Luokkataistelun moneus
Aika ajoin sitä ajautuu sosiaalisessa mediassa keskusteluihin siitä, mikä olisi tällä hetkellä paras tapa toimia kapitalismia ja fasismia vastaan. Yleensä, ehkä alustan jäykkyydestä johtuen, näissä keskusteluissa ei päästä puusta pitkälle. Eikä ainakaan minkäänlaisiin lopputulemiin. Viime kerralla, silläkin uhalla että leimautuisin hiukan “oldschooliksi”, ehdotin keskustelun siirtämistä jonkinlaiseen avoimeen keskustelutilaisuuteen. Myöhemmin aloin miettimään, että se ei ehkä ole pitkällä aikajänteellä se sopivin muoto kaikkien kapitalismia ja fasismia vastaan toimivien ihmisten yhteen tuomiseksi. Jonkinlaiselle sähköiselle välineelle, joka kokoaisi yhteen koko radikaalin vasemmiston kentän, olisi tarvetta. Sosiaalinen media vei osittain tilan vanhoilta keskustelufoorumeilta internetissä. Niissä käytiin parhaimmillaan hyvinkin yksityiskohtaista ja hyvin perusteltua väittelyä. Uskaltaisin jopa muistella, että se välillä myös johti johonkin konkreettiseen. Lienee turha haikailla vanhojen foorumien perään, mutta jotain uutta täytyisi syntyä pelkän “kommentoinnin” rinnalle. Some toimii kyllä hyvin monissa toiminnallisissa töissä, mutta syväluotaavaan teoreettiseen keskusteluun siitä ei ole.
Välineistä viis, keskustelussa tälläkin kertaa oli kysymys siitä, mihin kapitalismia vastustavien ihmisten tulisi toiminnassaan keskittyä. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, puolustan edelleen tätä kantaani: sitä tehdään, mikä aktiiveille sopii. Meillä on kaikilla omat vahvuutemme ja ihminen pysyy liikkeessä kauemmin, kun hän saa käyttää näitä vahvuuksia. Marxilaiseksi kasvaessa tulisi kyllä ymmärtää, että itsensä haastaminen myös uuteen työhön vie koko liikettä eteenpäin. Tai korjatkaa toki minua, jos kuulostan siinä kohtaa turhan ruusuiselta. Itsensä haastaminen toimii tässä kohtaa eräänlaisena henkilökohtaisena ristiriitana, jota ilman yhteiskuntakaan ei muutu erilaiseksi. Luokkataistelua käydään siis monissa paikoissa ja monilla eri keinoilla. Erilaiset tavat toimia kapitalismin kukistamiseksi ei sulje toisiaan pois.
Jatkan mielelläni juttelua erilaisista toiminnan muodoista myös somen kautta. Sekä avoimesti omalla nimellään keskustelevien, että nimimerkkien takaa mielipiteitään kertovien kanssa. Siihen en kuitenkaan tässä vaiheessa suostu, että puolueeseen liittyvälle olisi tarjota vain yhdenlaista tapaa toimia luokkataistelun kentillä.
Kirjoitus on julkaistu Tiedonantaja-lehdessä 4.11.2016
Kirjoittaja
Petra Packalén
