Ministeri Kiurun vastattava opetusvälineiden digitalisoinnin ja yhdenvertaisuuden tarpeeseen
Suomen lukioissa opiskelevat ovat tänään eriarvoisessa asemassa. Osassa lukioista kaikille opiskelijoille kustannetaan tietokoneet omiksi, kun taas suurin osa lukiolaisista joutuu maksamaan digitaaliset opiskeluvälineet itse.
En voi hyväksyä nykykehitystä, jossa suomalainen koulu eriarvoistuu ja opiskelumahdollisuudet riippuvat siitä sattuuko asumaan varakkaassa kunnassa tai onko itsellä rikkaat vanhemmat.
Opetustoimen tarpeisiin panostavien kuntien opiskelijat, ne joille läppärit hankintaan ovat siellä missä kilpailua tulevaisuuden hyvistä opiskelu ja työpaikoista käydään kisastadionin sisäradoilla kun taas moni lukiolainen, joka edelleen joutuu terottamaan lyijykynää digitaalisten välineiden lataamisen sijaan, joutuu tässä kilpailussa juoksemaan metsässä lenkkipoluilla koska näiden lukiolaisten kuntapäättäjät eivät ole lähteneet tukemaan riittävästi lukioiden perustarpeita.
Suurin osa lukioista vaatii tai suosittelee oman kannettavan hankkimista. Pian, ehkä jo kahden vuoden sisällä ylioppilaskirjoituksetkin tehdään sähköisesti. Käytännössä osassa lukioista harjoitellaan ja tehdään koulutehtäviä jo kokonaan henkilökohtaisilla koneilla kun taas toisissa lukioissa yhteiskäytössä olevia koneita käytetään harvemmin jos koskaan.
Tilanne on sietämätön ja jakaa opiskelijat selvästi kahteen kastiin. Lukioissa ja kunnissa ei ole koko maata kattavaa yhteistä linjausta siitä, täytyisikö opiskelijoilta edellyttää oman koneen hankintaa ja millainen koneen tulisi olla.
Ohjeistusta odotellessa tulisi opetusministeri Krista Kiurun ja valtion puuttua tähän epäreiluun peliin. Lukioiden talousarviot on hetimiten saatava sivistysvaltion edellyttämääle tasolle ja kuntoon niin, että kaikille opiskelijoille voidaan varmistaa tämän päivän mukaiset digitaaliset kirjoitus- ja opiskeluvälineet.
Demarien lempilapsi, yleisen oppivelvollisuuden pidentäminen 17 vuoteen, ei mennyt läpi Antti Rinteen johtamassa budjettiväännössä. Alexander Stubbin hallituksen budjetissa opetuksen tukemiseen on 50 miljoonaa aiempaa esitystä enemmän.
Suomalaisessa koululaitoksessa on varmasti monta tarvekohtaa johon tuo 50 miljoonaa voidaan helposti kohdentaa. Koululaisten opiskeluvälineiden digitalisointi on yksi näistä perustarpeista.
Nyt on tehtävä tarvittavat lisäbudjetoinnin jotta suomalainen koulu pysyy opiskelun kansainvälisessä eturintamassa. Nyt on katsottava kauas ja viisaasti, jotta suomalainen koulu jatkossakin tarkoittaa yhdenvertaista mahdollisuutta opiskeluun riippumatta opiskelupaikasta tai vanhempien varallisuudesta.
Kirjoittaja
JP Väisänen
