee sivuuttaa nopeasti ja eleettömästi.

Ruokajonossa oleva ihminen saa todella harvoin kokemuksen siitä, että hänen ongelmansa kiinnostaa poliitikkoja ja päätöksentekijöitä, saatikka että niille haluttaisiin tehdä jotain. Hänestä tulee osa maisemaa. Häntä ei enää nähdä kuin korkeintaan haittana. Kuitenkin jokaisella ihmisellä on tarina, jokaisella on omat ilonsa ja surunsa.

Jokainen leipäjonossa seisoja ansaitsee tulla kuulluksi siinä kuin kuka tahansa ministerikin. Heidän ongelmansa pitää ottaa yhtä todesta kuin kenen tahansa huippujohtajan. Ihmisen arvo ei saa olla rahasta ja taloudesta kiinni. Vasta silloin voidaan puhua hyvinvoinnista.

Kirjoittaja

Tiina Sandberg