Varhaiskasvatus, koulut ja opiskelu

Jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja opetukseen riippumatta perheen tulotasosta ja asuinalueesta. Kun lapsi kasvaa nuoreksi ja siirtyy koululaisesta opiskelijaksi, on huolehdittava paikan löytymisestä toisen asteen oppilaitoksessa myös silloin, kun peruskoulutuksen suorittaminen viivästyy. Henkilökunnan riittämättömyys on tosiasia niin peruskouluissa, erityisesti alakouluissa, kuin toisen asteen oppilaitoksissakin. Rakennusten sisäilma- ja homeongelmat ovat arkipäivää ja kuntien on korjattava oppilaitoksiaan enemmän.

Vaikka päiväkotien henkilöstömitoitus palautettiin 2020 aikaisemmalle tasolleen, on hoitajien määrä silti käytännössä liian vähäinen. Tavoitteita ja tehtäviä lisätään jatkuvasti, vaikka henkilöstön määrä pysyy samana tai jopa pienenee. Näiden päätösten vaikutusta lasten hyvinvointiin ei tutkita tarpeeksi.

Työelämän muutokset edellyttävät myös vuorohoitopaikkojen lisäämistä. Päiväkodeissa on oltava jokaisessa päiväkotiryhmässä vähintään kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa ja lasten- tai lähihoitajaa. Heidän lisäkseen on oltava myös riittävä määrä muuta varhaiskasvatukseen kouluttautunutta ja pätevää henkilökuntaa, kuten avustajia ja erityisopettajia. Alle 3-vuotiaiden ryhmissä on tulisi olla vähintään 2 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa ja varhaiskasvatuksen opettaja. Erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeet on huomioitava ryhmän suhdelukua pienentävästi ja tarvittaessa lapselle on järjestettävä avustaja. Erityislapsille on taattava heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa suunnatut toimet ja palvelut. Varhaiskasvatusta ei voi tehdä leikisti.

Varhaiskasvatuksen on oltava maksutonta kaikille lapsille.

Peruskoulun lähtökohtana on turvallisen kokoinen koulu lähellä oppilaan kotia. Liian pitkät päivät rasittavat pienimpiä koululaisia. Lapsella on oltava mahdollisuus päästä iltapäivähoitoon vanhempien tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta. Erilaisista taustoista ja kulttuureista tulevien oppilaiden tarpeita on huomioitava paremmin. Erityislapsille ja nuorille on järjestettävä heidän tarvitsemansa palvelut. Erityiskouluihin ohjattaessa on erityisesti huolehdittava koulukuljetusten sujuvuudesta.

Päiväkodin ja koulun vuosisuunnitelmiin ja päiväohjelmiin ei saa sisällyttää jumalanpalveluksia, hartaustilaisuuksia eikä uskonnollisia toimituksia. Uskonnonopetus on lopetettava varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja lukiossa. Sen sijaan elämänkatsomustiedon asemaa on vahvistettava ja se on avattava kaikille valittavissa olevaksi katsomusaineeksi.

Uusien digitaalisten laitteiden ja ohjelmistojen hankkimisen ohella on osoitettava riittävät määrärahat myös opettajien palkkaamiseen, opastamiseen ja kouluttamiseen. Monissa kouluissa myös koulunkäynninohjaajien, kuraattorien, psykologien, terveydenhoitajien ja lääkäreiden resurssit ovat riittämättömät. Niihin on saatava tuntuva lisäys. Lisäksi on huolehdittava, että laitteiden tekninen ylläpito järjestetään kunnolla. Kouluissa on oltava laitteiden käyttöä varten riittävät verkkoyhteydet.

Sipilän hallituksen ennätyksellinen toisen asteen koulutuksen määrärahojen leikkaaminen on korvattava täysimääräisesti tänä aikana tapahtunut kustannustason nousu huomioiden. Ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden verkon karsiminen lisää eriarvoisuutta. Tämä on huomioitava nyt, kun oppivelvollisuutta pidennettiin. Koulutuspaikkoja on oltava tarjolla kohtuullisen matkan päässä. Samaan aikaan on turvattava rahoitus opettajaresurssien ja opetuksen laadun parantamiseen. Mahdollisuus jatko-opintoihin oppivelvollisuuden päättyessä on turvattava myös niille nuorille, joiden opiskelupolku syystä tai toisesta pitkittyy.

Oikeus lähiopetukseen tulee säilyttää yhtäläisenä. Etäopetuksen lisäämistä ei tule säästöjen varjolla mahdollistaa. Lähiopetuksella voidaan tarjota opiskelijalla hänen tarvitsemaansa henkilökohtaista tukea ja apua paremmin sekä huolehtia yhdenvertaisesta oikeudesta laadukkaaseen opetukseen.