Kulttuuri luo hyvinvointia

Leikkaukset näkyvät laajasti suomalaisissa kunnissa. Tänään YLE uutisoi Keminmaan kunnasta, jossa kunta on myymässä pois kaupungin omistamaa konserttiflyygeliä. Esitys hyväksyttiin sivistyslautakunnan kokouksessa keskiviikkona. Alkuperäisen esityksen asiasta oli tehnyt Perussuomalaisten valtuustoryhmä.

Pienistä puroista yritetään Keminmaassa säästää. YLEn jutussa haastateltu pianisti Jouni Somero arvioi flyygelin virityskustannukseksi 100 euroa, jolloin vuotuiset kustannukset kunnalle flyygelistä, 200 euron vakuutuskustannuksen mukaan lukien, ovat 300 euroa. Tietämättä tarkemmin Keminmaan kunnan vuotuisen budjetin suuruutta epäilen, että 300 euron satsaus flyygelin ylläpitoon ei kaada kunnan taloutta, saatikka flyygelin myyminen tuo säästöjä., pikemminkin päinvastoin, kuten YLEn jutussa Somero toteaa ” Esimerkiksi viime kesänä Pori Jazzeissa vuokratun flyygelin kanssa tuli virittäjäkin mukana ja sen kustannukset olivat yli 2 000 euroa kuljetuksineen ja virityksineen.”. Mikäli itse osaan laskea oikein, on tänäkin vuonna kunnan omistama flyygeli tuonut tuloja 1700 euron edestä.

Henkilökohtaisesti toki pianopedagogiopiskelijana kyseinen politiikka ihmetyttää suuresti. Vaikka lauluviikkoja ei enää Keminmaassa järjestetäkkään, tekee flyygelin mahdollinen pois myynti hallaa kunnan kulttuurielämälle. Jos vuosittain oman flyygelin ylläpito on liian suuri kustannus, niin tuskin mahdollisia tulevia konsertteja varten kunta on valmis satsaamaan tuhansia euroja flyygelin vuokraamiseen.

Tämä on kuitenkin vain pieni esimerkki siitä, kuinka valitettavan usein nimenomaan kulttuuri on se, mistä yhteiskunnassa säästetään. Valtion tasolla kulttuurialalla opiskelu on tuottamatonta. Lisäksi usein, kun kunnissa yritetään hankkia säästöjä leikkausten aikaansaamiseksi, on kulttuuripuoli ensimmäisenä leikkurin alla, oli kyse sitten musiikinopetuksesta tai kirjastopalveluista, Keminmaan tapaus on vain yksi ääriesimerkki, mutta valitettavasti ei tulevaisuudessa varmaankaan ainoa.

Ongelma on siinä, että usein ei nähdä, tai ei haluta nähdä, sitä tosi asiaa, että kulttuuri ja sen tukeminen nimenomaan lisäävät ihmisten hyvinvointia yhteiskunnassa. Muistan muutama vuosi sitten, kun kävin laulajan kanssa tekemässä joulun alla konsertteja palvelutaloissa, esittäen eri joululauluja. Monista kuuntelemaan tulleista vanhoissa ihmisistä huomasi, kuinka kyseinen virike aidosti lisäsi heidän hyvinvointiaan.

Toisesta päästä katsottuna voidaan taas miettiä, kumpi tulee pidemmän päälle kunnalle halvemmaksi: lakkauttaa esimerkiksi nuorten käyttämiä bänditiloja, vai nimenomaan tukea bändi- ja muuta kulttuuritoimintaa, ja näin lisätä nuorten harrastusmahdollisuuksia, ja sitä kautta nuorten hyvinvointia.

Kulttuuriin panostaminen on yllättävän pieni rahallinen panostus siihen nähden, että se lisää ihmisten hyvinvointia, ja vähentää näin muita yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.

Kulttuurin tukeminen on pitkän ajan politiikka, eikä sitä täydy leikata lyhyelläkään aikavälillä.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Blogspot-blogissani.

Kirjoittaja

Tuukka Koirikivi