Kansainvälinen taidekenttä Guggenheimin verkostoa moninapaisempi
Kuvanveistäjä Björn Weckström visio kirjoituksessaan (HS 21.9.) Guggenheimin museosta kansainvälisen taidekentän avaajaksi.
Ajatus kaiken kiinnostavan tapahtumisesta vain suurissa keskuksissa on tunkkainen. Me kaikki emme voi asua New Yorkissa, Pariisissa tai Helsingissä – tai edes lähellä jotain muuta suurpääoman keskittymää. Yhtä hapetonta on ajatella, että taiteellisesti kaikki kiinnostava tapahtuisi jonkun kansainvälisen taidebisneksen tiloissa kuten Guggenheimissa.
Taide- teoreetikot ja kriitikot ovat useasti kiistäneet taiteen vanhojen napojen New Yorkin ja Pariisin merkityksen. Väitän taidekentän tuntemuksellani, että taiteilijakunta on supernavoista kiinnostuneempi kentän reunoista ja erilaisista moninapaisista keskuksista.
Wecström on huolissaan taiteilijoiden taiteellisen työn kehitysmahdollisuuksista. Jaan Wecströmin huolen. Taiteilijoiden työllistymisen ja perusturvan lisäksi olen huolissani helsinkiläisen kulttuurin asemasta ja kehityksestä. Kulttuuri on paljon enemmän kuin ”kymppi kerroksen bileet”, vaikeasti avautuva käsitetaide tai markkinat. Kulttuuri on kollektiivisempi ja osallistuvampi kokonaisuus, jossa taitelijoilla toki on oma merkittävä yhteisöllinen ja asiantuntijan rooli.
Harva tietää, että Helsingin kaupungin kulttuuritoimen budjetti vastaa vain 0,67 % kaupungin kokonaisbudjetista. Olen kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa ehdottanut ja vaadin edelleen tämän määrärahan reilua korottamista. Jos kulttuuribudjettia ei nyt ihan heti saada vastaamaan Tukholman melkein neljää prosenttia niin ainakin se olisi saatava lähemmäksi kahta.
Kulttuuribudjetin päivittämisellä voisimme, me täällä marginaalissa kulttuurisesti paremmin. Määrärahojen korottaminen sivistysvaltion tasolle säteilisi myös rakentavan positiivisesti taiteilijoiden työllistymiseen ja toimeentuloon. Kaupungin kokonaisbudjetista ei tule rahoittaa Guggenheimin museon hanketta.
Weckströmille maahanmuuttajataiteiljaksi ryhtymistä esittäneen museojohtajan (Richard Oldenburg, MOMA) vinkistä tulisi meidän täällä Helsingissä innostua.
On aika laittaa kuntoon Suomessa toimivien maahanmuuttajataitelijoiden asiat; varmistaa jatkossakin monikulttuurikeskus Caisan toimintaedellytykset kaupungin ytimessä, huomioida maahanmuuttajataiteilijat tasavertaisina mm apurahoja ja avustuksia myönnettäessä ja tiedottaa paremmin taiteilijoiden oikeuksista ja mahdollisuuksista tukiin, avustuksiin ja apurahoihin.
Kirjoittaja
JP Väisänen
