Marx ja veroparatiisit

Karl Marxin Pääoman kolmannen kirjan 27.luku ”Luoton rooli kapitalistisessa tuotannossa” on erittäin tärkeä myös ja nimenomaan nykyisten veroparatiisien luonteen ja olemuksen ymmärtämiseksi. Mainitussa luvussa Marx tarkastelee historiallista kehitystä, jossa tuotantoelämässä toimiva kapitalisti muuttuu pelkäksi johtajaksi ja toisaalta varsinaiset pääomanomistajat muuttuvat pelkiksi rahakapitalisteiksi.

Viimeksi mainituille luotto tarjoaa absoluuttisen käyttövallan ”vieraaseen pääomaan ja vieraaseen omaisuuteen ja siten myös vieraaseen työhön”. Se mitä keinotteleva rahakapitalisti toimissaan riskeeraa, on yhteiskunnallinen omaisuus, ei hänen (oma) omaisuutensa.

Luoton kahtalainen luonne

Luoton kahtalainen luonne kapitalistisessa tuotannossa ilmenee siten, että sen avulla pääoman uusintamisprosessi kiihdytetään äärimmilleen, koska vieraalla pääomalla operoivat rahakapitalistit ”panevat aivan toisella tavalla toimeksi kuin omistaja, joka…punnitsee arasti yksityispääomansa rajoitettuja mahdollisuuksia” (Marx). Samanaikaisesti luotto synnyttää kapitalismin sisäisten ristiriitojen väkivaltaisia purkauksia ja kriisejä sekä vanhan tuotantotavan hajoamisen aineksia ja luo edellytyksiä uudelle tuotanto-ja yhteiskuntamuodolle.

Marx tiivistää luoton kaksinaisen roolin kapitalistisessa tuotannossa seuraavasti:

”Luottojärjestelmälle ominainen kaksinainen luonne, kun se toisaalta kehittää kapitalistisen tuotannon liikkeellepanevan voiman, rikastumisen vieraan työn riistolla, paljaimmaksi ja valtavimmaksi peli-ja huijausjärjestelmäksi sekä rajoittaa yhteiskunnallista rikkautta riistävien harvojen (omistajien) lukumäärää yhä enemmän; kun se toisaalta muodostaa siirtymämuodon uuteen tuotantotapaan; juuri tämä kaksinaisuus antaa luoton pääjulistajille Law’ista Isaak Péreireen huijarin ja profeetan sekoituksen miellyttävän luonteen” (Karl Marx, Pääoma 3.osa. suom. 2015, s. 438).

Veroparatiisit ovat todellisia parasiitteja

Marxin analyysistä saattaa olla melko pitkä ajallinen matka nykyhetken veroparatiiseihin, mutta teorian kannalta nuo ”paratiisit” tai pikemminkin parasiitit ovat vain jatkumoa kuvitteellisen pääoman (fiktives Kapital) yhä täydellisemmälle irtoamiselle reaalitalouden piiristä.

Talouden verenkiertojärjestelmä on korvattu veronkiertojärjestelmällä

Nykyisten veroparatiisien avulla ja kautta on luotu kokonainen valtava veronkiertojärjestelmä yhteiskunnallisen pääoman ja omaisuuden siirtämiseksi huijareiden taskuihin. Yhteiskunnan taloudellinen ja sosiaalinen verenkiertojärjestelmä on korvattu ja saastutettu veronkiertojärjestelmällä. Näissä parasiiteissa tapahtuvat uhkapelit maksatetaan reaalitalouden piiristä (sillä mistään muusta konkreettisesta lähteestä niitä ei voida maksaa) eli lähinnä palkansaajien, pien- ja keskisuurten yrittäjien, työttömien, lapsiperheiden ja eläkeläisten toimeentulosta.

Sipilän hallitus!

Pöyristyttäviltä kuulostavat yhteiskunnallisten päättäjien toistelemat vakuuttelut ja hokemat, joiden mukaan näissä veroparasiittien käytännöissä ei ole mitään lainvastaista kunhan vain muistetaan ilmoittaa asiasta kotimaan veroviranomaisille. Ellei edes tätä muisteta, dementia on todella edennyt vaarallisen pitkälle!

Voidaan jopa kysyä, mitä iloa on sellaisesta pelkästä EU:n tekopyhästä läpinäkyvyyden (transparence) vaatimuksesta, jossa näkyy läpi lähinnä vain huijauksia ja petoksia, joita katsotaan läpi sormien.

Sipilän hallitus! Lopettakaa yhteiskunnan heikompiosaisiin kohdistuvat mielettömät leikkauksenne. Suunnatkaa iskunne ensimmäiseksi veroparatiiseihin!

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja erikoistutkija

(Edellä tekstissä Marxin mainitsema Law, John of Lauriston (1671- 1729) oli Ranskan finanssiministeri (1719-20) ja tunnettu mm. keinotteluistaan paperirahan liikkeelle laskemisessa. Niiden seurauksista kärsi koko Ranskan talous – ehkä vähän samaan tapaan kuin Suomen talous kärsii tällä hetkellä valtiovarainministeri Alexander Stubbin edesottamuksista. Péreire Isaak (1806-1880) oli ranskalainen pankkiiri ja bonapartisti).

Kirjoittaja

Seppo Ruotsalainen