Susi nähty Jyväskylässä

Vuoden 1978 syksyllä, kun nuorena miehenä vietin kuukausia Heratissa, Kabulissa ja Kandaharissa, kirjoitin päiväkirjaani: ”En ikinä olisi uskonut, että tämä maa olisi näin tasa-arvoinen. Täällä tytöt ja pojat käyvät koulua yhdessä käsi kädessä ja pukeutuvat ihan samalla tavalla kuin venezuelalaiset! Myös mansikkapirtelö on loistavaa!”. No, silloin tuo naiivi nuori mies ei tiennyt, että tuo tasa-arvo oli silloin ihan uusi asia Afganistanissa. Se oli kommunistien luoma tasa-arvo. Mutta, tietenkään, ei mennyt kuin muutama kuukausi, niin ”vapauden ja tasa-arvon nimissä” Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Saudi-Arabia tunkivat imperialistiset kätensä afgaanien elämään. Nuo maat aseistivat islamilaisia mujahideen-sissejä, kuten myös myöhemmin äärifundamentalistisia talibaneja.

Afganistanin tasa-arvo ja rauha eivät kestäneet kauaa. Nuo lapset, jotka kävelivät yhdessä, todennäköisesti jäivät länsimaisten pommien alle. Heidän elämänsä, heidän unelmansa verisesti murskattiin länsimaisten imperialistien egoististen intressien vuoksi. Nuo lapset eivät olleet vain ”afganistanilaisia”. Heillä oli nimi. Jos verrataan Suomeen, he olivat vaikkapa Liisa ja Aleksi, joiden äiti oli Tiina ja isä Juhani.

Syyskuun 4. päivä 2017 Salmirannassa, Jyväskylässä, Suomessa. Maa, joka on ylpeä tasa-arvostaan, koulutuksestaan, sivistyksestään, päättää karkottaa afganistanilaisperheen, joka tuli pyytämään apua. Sabrina-äiti, Zaker-isä ja poikavauva Muhammad pakotetaan pois tästä meidän kauniista Suomestamme. Migrin mukaan he eivät mahdu joukkoomme. He ovat laittomia. Heille ei ole tilaa. Ei ole resursseja. Poliisit, joilla todennäköisesti on omiakin lapsia, tunnollisesti tottelevat käskyä. He eivät halua nähdä Muhammad-vauvaa eivätkä kuunnella Sabrinan surullista itkua tai Zakerin avunhuutoja. Poliisit vain tottelevat, koska se on heidän tehtävänsä.

Voi olla, että joku päivä saunan jälkeen ja olut kädessä kiltti poliisi, joka noudatti käskyä, katsoo uutisia: ”Susi nähty Jyväskylässä.” ”Afganistanissa pommitettiin koulua, useita lapsia kuoli ja heidän unelmansa ja pehmolelunsa jäivät raunioihin.” ”Suomelle kultaa, poika saunoo.”

Kirjoittaja

Miguel Lopez