Ökyrikkaat tuhoavat maailman
Tuntemamme elämäntapa on kohta historiaa liikakulutuksen ja ilmastokriisin myötä, ja me ihailemme varakkaita, jotka ovat siitä suurimmassa vastuussa.
Suomalaisessa Hymyhuulet-komediasarjassa tehtiin usein pilkkaa 1980-luvun lopun juppisukupolvesta, joka oli nousukauden myötä irtaantunut perinteisen varakkaan luokan vaatimattomuudesta ja päin vastoin pröystäili omaisuudellaan ja holtittomilla kulutustottumuksillaan.
Eräässä sketsissä Aake Kallialan näyttelemä juppi ja Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämä, selvästi alaluokkaisempi ja rikkauksiin tottumattomampi kaveri tulevat saunasta vilvoittelemaan. Kaikesta käy ilmi, että juppimainen elämäntapa on paitsi pröystäilevää myös yltiötuhlaavaa: mökin saunan kiuaskin pitää joka saunomiskerran jälkeen vaihtaa, kun se menee kelvottomaan kuntoon. Ökyrikas kun polttaa pesässä vain kalleinta koivuparkettia, joka kuumudessaan sulattaa joka lämmityskerta kiukaan, ja timpurit käyvät kiukaan sitten vaihtamassa aina uuteen. Lauteet on tietysti vesijäähdytetty, ettei jupin kermaperse kärvenny.
Kuten usein käy, parodia on joskus lähempänä totuutta kuin arvaakaan.
Amerikkalainen sosiologi ja Bostonin yliopiston apulaisprofessori Ashley Mears on tutkinut maailman rikkaimman prosentin elämäntapaa. Pääsyä ökypohattojen piiriin on varmasti auttanut Mearsin mallitausta, siinä universumissa ulkonäkö on kirjaimellisesti valuuttaa.
Tutkija vietti puolitoista vuotta rikkaiden VIP-bileiden täyttämässä elämässä ja dokumentoi etnografiset havaintonsa viime vuonna ilmestyneessä Very Important People -teoksessa.
Mears huomauttaa, että maailman rikkaimmat ihmiset elävät käsittämättömän tuhlailevaa ja kuluttavaa elämää. On syntynyt suorastaan rituaalinomainen tapa polttaa rahaa ja resursseja eri puolilla maailmaa järjestettävissä orgioissa. Globaali yökerhojen verkosto tarjoaa varakkaille mahdollisuuden juhlia jatkuvasti, kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää.
Kyseenalaisen maailmanennätyksen haltija lienee malesialaistaustainen bisnesmies Jho Low, joka tiettävästi kulutti Ranskassa Saint-Tropezilaisessa yökerhossa kerralla miljoona dollaria. Meiningissä oli mukana pullokaupalla talon kalleinta shampanjaa sekä useita maksettuja mallikaunottaria.
Ashley Mearsin mukaan Low’n kaltaisten yliampuvien hahmojen ympärille luodaan mytologiaa, joka houkuttelee muitakin toistamaan samanlaisia käytöstapoja – toki kenties vaatimattomammassa mittakaavassa. Ökyrikkaiden elämäntavan jäljitteleminen luo paitsi tulovirtoja myös pahasti velkaantuneita wanna-be-miljonäärejä, joita finanssipiirien on helppo hyväksikäyttää.
Juppikulttuuri syntyi 1980-luvulla ja on porskuttanut meidän päiviimme saakka, huolimatta lamakausista ja kriiseistä. Tätä nykyä maapallon rikkaimmain kymmenyksen elämäntapa vastaa puolesta kaikista hiilidioksidipäästöistä, mikä on kaikilla mittareilla kestämätöntä. Ilmastokriisin suurimmat syypäät eivät löydykään kehittyvistä maista, vaan varakkaasta eliitistä.
Mears toteaa, että koronaviruksen aikana on ollut mahdotonta pitää kurissa varakkaiden globaalia biletyskulttuuria: väki on valmis käyttämään miljoonia siihen, että rajoituksista ei tarvitse välittää ja maasta toiseen siirrytään jos ei muuten niin lahjusten turvin.
Voidaan kysyä, kuinka moni tarvitsee satoja, kymmeniä tai edes joitakin miljoonia dollareita tullakseen toimeen. Toinen ongelma on järjestelmä, joka sallii moisen pääoman kasaamisen – etenkin tilanteessa, missä rikkaan eliitin kerskaileva elämäntapa vaarantaa maapallon valtaosan olemassaolon edellytyksiä ja kirjaimellisesti tappaa päivittäin köyhiä nälkään, puhtaan veden puutteeseen ja hoidettavissa oleviin tauteihin.
Ja mitä me teemme?
Valtaosa meistä on kuin Hymyhuulten sketsin Peteliuksen esittämä, surkuhupainen hahmo: nuoleskelemme jupin takalistoa ja teeskentelemme perässä, että omaisuus tuo onnea ja tekee meistä parempia ihmisiä. Erityisesti visuaalisuuteen panostava sosiaalinen media Instagram on pullollaan melko tavallisten ihmisten valokuvia, joissa matkitaan luksuselämää: kuohuviini-illalliset, glamour-muoti ja Dubain-matkat ovat yleistä Instagram-kuvastoa ja uusintavat ideologiaa, jonka mukaan elämän huippuhetket on revittävä yltiöpäisestä, jopa tuhlailevasta kuluttamisesta.
Nostamme jatkuvasti esikuviksi miljardöörejä ja heidän kalliita tempauksiaan, kuten rakettilentoja ja maailmanennätysyrityksiä. Media on pullollaan ohjelmia, joissa hehkutetaan kerskailevaa, kuluttavaa elämäntapaa, komeita lukaaleja, glamourin täyteistä arkea.
Ökyrikkaat tuhoavat maailmaa ja me seuraamme sitä ihastellen televisiosta – ja matkimme perästä.
Kirjoittaja
Marko Korvela
