Lähikirjastojen puolesta!
8.2. lainan päivänä on paikallaan muistaa miten ahkeria kirjaston käyttäjiä me suomalaiset olemme. Opetusministeriön mukaan 80 % suomalaisista käyttää aktiivisesti kirjastopalveluita.
Pohjimmiltaan kirjastoilla on edistetty esimerkiksi yhtäläistä mahdollisuutta itsensä sivistämiseen, taiteen ja kirjallisuuden harrastamiseen, jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja kansalaisvalmiuksien ylläpitämiseen. Nykyajan kirjasto on kuitenkin myös paljon muuta.
Omasta kokemuksesta tiedän, että kirjastot ovat kullanarvoisia köyhälle opiskelijalle. Kurssikirjojen ostaminen omaksi on monelle opiskelijalle täysi taloudellinen mahdottomuus. Lehtisalit ja kirjaston internet tarjoavat mahdollisuuden pysyä ajan hermoilla, vaikkei taloudellinen tilanne antaisi myöten tilata lehteä kotiin kannettuna, tai maksaa internetiä. Lehtisalin lehdet selaamalla saa myös useamman kuin yhden näkökulman esimerkiksi yhteiskunnallisiin asioihin.
Kirjasto on myös yhteisöomistusta parhaimmillaan. Kirjastot ovat laajentaneet toimintaansa esimerkiksi harrastevälineiden ja sähkötyökalujen lainaamiseen. Tämä jos mikä on kestävän kehityksen suunta, jota tulisi kehittää eteenpäin karsimisen sijasta.
Lähikirjastojen merkitys on erityisen suuri lapsille ja nuorille. Monelle kirjasto on paikka missä vietetään aikaa koulun jälkeen. Erityisesti alueilla missä on jo karsittu nuorisotiloja.
Täytyy muistaa yhteiskuntaan rakennettu syrjäytymistä ehkäisevä kokonaisuus, jossa lähikirjastot ovat osa tätä yhteiskunnallista turvaverkkoa. Ikävä kyllä, näyttää siltä, että menossa on hyvinvointivaltion alasajo, jossa kokonaisuutta ei osata hahmottaa, eikä varsinkaan kerrannaisvaikutuksia näennäisesti pienille toimille.
Yhteiskuntamme turvaverkot harvenevat, kustannukset näkyvät nousevina kuluina sosiaali- ja terveyspuolella. Nuoriso- ja harrastetiloja on jo keskitetty rankasti ja harvennettu kasvukeskusten ulkopuolelta. Syrjäytyminen ja sen kalleus yhteiskunnalle on päivän polttava sana, mutta silti toteutetaan syrjäyttävää politiikkaa ja koetetaan kompensoida seurauksia kalliiksi tulevilla projekteilla ja hankkeilla.
Pakkoliitokset harventamaan kirjastoverkkoa?
Aivan kuten muidenkin lähipalveluiden suhteen, kirjastoverkkoa harvennetaan kuntaliitosten seurauksena. Puhutaan tehostamisesta, mutta oikeasti kyseessä on säästöjen hakeminen niiden kustannuksella, jotka eivät asu kasvukeskuksissa. On hyvä muistaa, että kirjastot turvaavat myös perustuslaillista oikeutta omaehtoiseen itsensä sivistämiseen. Haja-asutusalueiden asukkaat jäävät tässäkin huonompaan asemaan lähikirjastojen lakkautusten seurauksena. Myös haja-asutusalueilla asuvat maksavat kuitenkin veroja, joilla nämä palvelut kuuluisi ylläpitää. Jos tämä on kehityssuunta, näkisin vähintäänkin aiheellisena, että kasvukeskuksissa asuvat maksaisivat korkeampaa veroa palveluverkon keskittämisen seurauksena saamistaan eduista.
Ongelma tämän hetkisessä politiikassamme kirjastopalveluiden suhteen on tietenkin se, ettei kapitalistinen, maksimaaliseen kulutukseen ja ikuiseen kasvuun tähtäävä järjestelmä voi hyväksyä yhteisöomistusta.
Pelkäänpä siis, että kunnes poliittinen ilmapiiri muuttuu, joudumme vain seuraamaan hyvinvointivaltion rakenteiden murentumista.
Kirjoittaja
Susanna Rissanen
