Nuorten esiinmarssi

Viime viikonlopun edustajakokouksessa muutamassakin puheenvuorossa nousi esiin, miten SKP:ssä on ”uusi polvi” ottamassa vastuuta. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Keskuskomiteaan on valittu useita nuoria naamoja, kaikkiaan kaksitoista alle 30-vuotiasta. Se on noin neljännes koko 50-henkisen keskuskomitean jäsenistä, ja suurin osa väestä on uusia. Toivon – ja uskon – että keskuskomitea tulee käymään reipastakin keskustelua politiikan suunnasta. Tämä keskustelu heijastunee myös muualle puolueessa.

Blogien perusteella näkee helposti, että Tuukka Koirikivi, Sippo Kähmi, Simo Suominen, Anna-Mili Tölkkö ja allekirjoittanut ovat kaikki omanlaisiaan tekijöitä. Sama pätee taatusti myös muihin keskuskomiteaan valittuihin alle kolmekymppisiin: nuori polvi ei ole yhteinäinen ryhmä.

Paavo Arhinmäki ehkä vaalikirjassaan Punavihreä sukupolvi asetti vastakkain Vasemmistoliiton vanhan polven ja nuoren polven. Minulla ei tuollaiseen vastakkainasetteluun ole halua, eikä tunnu muuten olevan kovin monilla vasemmistoliittolaisillakaan tällä hetkellä. Rajalinjat kulkevat jossain muualla. Kommunistien jos kenen olisi myös marxilaisuuden pohjalta syytä muistaa, että ainoa pysyvä ja varma asia tässä maailmassa on muutos. Siksi sukupolvenvaihdoskaan ei välttämättä pistä kaikkea uusiksi.

Itse en ainakaan ole heittämässä perinteitä roskiin. Jos se minusta on kiinni, SKP muistaa jatkossakin, että Suomi on luokkayhteiskunta, jossa duunarit ja porvarit eivät ole samassa veneessä. Samaan aikaan olemme kansainvälisiä, teemme lopun luonnon riistosta ja sovitamme rohkeasti marxilaisia ajatuksia uusiin aihepiireihin, kuten commonsit tai tietotyö.

Ennenkaikkea toivon, että meiltä löytyisi tekijöitä. Nyt on mahdollisuus tehdä todeksi ne asiat, joista monet puolueessa ja sen liepeillä vain puhuvat. Ja me voimme myös rakentaa todellista vasemmiston yhteistyötä – ei ainaisen naapureille huutelun pohjalta, vaan avoimen, kriittisen keskustelun varaan.

Kirjoittaja

Heikki Ketoharju