Kokemuksia työajan lyhentämisestä entisestä elämästä

[[{”fid”:”1505″, ”view_mode”:”media_original”, ”fields”:{”format”:”media_original”,”field_file_image_alt_text[und][0][value]”:””,”field_file_image_title_text[und][0][value]”:””}, ”type”:”media”, ”link_text”:null, ”attributes”:{”style”:”float: Ossi Kähmi: ”Lyhentämällä työaikaa riittää jokaiselle kokopäivätyö eikä osa-aikaisia ja tarvittaessa töihin huudettavia tarvita”.;”,”class”:”media-element file-media-original”} }]]

Olin ennen Tukholman paikallisliikenteessä metroliikenneosastolla yleismiehenä. Se oli sikäli myönteistä aikaa että työnteon lisäksi aikaa ja voimia riitti moneen muuhunkin. Kahdeksantuntinen työpäivä oli nimittäin harvinaisuus. Yleensä työpäivät olivat huomattavasti lyhyempiä. Raitiovaunuissa oli ennen rahastajat, metrojunissa junavahdeiksi sanotut, jotka huolehtivat ovien avaamisesta ja sulkemisesta sekä lähtömerkin antamisesta kuljettajalle. Myös busseissa oli ennen rahastajat. Asemillakin lipunmyyjiä oli enemmän. Automaation lisääntymisen myötä kävivät rahastajat ja lipunmyyjät tarpeettomiksi. Kansankotiajattelun hengessä työaikoja lyhennettiin, ettei ketään tarvittu irtisanoa. Esimerkiksi yövuoro kaikkine lisäaikoineen sai olla vain kuusi tuntia. Palkkoja ei vain pidetty ennallaan – niitä korotettiin. Perustelukin oli ihan selvä: kun yksi ihminen teki kahden työt, oli palkkaa lisättävä. Siitä hyötyivät sekä työn teettäjä että työntekijä. Ei tietenkään kaksinkertaista palkkaa maksettu vaan korotus oli ehkä 10 prosenttia.

Miksi kerron tällaista josta on kulunut jo useita vuosikymmeniä? Valitettavasti näin hyviä kertomuksia ei uudemmalta ajalta ole tiedossani. Niin sanottujen Pekkas-päivien sopimisesta on pian yhtä kauan kuin noista Ruotsin tapahtumista. Automaatio ei ole kuitenkaan jämähtänyt paikoilleen vaan työn tuottavuus on huimasti lisääntynyt kaiken aikaa. Hyöty tästä on kuitenkin työntekijöille ollut melko pieni verrattuna pääomatulojen kasvuun. Nykyisin oikeisto vaatii työaikojen pidentämisestä piittaamatta lainkaan siitä, että työttömien määrä lisääntyy samaan aikaan.

Työajan yleinen lyhentäminen pitää työväenliikkeen historiallisen perinteen mukaan olla mukana jokaisessa työehtoneuvottelutilanteessa. Kun kauppiaat vaativat aukioloaikojen vapauttamista, pitää siihen vastata, että käyhän se kun samalla lyhennetään työaikaa. Kun ruuhkahuippujen tasaamiseksi ehdotetaan nollasopimuksia, pitää vastata että lyhentämällä työaikaa riittää jokaiselle kokopäivätyö eikä osa-aikaisia ja tarvittaessa töihin huudettavia tarvita. Kun tarjotaan motivaation lisäämiseksi värikkäitä taukotiloja ja kuntosaleja, voi vaikka sanoa että lyhentämällä työaikaa motivaatio kasvaa puoli-ilmaiseksi.

Kirjoittaja

Ossi Kähmi