Kommunismi ei toimi

Ihminen on perusluonteeltaan itsekäs, omaan napaansa tuijottava ja ahne olento. Sen vuoksi sosialismin ja kommunismin kauniit periaatteet eivät toimi.

Tätä liturgiaa saa aina tasaisin väliajoin kuulla ja monella eri foorumilla. Väite on esitetty varmasti niin kauan kuin kommunistinen liike on ollut olemassa.

Mutta pitääkö väite paikkaansa? Asiaa pitää tarkastella marxilaisen materialistisen historian ja ihmiskäsityksen pohjalta.

Ihmisellä on tietyt perinnölliset ja biologiset lähtökohdat, mutta ne eivät ole historiallisesti muuttumattomia.

Ihmisen aivojen ja tietoisuuden kehitys eroaa useimmista muista eläinlajeista. Ne aivojen osat, joissa ihmisen monimutkaisimmat kognitiiviset toiminnot tapahtuvat, kehittyvät voimakkaasti vasta syntymän jälkeen. Ihminen on syntyessään muita eläinlajeja alikehittyneempi ja avoimempi, mikä mahdollistaa aivojen yhteisöllisen kehittymisen ja esimerkiksi kielen oppimisen. Ihminen on tässä mielessä syvästi historiallinen, ja historiallisuus onkin viimeisimmän tutkimuksen mukaan homo sapiens sapiensin biologinen ominaisuus aivan samalla tavalla kuin vaikkapa pystyasento.

Marx ei väheksy ihmisen yksilöllisyyttä. Päin vastoin, Marx toteaa, että ”juuri hänen erityisyytensä tekee hänet todelliseksi yksilölliseksi yhteisön jäseneksi”. Marx kiinnittää huomiota siihen, miten itse kunkin yksilöllisyys kehittyy.

Yksilön olemus sijaitsee hänen syntyessään paljolti potentiaaleina hänen ulkopuolellaan, ympäristössä, ennen kaikkea perheessä ja yhteisössä, missä hän kasvaa. Ihminen kehittyy yksilöksi ottamalla haltuun ympäristöä käytännöllisen toiminnan, työn kautta. Ensimmäinen käyttämämme työkalu on kommunikaatio, kieli.

Samalla ihminen muuttaa oppimisen kautta paitsi itseään myös ympäristöä. Vaikka ihminen on tiettyyn rajaan asti olosuhteiden ja kasvatuksen tuote, toisaalta juuri ihmiset itse muuttavat olosuhteita ja kasvatusperiaatteita. Ihmisellä esimerkiksi on biologisperäisiä tarpeita, mutta Marx korostaa vahvasti ihmisten tarvemaailman yhteiskunnallista ja historiallista muuntuvuutta.

Marx toteaakin, että mikäli olosuhteet muovaavat ihmisen, on olosuhteet muovattava inhimillisiksi. Toisin sanoen, jos ihminen syntyy ja kasvaa ympäristössä, joka arvostaa ja korostaa ahneutta ja itsekkyyttä, hänestä todennäköisesti kasvaa ahne ja itsekäs. Vastaavasti solidaarisuutta ja myötätuntoa ylläpitävä yhteiskunta tuottaa sen mukaisesti ajattelevia yksilöitä.

Kyseessä on periaatteessa sama asia, josta kertoo vanha Pohjois-Amerikan Cherokee-kansan sananlasku: meissä kaikissa on sisällämme sekä paha että hyvä susi – niskan päälle pääse se, kumpaa me ruokimme.

Marxilaisesta ihmiskäsityksestä kumpuava kommunismi pyrkii ruokkimaan juuri tätä hyvää sutta. Kommunismin toimivuus on ruokintaprosessin onnistumisesta kiinni – eli luokkataistelukysymys.

Lähteet:

Jukka Heiskanen: Karl Marx filosofina. DSL & Karl Marx -seura 2015. Sivut 35-40.

Eetu Viren: Raha ja työvoima. Tutkijaliitto 2018. Sivut 24-26.

Kirjoittaja

Marko Korvela