Ilmastokysymyksessä ei pidä luovuttaa!

Karl Marxin (1818 -1883) nuoruuden teos ”Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844” avaa erään merkittävän lähestymistavan kun pohditaan nykyisen ilmastoproblematiikan taustaa ja sen ratkaisumahdollisuuksia.

Keskeinen käsite Marxilla on vieraantunut työ, jolla hän tarkoittaa lisäarvoa eli voittoa synnyttävää työtä. Samalla kun vieraantunut työ vieroittaa ihmisen luonnosta ja ihmisestä itsestään, se kolmantena muotona vieroittaa ihmisen omasta lajistaan, ihmislajista (ks. Marx, Taloudellis…s.72).

Vaikka tuotantovälineiden yksityisomistus on kapitalistisen aikakauden merkittävin työn vieraannuttamistekijä, se ei kuitenkaan ole Marxille ihmisen ja ihmiskunnan vieraantumisen perimmäinen syy. Yksityisomistus tosin näyttää olevan luovutetun (vieraantuneen) työn perusta ja syy, mutta se päinvastoin onkin sen seuraus ”samoin kuin jumalat eivät alun perin ole ihmisymmärryksen harhautumisen syy, vaan sen seuraus”, Marx päättelee (em. teos, s.78).

Mikä sitten on vieraantumisen todellinen perussyy? Marxin käsikirjoituksiin perehtyneen akateemikko T.I.Oizermanin mukaan työn vieraantuminen on alkuperäisessä muodossaan orjuuttamisen erityinen muoto sen alkukantaisen ihmisen kohdalla, joka ”oli olemassaolon vaikeuksien kokonaan masentama, luontoa vastaan käymänsä taistelun vaikeuksien masentama” (Oizerman, s.60).

Tässä yhteydessä huomio kiinnittyy Marxin vieraantuneesta työstä käyttämään rinnakkaisilmaisuun ”luovutettu työ” (saks. die entäusserte Arbeit) (ks. Marx, 1968, s.518). Saksankielinen verbi entäussern tarkoittaa yhtä kuin ”luovuttaa” eli sitä, että työntekijä luovuttaa suorittamansa työn pois. Kyseinen verbi voi myös tarkoittaa luovuttamista esimerkiksi ylivoimaisen tehtävän tai vastustajan edessä. Suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa osa terveydenalan hoitajista luovuttaa työnsä pois eli luopuu työstään ylivoimaiseksi kokemiensa vaikeuksien ja heikon palkkauksen vuoksi.

Nuori Marx laajensi kysymyksen siitä, ”kuinka ihminen on joutunut luovuttamaan työnsä”? kysymykseksi luovutetun työn suhteesta ihmiskunnan kehityskulkuun. Tarkastelukulma laajenee työntekijästä ja työväenluokasta ihmiskuntapolitiikkaan.

Maapalloa uhkaavien metsäpalojen, sateiden ja tulvien edessä nykyihmisessä saattaa voimistua ”alkuihmiselle” ominainen luovuttamisen taipumus ylivoimaisiksi koettujen vaikeuksien edessä eli ”peli on jo menetetty”- henki saattaa vallata alaa.

Luovuttamiseen eli periksi antamiseen ei ole varaa. Miksi? Koska luovuttaminen eri osa-alueilla ja kokonaisuutena merkitsee yhä syvempää ja laajempaa luovuttamista ja vieraantumista vieden edellytyksiä pelastumiselta katastrofitilanteessa.

Ihmiskunta saattaa ilmastokysymyksen myötä olla ”selkä seinää vasten”- tilanteessa, jossa luovuttaminen ei kuitenkaan voi tulla kysymykseen. Tämä saattaisi olla nuoren Marxin (joka ”Käsikirjoituksia” laatiessaan oli vain 26-vuotias) viesti myös nykyihmisille.

Tässä kirjoituksessa on viitattu seuraaviin lähteisiin:

Marx, Karl (1968) Ökonomisch-philosophische Manuskripte aus dem Jahre 1844. Teoksessa Marx, Karl, Engels, Friedrich: Werke. Ergänzungsband. Schriften, Manuskripte, Briefe bis 1844. Erster Teil, s. 465-588. Berlin: Dietz Verlag.

Marx, Karl, Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844. Moskova: Kustannusliike Edistys (ei mainittu painovuotta).

Oizerman, T.I. (1976) Marxin ”Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset” ja niiden tulkinnat. Kansankulttuuri Oy. Helsinki.

Kirjoittaja

Seppo Ruotsalainen