Jälkijytky

Kuuden puolueen hallitusneuvottelujen kaatuminen oli jytkyn jytky. 13 päivää jatkuneita neuvotteluja hallitsi kokoomuksen ja SDP:n kädenvääntö. Neuvotteluja vaikeutti myös perussuomalaisten uhka, pelko uudesta ”jytkystä”.

Neuvottelut katkesivat kiistaan veroratkaisusta, erityisesti arvonlisäveron korottamisesta. Julkisuuteen kerrottujen tietojen mukaan kiistassa oli kyse noin 800 miljoonasta eurosta. Suurimmasta osasta hallitusohjelmaa ja myös valtiontaloutta koskevia asiosta oli jo sovittu.

Jo vähän ennen neuvottelujen katkeamista alkoi liikkua huhuja siitä, että jotkut kokoomuksessa halusivat pelata vasemmiston ulos ja palata porvarihallituksen pohjalle. On vaikea uskoa, että Jyrki Katainen olisi näyttänyt ovea vasemmistolle ilman, että oli ennalta varmistanut ainakin joidenkin välikäsien kautta mahdollisuuden saada keskusta mukaan. Mutta onko keskusta siihen valmis ja miten yhtenäisesti? Ovathan jotkut sekä keskustan että SDP:n piirissä puhuneet myös punamullan puolesta.

Paluu porvarihallituksen pohjaan nosti keskustan ohella vihreät temppelin harjalle. Tänään Katainen on avannut uudelleen ovea myös perussuomalaisten kanssa käytäville neuvotteluille. Onko tämä vain pelin politiikkaa? Vai eikö kokoomuksen johto usko, että perussuomalaisten integroiminen kantamaan vastuuta eurokriisistä ei onnistu yhtä helposti kuin aikoinaan SMP:n kohdalla? Entä tyytyvätkö vihreät heille varattuun rooliin kokoomuksen ”puisto-osastona”?

SDP ja Vasemmistoliitto eivät hyväksyneet kokoomuksen ajamaa tasaverolinjaa. Siitä heille pisteet. Seliteltävää SDP:lle ja Vasemmistoliitollekin kuitenkin jäi. Mistä leikkauksista ja veronkorotuksista he olivat valmiita sopimaan, kun kokonaisuutena oli kyse 1,2 miljardin veronkorotuksista ja 1,9 miljardin menoleikkauksista?

Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan kuuden puolueen edustajat olivat päässeet pitkälti yhteisymmärrykseen monien leikkausten ja joidenkin veronkorotusten lisäksi muun muassa kuntien karsimisesta, EU-politiikasta, asehankinnoista, uusien ydinvoimalalupien voimassapitämisesta jne. Toisaalta sopu oli tiettävästi syntymässä myös perusturvan osittaisesta korottamisesta ja eläkeiän säilyttämisestä nykyisenä.

Kokoomuksen johtamiin hallitusneuvotteluihin lähtöä perusteltiin SDP:ssä ja VAS:ssa sillä, että hallituksessa voi vaikuttaa, mutta oppositiossa vain ”huudella”. Timo Soini vaikutti kuitenkin kaiken aikaa hallitusneuvotteluihin, vaikkei ollut niissä edes mukana.

Toivottavasti SDP:n ja VAS:n johdossa unohdetaan nyt oppositiopolitiikan vähättely ja haikailut kokoomusvetoiseen hallitukseen. Vasemmistopolitiikan perusta on luottamus mahdollisuuksiin rakentaa ay- ja kansalaisliikkeiden joukkovoimaan nojaavaa vastarintaa ja vaihtoehtoja. Samoin on syytä unohtaa Säätytalolla luvatut kompromissit ja selkiyttää vasemmistolaisen politiikan suunnanmuutoksen vaatimukset.

Yrjö Hakanen

Kirjoittaja

Kommunistiblogi