Suomi on solminut Nato:n kanssa hiljaisuudessa valmistellun ns. isäntämaasopimuksen, joka nopeuttaa ja yksinkertaistaa Naton sotajoukkojen pääsyä Suomen maa-, meri- ja ilmatilaan silloin kuin Nato haluaa.Hallitustamme tukeva lehdistö on yrittänyt rauhoitella väestön pelkoja ja ihmetystä väitteillä, ettei sopimus sido Suomea mihinkään, ei vie lähemmäs Natoa, eikä oikeastaan muuta kuin jatkaa entistä yhteistyötä ja että vieraitten sotajoukkojen tulo maahamme olisi aina kiinni Suomen tahdosta. Mutta kuka tuon Suomen tahdon akuutissa tilanteessa silloin kertookaan? Eihän sopimustakaan allekirjoittanut presidentti, vaan puolustusvoimien komentaja. Luvan antajana olisi käytännössä joko puolustusministeri tai sama länsiliittoutumainnosta puhkuva puolustusvoimien uusi komentaja, jälkikäteen voitaisiin eduskunnalle tai sen puolustusvaliokunnalle antaa selonteko, jos eduskunta poikkeusoloissa edes kokoontuisi. Isäntämaasopimuksen tehtävänä on poistaa aikaa vieviä muodollisuuksia ja laillisuusesteitä nopean toiminnan tieltä, jotta luvan vieraille sotavoimille antaneita ei voitaisi syyttää laittomuuksista.Isäntämaasopimuksella on tärkeä poliittinen kansalaisten mielipidemuokkaustehtävä. Kun tällainen sopimus on tehty ja sitä sitten Nato käyttää, voidaan uskoa perustellusti, että vieraitten joukkojen tulo Suomeen herättää kansalaisissa vähemmän vastustusta ja levottomuutta, kuin jos ne tulisivat Suomeen ilman tällaista esisopimusta. Sopimusta voidaan käyttää myös perusteena Suomen puolustusmenojen lisäämiseen, jota olisimme valmiudessa käyttää isäntämaasopimusta ja täyttämään sen ehdot.*** Isäntämaasopimusta voidaan jatkossa ikään kuin vastavuoroisuushengessä käyttää, samoin kuin Nato:n kumppanuussopimuksia, myös perusteina ja selityksinä, jos puolustusvoimista annetun lain 1 luvun 2 §:n rajaamia puolustusvoimien tehtäviä halutaan nopeasti ilman eduskuntaa laajentaa vaikka hyökkäyssotiin osallistumiseen ulkomailla, koska sanotun lain rajoitukset on koettu kiusallisina rajoituksina. Kriisinhallinta ja hyökkäyssota kun kuitenkin ovat kaksi eri asiaa. Moni ehkä ihmettelee, miksi kokoomusjohto on niin tyhmä, että se innosta hehkuen on mukana EU:n kauppasodassa kokoomuksen veljespuolueen johtamaa Venäjää vastaan ja julistaa puheenjohtajansa suulla erilaisia madonlukuja Venäjää ja sen presidenttiä vastaan ja ottaa todellisen ison riskin Suomen viemisestä avoimeen suursotaan EU:n mukana Venäjää vastaan.On kuitenkin Suomen historiasta syytä pitää mielessä, että sotatilan vallitessa istuvan hallituksen valta kasvaa lähes diktatuurin mittoihin ja antaa paremmat mahdollisuudet oppositiovoimien tehokkaampaan vaientamiseen. Sotatilanteessa monet lait vaikenevat tai niitä ei noudateta. Pelätyimmät oppositiovoimat voidaan pistää vankilaan tai ampua tai ainakin kieltää niiltä poliittinen toiminta, kuten Suomessa tehtiin viime sotienkin aikana.Suomen talouspolitiikkaa ei tulevina vuosina voida rakentaa kasvun varaan, koska sellaiseen illuusioon ei kukaan enää usko. Mitään uutta tulolähdettä kokoomus ei julkisen vallan paisuviin menoihin ole keksinyt. Joudutaan vain leikkaamaan julkisen vallan palveluja ja menoja ja yrittämään siirtää asioita muitten eli yksityisten hoidettaviksi sekä korottamaan veroja ja maksuja, kun EU ja Nato vievät yhä suuremman osan Suomen verotuloista. Tämä todennäköisesti voimistaa oppositiovoimia ja herättää radikalisoituvaa tyytymättömyyttä kansalaisissa hallitusta kohtaan. Vallassa pysyäkseen kokoomus tarvitsee suunnitelma B:n, jonka toteutuessa ei muista poliittisista voimista tarvitse niin välittää.
Pohjois- ja Itä-Syyriassa on käynnissä nopea ja vaarallinen kehitys, joka uhkaa tuhota Rojavan demokraattisen itsehallinnon ja johtaa tuhoisaan hyökkäykseen kurdiväestöä ...
