On voitettava taistelu ja synnytettävä luokaton yhteiskunta

Karl Marx ja Friedrich Engels käyttivät luokkataistelun termiä ensimmäisen kerran Kommunistisessa manifestissa. Eräässä toisessa ja monin tavoin toisenlaisessa, joka päivä ilmestyvässä manifestissa – Helsingin sanomissa, innostuttiin tammikuun kuukausiliitteessä leikkimään yhteiskuntien luokka-ajatuksella.

Hesari istutti Jörn Donnerin, ja muita julkkiksia testiin joka paljasti heidän yhteiskuntaluokat. Lehden lukijat saattoivat itsekin vastata luokkakoneen kysymyksiin ja saada selville mihin luokkaa kuuluivat. Sosiologian professori Jani Erola ja Hesarin jakoi ihmiset ja koko yhteiskunnan ammatin, lähipiirin ammattien ja tulotason mukaan asiantuntijoihin, leipätyöläisiin, eliittiin, duunareihin, kipuajiin ja vähäosaisiin.

Lehden mukaan luokkakyselystä paljastui, että puhuminen yhteiskuntaluokista oli meistä suomalaisista kiusallista. Meille kommunisteille kysymys luokista ja pyrkimys luokattomaan yhteiskuntaa ei ole kiusallista. Se on herkullista ja se saa meidät puhumaan politiikkaa – paikallisesti ja internationaalisti.

***

Täytin kaikesta kiusasta ja ehkä juuri kiusallani Hesarin kuuluisan luokkakoneen. Nopean vastaamisen jälkeen kone tiesi luokkani. Sen mielestä olisin kipuaja.

Näitä tämmöisiä kipuajia olivat Akateemisen tai AMK-tasoisen koulutuksen omaavat ihmiset, joilla oli keskituloinen, turvallinen työpaikka. Kipuajat olivat tyypillisesti kohonneet koulutuksen ansiosta parempaan asemaan kuin omat vanhempansa. Jälkimmäinen piti paikkansa. Isäni oli junamies ja äiti hoiti lapsia kotona. Tästä siis tämä epämiellyttävä Kipuaja -nimi. Kipuajien ystävät löytyivät usein naapurustosta ja harrastuksista. Kipuajien ammatteina oli esimerkiksi sihteerin, kirjastonhoitajan, lastentarhanopettajan ja poliisin ammatit. Puolueen puheenjohtajia oli niin outo ammatti, että sitä ei luokkakone tuntenut. Kipuajille tärkeitä asioita olivat turvallinen elämä ja perhe. Lenkkeilyä, matkailua ja joogaa harrastettiin. Kipuajat seurasivat mediasta ajankohtaisia asioita ja viihdettä.

Oma kulttuurinen luokkani Hesarin mukaan oli eliitti. Olisiko sillä jotain syytä, että olen saanut äärimmäisen harvinaisen koulutuksen käsitetaiteilijaksi. Eliitin sanottiin matkustavan paljon, seuraavan maailman asioita ja harrastavan monipuolisesti kulttuuria. Eliitin jäsenet tunsivat paljon muita eliittiin kuuluvia. Varsinkin miehet harrastivat paljon. Lajeina mainittiin golf, hiihto, metsästys ja sisustus. En kyllä harrasta edellä mainituista mitään. Käyn kyllä elokuvissa ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsenenä saan runsaasti kutsuja erilaisiin tapahtumiin. Eliitti seurasi kotimaisia ja ulkomaisia paperi- ja verkkolehtiä. Kyllä työnkuvaani kuuluu seurata maailmaa ja kokoustaa matkojen takana. On seurattava ei vain impivaaraa vaan koko maailman vaaraa ja sen kokonaista palloistunutta kuvaa. Epämiellyttävä sana tuo eliitti kuitenkin on. Porvarien maailman kuvassa tietäminen, kulttuuri ja sivistys kuuluvat vain harvoille – eliitille. Siinä se epämiellyttävyys.

***

Kommunistinen nuorisoliiton mielestä Hesari, hallitsevalle luokalle ominaisesti yritti luokkakoneella ja kuuden luokan määrittelyllä sumentaa luokka-ajattelua ja saada yhteiskuntaluokat näyttämään identiteetti- tai kulttuuriryhmiltä.

Viisaat ja luokkatietoiset kommunistinuoret korostavat mainiossa julkialausmassaan,

http://komnl.fi/2014/01/kommunistinen-nuorisoliitto-haluaa-suomeen-luokkakantaista-politiikkaa/

että tärkein yhteiskunnallisia luokkia määrittelevä asia on tuotantovälineiden omistus. Yhtäällä on omistava luokka, toisaalla työväenluokka, joka omistaa vain itsensä — työvoimansa, ja sitäkin se joutuu päivittäin myymään vieraalle taholle.

Pidän siitä, että meidän nuoret raivostuivat porvarilehden koneesta ja sanoivat suoraan, että kysymyksessä oli yritys viedä luokkakeskustelua pois taloudesta ja politiikasta.

SKP on juuri ottanut uuden painoksen Marxin pääomasta. Marxilainen luokkajakokaan ei ole vanhentunut. On kiistaton ja kaduilla havaittava fakta, että tavan kansa – sinä ja minä, kansan enemmistö, 99%, ei missään mielessä omista SITÄ omaisuutta, jotta se voisi omistamisen kautta olla yhteiskunnallinen vaikuttaja. Toisaalta harvat henkilöt, miljonäärit ja rikkaat, se 1 %, joille omaisuus on kasautunut, päättävät yhä useammasta yhteiskuntamme toiminnosta ja ovat poliittisen vallan kahvassa. Köyhien ja vähäosaisten rooliksi meillä Euroopassa ja globaalisti on jäänyt velkaantuminen. Velasta on tullut yhteiskunnan valvonnan ja kontrollin muoto.

On hyvä, että Euroopan vasemmiston kongressi joulukuussa Madridissa 2013 päätti järjestää velkaseminaarin osana EU-vaalien ohjelmaa. Laajapohjaisessa seminaarissa 10.huhtikuuta Brysselissä tullaan keräämään jäsenpuolueista, joukkoliikkeistä ja yhteistyötahoilta tietoa ja käytännön taitoa kaikesta mikä liittyy poliittiseen keskusteluun velasta.

Euroopan vasemmiston johtopäätös nostaa velka EU-vaalien yhdeksi keskeisimmäksi sisällöksi ja koota velkapoliittista tietoutta kaikista EL:n jäsenpuolueista on erittäin tarpeellista.

Suomessa hallitus on sitoutunut kääntämään Suomen velkasuhteen laskuun ja tällä on suorat tuhoavat yhteydet julkiseen sektoriin, peruspalveluihin ja hyvinvointivaltion rakenteiden romuttamiselle. Hallitusohjelmassa puolueet sopivat automaattisesti valtiontalouteen tehtävistä leikkauksista ja veronkorotuksista jos valtion velkasuhde ei näytä kääntyvän laskuun ja valtiontalouden alijäämän bkt-osuus näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

EL:n velkaseminaari voi tuottaa merkittävää poliittisen työn taistelumateriaalia Suomen kaltaiseen tilanteeseen. Meillä EU-vaalit käydään nyt tilanteessa, jossa hallituspuolueet joutuvat laskelmoimaan kevään budjettiraamikeskusteluihin esitetyn kolmen miljardin leikkaus-suunnitelman vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen. Hallitukselle ei olisi hyväksi jos vasemmistoliitto torjuisi vaalit silmällä pitäen lisäleikkaukset ja lähtisi hallituksessa nyt sen mahdollisilla loppumetreillä. Hallitukselle olisi ongelmallista myös se jos vihreät lähtisivät hallituksesta ydinvoiman rakentamiseen liittyvän sopimuskiistan vuoksi. EU-vaalit saattavat johtaa hallitusohjelmassa päätetyn valtion talouden vakauttamisesta sovitun ohjelman aikataulun venyttämiseen yli vaalien.

***

Marxin mukaan kapitalistisessa yhteiskunnassa porvariston eli omistavan luokan ja proletariaatin eli työtätekevän luokan välille syntyy luokkataistelu, jonka proletariaatti voittaa ja syntyy luokaton yhteiskunta.

Kirjoittaja

JP Väisänen