Alhaalta ylöspäin pyydetään ja ylhäältä alaspäin annetaan

Näin Helsingissä asuvana huomaan yhä useammin kadun varrella tutun näyn: rahaa pyytävän kerjäläisen. Kontulan ostarilla vastaan tuli nainen ilman jalkoja, kuppia heiluttaen. Varmasti jokaisesta meistä tällainen köyhyys tuntuu pahalta. On kuitenkin myös ihmisiä, joille rahaa pyytävät köyhät ovat ennen muuta järjestyshäiriö.

Helsingissä oikeistopuolueet ovat toistuvasti vaatineet kerjäämisen kieltämistä. Etenkin Perussuomalaisilta ja Kokoomukselta tätä vaatimusta kuulee. Varmaan on niin, että kun ei kotimaan köyhien asioita saada kuntoon, on parempi siirtää huomio niihin, joilla menee vieläkin huonommin.

Aika ajoin jopa kuulee, että kerjäämisen taustalla olisi järjestäytynyttä rikollisuutta. Väite elää sitkeästi, vaikka Helsingin poliisi muutama vuosi sitten teki selvityksen, ja tulos oli selvä: kerjäämisen taustalla Helsingissä ei ole järjestäytynyttä rikollisuutta.

Minä annan lantin kerjäläiselle, aina jos sellainen sattuu taskusta löytymään. En kuvittele, että sillä maailman epäoikeudenmukaisuus poistuu. Olisi kuitenkin epäinhimillistä olla auttamatta.

Minulla on ollut vuosia tili Sampo Pankissa. Asunnon vuokraa olen vuosia maksanut suurille vuokrayhtiöille. Ostan kaupasta tuotteita, jotka on valmistettu epäeettisissä oloissa. Osa vaatteistani on luultavasti tehty lapsityövoimalla. Kaikki liikkuu paikasta toiseen bensalla, jonka tuottavat suuret öljy-yhtiöt. Näin käytän satoja euroja kuukaudessa, eikä kukaan kyseenalaista valintojani. Mutta silloin, kun annan euron kerjäläisen kuppiin, joku kysyy minulta, miksi tuen järjestäytynyttä rikollisuutta. Mitä tuo kaikki muu sitten oikein on? Ja kenen etua tässä oikein puolustetaan?

Viime viikolla keskusteltiin siitä, miten hallituksen politiikka kasvattaa tuloeroja ja köyhdyttää kaikista köyhimpiä entisestään. Aihe on tärkeä, ja itse kaipaisin myös ideoita käytännön toiminnaksi ja taisteluksi. Onko tarkoitus vain katseella seurata tuloerojen kasvamista? Ei kai sentään. Kyllä tässä täytyy ryhtyä kamppailuun köyhien ihmisten oikeuksien puolesta.

Tuloeroista puhuminen ei myöskään vielä sinällään ole riittävää, ellei puhuta myös tulonjaosta ja siitä, missä vauraus syntyy. Jos tuloeroja halutaan kaventaa, tämän syksyn liittokierroksella pitäisi saada aikaan selkeät palkankorotukset.

On silmiinpistävää, miten köyhistä ihmisistä puhutaan vähän alentuvaan sävyyn. Ikäänkuin jonkun muun pitäisi hoitaa heille paremmat oltavat. Köyhäthän voisivat myös itse järjestäytyä ja ajaa oikeuksiaan. Tuloerojen kaventaminen vaatii järjestäytyneen työväenliikkeen.

Meille kommunisteille köyhyys ei ole vain hyväntekeväisyyskysymys, vaan se on yhteiskunnan rakenteellinen ongelma, joka voidaan poistaa järjestäytymällä ja kamppailemalla parempien olojen puolesta. Silloin ei olla ylhäältä tulevien lanttien varassa.

Kirjoittaja

Heikki Ketoharju