Aasian katastrofi korostaa tarvetta kehittää YK:n toimintaa ja lisätä kehitysapua
Kaakkois-Aasian maanjäristyksen ja Tsunami-hyökyaallon uhrit ja tuhot ovat pysäyttäneet ihmiset ympäri maailmaa. Katastrofialueelle kerätty apu kertoo ihmisten valmiudesta auttaa ja kantaa vastuuta toisistaan. Tätä apua tarvitaan vielä pitkään ja aivan erityisesti sitä tarvitsevat alueella asuvat miljoonat köyhät ihmiset.
Haaste kansanedustajille ja kunnanvaltuutetuille
SKP:n keskuskomitea osallistuu katastrofiavun keräämiseen ja haastaa samalla kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut lahjoittamaan ainakin yhden päivän tai kokouksen palkan tai palkkion Punaisen Ristin, Unicefin ja muihin vastaaviin keräyksiin. Samalla keskuskomitea ottaa osaa katastrofin uhrien omaisten ja läheisten suruun.
Uhrien lukumäärä voi kasvaa huomattavasti vielä nyt ilmoitetusta yli 150 000:sta, ellei apua saada pikaisesti kaikille sitä tarvitseville. Kulkutaudit uhkaavat lisätä erityisesti lapsiuhrien muutenkin suurta määrää. YK:lla on tässä keskeinen vastuu pitää huolta siitä, että apu tavoittaa myös köyhät ja syrjäseudut – sielläkin, missä hallitukset ja paikalliset viranomaiset eivät siitä välitä. YK:n aktiivisuutta tarvitaan myös Indonesian ja Sri Lankan alueellista konfliktien sovittelemiseksi.
Lisää rahaa kehitysapuun, ei aseisiin
Miljoonien kotinsa, omaisuutensa ja elinkeinonsa menettäneiden ihmisten auttamiseksi ja normaalin elämän edellytysten palauttamiseksi tarvitaan apua vielä pitkään välittömän katastrofiavun jälkeen. Ihmisten hyvän tahdon ja kansalaisjärjestöjen lisäksi tarvitaan poliittisia ratkaisuja muun muassa kehitysyhteistyön määrärahojen lisäämiseksi ja köyhien maiden velkojen anteeksi antamiseksi.
SKP:n keskuskomitea esittää, että Suomen hallitus ja eduskunta korjaavat viipymättä valtion budjettia niin, että kehitysyhteistyön määrärahoja lisätään tuntuvasti. Tätä edellyttävät myös YK:n velvoitteet.
Siviilikriisihallintaa kehitettävä YK:n puitteissa
EU:n kriisinhallintaorganisaation militaristista luonnetta kuvaa se, että se ei reagoinut mitenkään Aasian katastrofiin, vaikka unionin kriisihallintajoukkoja on perusteltu myös varautumisella humanitaarisiin ja ympäristökatastrofeihin.
USA:n, Naton ja EU:n taistelujoukkojen kaltaisten militarististen keinojen sijasta tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä nimenomaan YK:n puitteissa tapahtuvan siviilikriisinhallinnan kehittämiseksi.
Surun keskellä moni odottaa päättäjiltä myös vastausta siihen, miksi Tsunamin uhkasta ei varoitettu heti laajasti, vaikka tiede ja teknologia ovat tarjonneet siihen keinoja. Miksi asevarusteluun käytetään satoja miljardeja, mutta ympäristöuhkien torjunta on laiminlyöty? Toisenlaista tärkeysjärjestystä tarvitaan myös sen hädän ja turvattomuuden voittamiseksi, jota nykyinen politiikka jatkuvasti aiheuttaa.
SKP:n keskuskomitea 9.1.05 Hauholla:
