Arjo Suonperän vappupuhe 2021
Tänä vuonna on keskeisintä politiikassa neljä asiaa: 1. tulonjaon muutos ja kapitalismin jatkaminen, 2. tuki läntiselle sotilasliittoumalle Suomen miljardien hävittäjäkaupalla, 3. terveyspolitiikka, voitontavoittelu ja vallankäyttö, ja 4. demokratian ja ihmisarvoisen elämän edellytysten sekä moraalin kuihtuminen ja vallansiirto EU:lle.
1. Kapitalismin jatkaminen ja tulonjaon muutos
Koronapandemia on osoittanut, kuinka kapitalistinen talousjärjestelmä ei pysty taistelemaan pandemioita vastaan kapitalismin raameissa. Kuitenkin maamme hallitsevat puolueet, suurpääoma ja eliitti pyrkivät härkäpäisesti jatkamaan asioitten hoitoa samalla talousjärjestelmällä mahdollistaakseen pienelle omistavalle vähemmistölle jatkossakin voitontavoittelun toisten kustannuksella.
Valtion kautta jaetaan koronan ja ilmastosuojelun nimissä miljardeja rahatukea yritysmaailmalle, jotta sen puitteet pysyisivät jatkoa ajatellen pystyssä ja seuraavassa käänteessä jaetut miljardit maksatetaan veronmaksajilla ja muulla omistamattomalla väestöllä muuttaen tulonjakoa työmarkkinoilla heikoilla sopimuksilla tai ay-liikettä heikentämällä, esimerkiksi kieltäytymällä tekemästä kollektiivisia työehtoratkaisuja.
2. Tuki läntiselle sotilasliittoumalle Suomen miljardien hävittäjäkaupalla
Suomi ei oman maansa puolustukseen tarvitse miljardien hävittäjiä, kaupalla vain tuetaan ja luodaan läntisen sotilasliittouman ilmahyökkäysvoimaa ja puolustusta ja rahoitetaan läntistä aseteollisuutta sekä sidotaan Suomea kiinni liittouman hyökkäys- ja uhkaussuunnitelmiin Venäjää vastaan. Samalla heikennetään Suomen ulkomaankauppaa ja teollisuutta. Hävittäjämiljardit tulisi sen sijaan käyttää kuntapalvelujen tukemiseen ja parantamiseen. Ei ole järkeä leikata suomalaisten palveluista ja elintasosta muitten maitten sapelinkalistelun tukemiseksi.
3. Terveyspolitiikka, voitontavoittelu ja vallankäyttö
Pandemioitten esiintyminen ei ole uusi ilmiö. Niiden torjumiseksi ja hoitojen parantamiseksi ja riittävyyden ja nopeuden turvaamiseksi ei ole varsinkaan pitkäjännitteisesti tehty ollenkaan riittävästi. Pääosin terveyspolitiikkaa ja terveydenhuoltoa on pyritty jättämään yksityisen voitontavoittelun varassa hoidettavaksi. Pitkään kiistelty Sote-uudistus on tästä valitettava esimerkki. Paitsi yksityistä voitontavoittelua, on terveyspolitiikka yhä enemmän leimautunut myös vallankäytön välineeksi.
Julkista tukea jaetaan valikoivasti tietyille tahoille ja toiset jäävät ilman puhumattakaan, että sairauksista kärsivät ihmiset jäävät vaille kompensaatioita ja tehokasta hoitoa. Erilaiset kiellot ja rajoitukset aiheuttavat seuraamuksia kovin eri tavoin eri tahoille. Vähävaraiset oppositiovoimat kärsivät toimintavapautensa ja ihmisten pandemioista kokeman pelon vuoksi paljon raskaammin kuin varakkaammat poliittiset toimijat tai sellaiset, jotka saavat poliittiselle toiminnalleen tukea julkisista varoista. Pandemiarajoitusten olot suosivat esimerkiksi vaalien käynnissä vallassa olevia puolueita tai puolueita, joilla on taloudellisia resursseja vaikuttaa äänestäjien mielipiteisiin rajoitusoloissa uusilla tavoin.
4. Demokratian ja ihmisarvoisen elämän edellytysten sekä moraalin kuihtuminen ja vallansiirto EU:lle
Koronapandemian varjolla EU on ajanut häikäilemättä eteenpäin unelmaansa päästä muodostumaan oikein liittovaltioksi jäsenmaittensa yläpuolelle, jolloin se saisi yleisen toimivallan kaikkiin valtiollisiin asioihin suhteessa jäsenmaihinsa ja mikä tärkeintä oman verotusoikeutensa jäsenmaittensa kansalaisiin. EU:n ns. elvytyspaketin hyväksymiseksi jäsenmaitten poliittisia päättäjiä painostetaan vallassa olevan EU-eliitin taholta hyväksymään kunkin maan osalta paketin sitovuus väittämällä, että tilanne muka on niin vaikea ja kriittinen, että hyväksymättä jättäminen aiheuttaisi vielä suurempia menetyksiä jäsenmaille.
Toisin sanoen luodaan uskomus, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä vallansiirto EU:lle ja yhteisvastuu EU:n näin syntyneistä miljardiveloista. Mitä merkitystä demokratialle ja EU:n kanssa tehtäville sopimuksille enää jää, kun päättäjät saadaan uskomaan, ettei vaihtoehtoja ole. Se merkitsee samalla moraalikatoa ja poliittisen eliitin yksinvaltaa, jossa erehdyttäminen näyttelee merkittävää roolia.
